Läsnäolemisen vaikeus

Läsnäolemisen vaikeus

Käyttäjä Sakira aloittanut aikaan 13.05.2017 klo 23:07 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Sakira kirjoittanut 13.05.2017 klo 23:07

Onko kukaan saanut apua hengitysharjoituksista masennukseen, ahdistukseen ja unettomuuteen. Kovasti nyt tuntuu siltä että ahdistus ja keskittymisvaikeus vie pohjan hyviltä harjoitteilta.Ja sitten siinä vielä tämä väsymys/uupumus.

Olis kiva lukea toisten kokemuksista, Nyt kun tähän uutena tupsahdin niin kaipaisin kohtalokaveria ja juttu seuraa muistakin mieleen liittyvistä asioista. Toivoisin sellaista tukea että voisin hyssyttelemättä kertoa miten paska olo on ja miten on lähes mahdotonta selviä kunnialla töista.

Niin ja mitä apua ois sairaslomasta jos sitten jääkin kotiin peitonalle kärvistelemään kaikessa yksinäisyydessä. Tarvitsisin sairaslomaa mutta pelkään sitä. Ja pelkään kohdata itseni

Käyttäjä Sakira kirjoittanut 23.06.2017 klo 07:35

Mollyan toivotan sulle jaksamista ja toivon että pystyt nauttimaankin kavereidesi seurasta ettei kaikki voimasi mee siihen kun laitat ruokaa. Onko sulla joku sellainen ruoka tai syötävä mikä maistuisi. Mulle uppoo hyvin alas smoohtiet. Onko teillä mahdollisuus grillata ja syödä ulkona jos sää sallii. Meillä ei ole sellaista mahdollisuutta.

Olemme jutelleet kaikista asioista ystäväni kanssa. Tai se meitä yhdistää että kumpikaan ei koskaan puhu lapsuuden traumoista vaikka molemmat tietää toisella niitä olevan. Kaikesta muusta kyllä voidaan jutella, Lihavuudestakin vaikka se on molemmille arka asia.

Lupasin tänään nukkua kymmeneen mutta en vaan pystynyt. Pakko oli nousta ja päästä suihkuun. Nukun sohvalla sen aikaa kun ystäväni on kylässä. Ei paras paikka nukkua mutta mä mahdun siihen ihan hyvin. Eikä viimeyössä mitään valittamista oo.

Pitäis aamukahvia ruveta keittämään ja sitten lähteä aamulenkille. Nyt tekis mieli pitkälle lenkille. Katsotaan mitä mieltä ystäväni on. No voin mä mennä yksinkin.

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 23.06.2017 klo 08:53

Hyvää juhannusaattoa Sakira. Ilta meni ihan hyvin jutellessa niitä näitä. Ei minulla ole mitään "lempiruokaa". Syön kyllä sellaista,minkä tiedän terveelliseksi. Meillä on parikin grillauspaikkaa ja mahdollisuus syödä ulkona,mutta sää näyttää nyt tosi kolealta,että taitaa viisasta olla sisätiloissa. Koira nauttii toisten koirien seurasta ja sitä on kiva katsella.

Käyttäjä Sakira kirjoittanut 24.06.2017 klo 06:24

Kiitos Mollyan. Juhannus aatto oli, ahdistusta lukuunottamatta, Ihan mukava. Käytiin ajelulla ja kahvilla idyllisessä kahvilassa. Sitten yöllä keräiltiin vähän kukkasia ja mentiin ajoissa nukkumaan. Täysin selvä juhannus. Niin ja kukkaset laitoin kyllä maljakkoon en tyynyn alle.

Kuulin yöllä jotain laukauksia. Voi olla että oli ilotulitteitakin mutta heräsin siis niihin. Poika soitti 3.30 että ei saakkaan mistää nukkumapaikkaa että voitaisiinko hakea hänet kotiin. No sitten lähdettiin aamuajelulle. Järvi oli kaunis kun usva leijui sen pinnalla. Multa kaikkosi kyllä viimeisetkin unen rippeet. Toiset taisi mennä nukkumaan mutta mä oon niin pirteä kuin yleensä voin ollakkaan.

Mietin vaan että miten saan ajan kulumaan kun kahviakaan en vielä kehtaa keittää että toiset saa nukkua rauhassa. Nälkäkin ois muttei tee mieli syödä mitään. Hitsi kun saisi vaan vielä nukuttua. Juhannuspäivästä tulee muuten tosi pitkä. Ois ihanaa lähteä jo aamulenkille mutta se tuntuu vähän liioitellulta. Ja sit mun ystävä ei pääsis mukaan.

