Soroppi kiva kun kyselit kuulumisiani. Tuli hyvä mieli 🙂 Todella silloin yhtenä päivänä pääsin neljä kertaa lenkille. Eihän sitä jos olisi töissä niin paljon pystyisikään. Mutta oon kyllä nyt joka päivä lenkkeilyt enemmän tai vähemmän sen kolme kertaa päivässä. Se on oikeastaan ainoa asia mistä mulle tulee sellainen hyvä olo kun tulee lenkiltä kotiin. Ihan hirveen pitkiä ei mun lenkit kyllä oo että ennen pystyin parempaan.

Näin jälkeenpäin ajatellen ihmettelen itsekkin että miksi niin ahdistun ystävien seurasta. Kaikki ovat kuitenkin olleet ihania ja toivoneet mulle vaan parasta. Kukaan ei oo mitenkään vihjannut että pitäis pystyä enempään kuin pystyy. Yritän jatkossakin pitää heihin yhteyttä. On mulla kuitenkin ihan hyviä ystäviä kun asiaa tarkemmin ajattelee. Työn kiireissä ei vaan aina muista ja ehdi pitää yhteyttä. Eikä aina jaksakkaan.

Mulla on ollut tässä kaikenlaisia vastoinkäymisiä ja raha-asiat huolettavat todella. Mun astianpesukone hajosi ja nyt pitää miettiä voiko ostaa uutta vai pestäänkö vaan käsin. Rahaa ei oikeastaan oo. Eilen oli pakko ostaa pojalle kengät kun tajusin etttä kävelee ihan rikkinäisillä. Nyt mietitään miten rahat riittää loppukuun ruokaan. Kohta loppuu elatusapukin niin en tiedä miten selviän vuokran maksusta. Pojalla ei ainakaan vielä ole töitä. Ja ajokorttiakin hänen tekee mieli.

Mun ahdistus ei oo helpannut ja kaikki asiat tuppaa ahdistamaan. On todella vaikea miettiä että miksi ja että mikä helpottaisi. Uusi lääke on ehkä vähän nostanut mua samoin se ettei tarvii stressata työ asioita. Nukkuminen on vieläkin aika hankalaa. No edellisyönä nukuin kohtalaisesti. Ja silti olin eilen aivan väsynyt.

Mollyan siellä mökillä kuulostaa todella ihanalta. Vesi elementtinä on niin mahtava, oli se sitten tyyni tai myrskyäisi. Mulla ei oo omaa mökkiä mutta asun kahden järven välissä. Tästä on rantaan muutama askel ja jos siellä ei oo muita ihmisiä käyn ammentamassa vesi voimaa.

Mitä kuuluu Sakira? Toivottavasti käytännön asiat jo kunnossa. Tuntuu kohtuuttomalta,jos niistäkin pitää kaiken muun lisäksi huolta kantaa.
Olen taas täällä mökillä myrskyn keskellä. Muu ei huolestuta,mutta sähköt ei saisi katketa,silloin pysähtyy melkein kaikki toiminnot. Puuhella ja takka kyllä on,mutta hellaa ei juuri käytetä,ettei kissa hyppää kuumalle liedelle ja polta tassujaan. Tämä ehkä turha pelko, mutta kaupunkilaiselle tuo puuliesi on vähän outo kapistus.
Luonto antaa voimaa ja luonnonvoimat myrskyn muodossa tekee ihmisestä pienen ja laittaa asioita eri mittasuhteisiin. Ei ihminen kaikkea hallitse edes nykyisellä tekniikan aikakaudella.

Mollyan kiitos kuulimisien kyselystä! Tänään on parempi päivä. Astianpesukone pesi ohjelman läpi ja ehkä taas toimii. Toivon ainakin. Sulla oli siellä mökillä ihanaa. Mä kävin myrskytuulessa tuolla rannalla. Vähän pelkäsin kaatuvia puita mutta muuten nautin tuulesta. Kylmä oli mutta vaatteita vaan päälle.

Mulla on ollut ystävä kylässä. Mulla ei yleensä kukaan käy kylässä. Tää on ollut niin piristävää. Vei mut ajelullekkin ja naapuri paikkakunnalle torikahville. En kyllä yksin olis lähtenyt. Mua kyllä ahdistaa mutta tuntuu etten ole niin lamaantunut väsymyksestä. Ja nukuin viimeyönä paremmin kuin aikoihin. En ees kuullut kun poika tuli kotiin.

Olen myös jaksanut lenkkeillä ihan riittävästi. Koiralle tuli eilen joku patti leukaan. Olin heti lähdössä eläinlääkärille. Poika vähän rauhoitteli mua ja tänään patti on jo pienentynyt, Onneksi. Koiran vointi oli ihan hyvä kokoajan.

Mukava kuulla,että kone toimii taas. Mulla täällä mökillä mikro temppuili. Etsin jo netistä uutta tarpeeksi pientä keittiön hyllyyn sopivaa,mutta eipä tahtonut löytyä. Ja ykskaks vanha mikro alkoi taas toimia.
Täällä tuulee vielä,mutta aurinkokin jo pilkistää. Koira viihtyy vapaana hyvin,ei lähde yksin samoilemaan. Olen aina vähän huolella,kun viime kesänä sai käärmeen pureman,josta kyllä toipui hyvin. Tässä piha-alueella ei onneksi käärmeitä ole näkynyt.
Saunassa ollaan jo käyty,mutta uimaan en uskaltautunut. Katiskasta tuli iso hauki,ja lounaaksi huomenna täytettyä haukea,ensimmäistä kertaa tänä kesänä.
Kyllä tällainen rauhallinen elämä maalla on parasta tällä hetkellä ja en nyt kaipaa etelän rannoille enkä metropoleihin.

Mollyan sulla on ihanaa siellä mökillä ja eläimetkin varmaan nauttivat. Koirakin saa olla vapaana pihalla. Mun koira ei osaa pysyä pihassa vapaana vaan lähtis reissuille. Se pitää siis, jos ei oo aitaa, niin pitää kiinni. Mä aina pelkään tota käärmeenpureman mahdollisuutta. Onneksi sun koirasi selvisi siitä.

Ystävä on lähtenyt ja tuntuu tyhjältä. Väsyttääkin kyllä mutta silti sitä seuraa kaipaa. Lenkilläkin jouduin vähän pakottamaan itseäni että koira saa tarpeeksi liikuntaa. Ittelle ois tänään riittänyt vähempikin. Metsässä oli kyllä lämmintä ja tuuli vain hiljalleen. Rannalle en mennyt kun siellä oli muitakin. Aamulla sitten rannan kautta jos ehtii. Meen aamulla käymään töissä. En tiiä onko ollenkaan hyvä