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 24.06.2017 klo 10:25

Hei Sakira!Olipa sinulla aikainen herätys. Meillä meni aattoilta ihan normaalin kaavan mukaan saunoen ja grillaillen. Illalla ei enää sadellutkaan. Nyt porukat on lenkillä koirien kanssa. Paljon jäi ruokaa ja niitä sitten syödään,kun palaavat ja lähtevät sitten kotiin ajelemaan. Nyt en ottanut paineita tarjoilun enkä muunkaan suhteen ja oli helpompaa. Pitäisi relata enemmän,kyllä se onnistuu,kun siihen on halua.

Käyttäjä Sakira kirjoittanut 25.06.2017 klo 07:47

Mollyan sun juhannuksesi kuulostaa onnistuneelta. Hyvä että oot pystynyt myös relaamaan se on tärkeää. Saitko itekin syötyä? Mulla on paino hivenen noussut juhannuksena ja ruokahalu tai varsinkin nälän tunne on pikkuisen palannut takaisin. No herkuttelu loppuu kyllä nyt kun juhannus on ohi.

En oo vielä keittänyt aamukahvia kun kaikki muut vaan nukkuu. Itse oon ollut hereillä neljästä asti. Ei vaan riittänyt unta. Nyt kyllä jo vähän väsyttää. Rupean vaan keittämään kahvia niin toisetkin herää ja saan ainakin ystävästäni seuraa. Hän lähtee tänään kotiin. Tulee varmaan taas tyhjä ja yksinäinen olo. Mun pitäis sitten seuraavaksi mennä hänen luokseen.

Aurinko vähän paistaa. Tekis jo mieli aamulenkille. Jos olisin yksin kotona niin lähtisin jo ja tekisin oikein pitkän lenkin. Eilen ei jaksanut eikä huvittanut.

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 26.06.2017 klo 16:57

Hei Sakira. Kaikki meni paremmin kuin odotin ja syynä se,että otin ne emännän velvollisuudet kevyemmin. Olin monessa asiassa suurpiirteisempi ja se kannatti. Ei ne muut odota kaiken olevan yksin minun varassa ja annoin muidenkin tehdä hommia sillä tavoin kuin halusivat. Kyllä minä joukossa yritin syödäkin,etten olisi ihmetystä aiheuttanut. En halua tätä laihtumista puheen aiheeksi kenenkään kanssa ja siksi yritin syödäkin lähes muiden tahtiin.
Loma jatkuu ja ollaan omassa porukassa. Hiljaiselta tuntuu. Säät ovat vaihtelevia,eilen mm kova raekuuro. Keskiviikkona lähden kaupungissa käymään taas,ehkä olen yötäkin siellä. Saa nähdä. Kiva välillä olla yksinkin omassa rauhassa.
Parantele itseäsi ja lepäile välillä Sakira!

Käyttäjä Sakira kirjoittanut 29.06.2017 klo 07:32

Mollyan kiva kuulla että juhannuksesi sujui hyvin. Niin sujui munkin, oikein lepposasti ilman mitään paineita. Käytiin vähän kahvilla naapurikunnissa, ne mua vähän jännitti mutta sujui kuitenkin ongelmatta.

Nyt on kuitenkin sitten pahaolo. Ahdistaa ja väsyttää. Ja oon ihan kyllästynyt tähän talon remonttiin vaikkei se muuten meitä koske kuin sähkökatkojen, vesikatkojen ja metelin muodossa. No toi piha on kyllä niin täynnä autoja ettei siihen tahdo omaa autoa takas saada jos jossain menee käymään jossain.

Kävin ensimmäistä kertaa sairaanhoitajan vastaanotolla. Oikein mukavan tuntuinen ja uskon että voin hänen kanssaa jutella. Mutta muutama asia jäi vaivaamaan ja niistä mun tarttis uskaltaa ensi kerralla puhua. Mä lämpiin puhumiseen todella hitaasti mutta sitten kun pääsen alkuun niin ei siinä enää mitään.

Mä lähden tänään äidin luo pakoon tätä remontttia. Pitää vaan ensin tehdä koirulin kanssa kunnon lenkki että se jaksaa taas odottaa mua. En viittii ottaa mukaan kun näyttää tulevan aika lämmin päivä. Parempi sen on kotona kuin kuumassa autossa.

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 29.06.2017 klo 14:06

Hei Sakira. Hyvä,kun sulle sattui sellainen hoitaja,jonka kanssa voi puhua. Se ei ole aina itsestään selvää ja silloin ei käynneistä ole suurtakaan hyötyä.
Olen vielä kaupungissa ja halusin tulla yksin ja hieman omaa aikaa viettää. Kotona on aivan erilainen tunnelmakin. Kohta palailen takaisen mökille. Ilma on nyt lämmin ja aamulla join kahvitkin patiolla.
Pitkästä aikaa uskaltauduin vaa'alle ja vielä oli paino laskenut,mutta ei kovin paljon. Käyn vielä ennen paluuta mökille lounaalla intialaisessa ravintolassa. En kehtaa yleisellä paikalla olla syömättä annostani. Nyt tulee jo kohta kiire.
Tällaista tämä on jonkinlaista selviämistä päivästä toiseen. Valittaa ei voisi oikeastaan mistään, mutta jotakin on pielessä kuitenkin.

Käyttäjä Sakira kirjoittanut 29.06.2017 klo 20:40

Hitsi että oon väsynyt. Pitäisi mennä vaan just nyt nukkumaan eikä enää kävellä jääkaapille. No koirulis pitää vielä viedä pissalle ja kakalle. Se on sen ansainnut! Siinä voi sitten kontrolli pettää ja jääkaapin ovi aueta vielä ylimääräisenkin kerran.

Käyttäjä Sakira kirjoittanut 30.06.2017 klo 08:11

Mollyan mulla tais kyllä käydä tuuri sen hoitajan kanssa. Pari asiaa kyllä pitää mun hoitohistoriasta selvittää esim. miksi mun lääkäriä vaihdettiin vaikka entiseen oli pitkä ja hyvä suhde. Sitten sain sellaisen jonka kanssa vaan jännitän ja joka suorastaan inhottaa mua. Nyt sillä on onneksi sijainen.

Sain viimeyönä nukuttua melko hyvin mutta ahdistus oli kuin olisi lyönyt kasvoille aamulla. Sain kuulla toiseltakin lapseltani eilen huonoja uutisia ja nyt nekin vaivaa mua. Tiedän että hän pystyy ongelmansa selvittämään mutta äitinä huolestun silti ja sit vaan ahdistaa kun en kuitenkaan pysty auttamaan kuin kuuntelemalla.

Nyt mulla ois aika lähteä aamulenkille ja mahdollisuus tehdä pitkä lenkkin. Tuulee aika paljon mutta vielä ei ainakaan sada. Eikä se sadekkaan sit mitään haittaa. Käveleminen voisi auttaa ahdistukseen ja sit vois tehdä sitä palleahengitys harjoitusta josta sain juuri ohjeet. Ei ainakaan oo vaikeaa ja vaadi suurta keskittymistä.

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 30.06.2017 klo 11:43

Hei Sakira. Palasin takaisin tänne maalle. Teki hyvää tehdä pieni breikki,että jaksaa taas paremmin. Ilta oli ihana ja ulkoilutin kissaakin pari tuntia. Kävimme pienellä lenkilläkin ja kissa sai istua nurmikolls ja tuntea kesän ihan konkreettisesti. Tänään tuulee kovasti,mutta on lämmintä. Myöhään illalla viestittelin taas kaukana asuvan,mutta läheisimmän ystäväni kanssa. Häneltä kuulin kritiikkiäkin yhdestä asiasta ja otan sen kyllä vastaankin. Eri mielipide joistakin asioista ei haittaa eikä se ystävyyttä vaaranna.
Kyllä se henkilökemia on tärkeintä hoitosuhteessakin. Eipä varmaan tee mieli puhua tärkeistä asioista ihmiselle,josta ei pidä ja johon ei luota.
Sinulla on ilmeisen läheiset välit lapsiisi,kun uskoutuvat sinulle hankalistakin asioista. Olet kasvattanut heidät hyvin ja siitä saat iloita.

Käyttäjä Sakira kirjoittanut 30.06.2017 klo 13:46

Mollyan sait vähän ihan omaa aikaa. Se oli varmaan nyt tarpeen. Ja taas saat olla siellä luonnon ja veden äärellä. Hauska kissa kun sen kanssa voi lekkeillä ja on kyllä saanut olla ulkona. Mä tei aamulla reilun tunnin lenkin koirulin kanssa ja olin tyytyväinen siihen. Koirulikin on. Ehkä vielä toinen lenkki sitten illalla tonne melkein myrskyyn.

Ei ne lapset mulle kaikkea kerro mutta oon aina yrittänyt paljon olla heidän kanssaan ja jotenkin läsnä. Nytkin pyrin kyllä pitämään yhteyttä kotoa pois muuttaneeseen. Sillä on vaan aina niin paljon omaa touhua ja menoja. Ja toi nuorempi on muuten sellainen että sen on vaikeampi puhua asioistaan. On aina ollut sellainen. Mutta parhaani oon koittanut tehdä.

Mulla tulee kyllä olemaan vaikeaa sitten kun toi nuorempikin lähtee kotoa ja siihen ei välttämättä enää kauaa mene. On niin lähdössä. Onneksi on koira mutta jotain muutakin tartteis olla. Ystäviä mutta ei niitäkään kokoajan voi vaivata.. Joku harrastus mutta en tiedä mikä ja kun on niin pitkä matka kaikkiin.

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 01.07.2017 klo 11:04

Heippa taas. Melkein myrskytuulet riepottavat vielä tänäänkin. Eilen istuimme terassilla pitkään iltaan ja juttelimme tästä loman vietosta ja muustakin. Kyllä se tämä mökki on molemmille kovin tärkeä ja se hiljaisuus ja rauha.
Eilen tuttu kyläläinen toi raparpereja ja juurakon raparperikasvustoa,joka pantiin sitten kasvamaan. Tein jo raparperimehua johon laitoin vähän kanelia ja makeutusainetta. Hyvää juomaa tuli ja ehkä vaihtelua lähdevedelle. Terveellistäkin on ja sitäkin yritän koko ajan painottaa ja ajatella.
Kyllä harrastukset on tärkeitä. Minulla on tuo maalaus,ja muutkin taidejutut lähellä sydäntä. Kun paneutuu niihin koko sydämellä niin paikka ja aika unohtuvat. Lukeminen myös tärkeää ja keskustelu luetuista kirjoista toisten kanssa avartava kokemus.
Mukavaa kesäpäivää sinulle ja koirallesi ja tietenkin kaikille,jotka tätä ketjua lukevat.

Käyttäjä Sakira kirjoittanut 02.07.2017 klo 21:15

Mollyan munkin piti lomalla päästä viikoksi mökille. Odotin sitä koko talven. Se on aina ollut kesän kohokohta. Mutta nyt ei oo rahaa toteuttaa sitä reissua, ei rahaa bensaaseen eikä koirulille hoitopaikkaa. Siellä hänellä on vähän hankalaa kun saa pelätä jatkuvasti karkaamista. Ja automatka on pitkä ja jos sattuu helle niin tuskallinen,

Mulla on kokopäivän ollut tuskaista syömisen kanssa, Ei vaan maistu ja silti mietin kokoajan että mitä seuraavaksi söisin. Kaloreita on tälle päivälle tullut liian vähän ja painokin on jo tippunut 12 kiloa. Verenpaine on matala, syke hidas, siis mulle, verensokeritkin on laskeneet normaalitasolle. Olen paljon liikkunut että siitäkö se johtuu. Mietin uskaltaisinko loppettaa sydänlääkkeet ittekseni kun lääkäri on lomalla.

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 03.07.2017 klo 08:19

Hei Sakira. Tänään oli jo pilvistä ja tulee tunne,että nytkö se kesä jo päättyi. Täällä mökillä kuitenkin on hyvä olla,vaikka sataisikin. Voi vaikka pitää lukupäivän.
Onko se sinun painon pudotus tullut lyhyessä ajassa? 12 kg on kuitenkin aika paljon. Älä lopeta lääkitystä ilman lääkärin lupaa,ettei tule mitään ongelmaa sen kanssa.
Ollaan joskus ajeltu Lapin mökille koiran ja kissan kanssa yöaikaan,jolloin on aina viileämpää pysähtyäkin. Ilmastointi ei siinä auta. Kyllä se mökkielämä voisi koiraasikin piristää ja voihan sen kytkeä kiinni. Lapissa en uskalla omaa koiraakaan päästää vapaana pihalle kuten täällä. Siellä voi lähteä porojen perään ja niistä maastoista ei hevillä takaisin löytäisi.
Eläinten kanssa matkustelu on nykyisin entistä helpompaa. Hotellitkin suhtautuvat hyvin koira-ja kissavieraisiin.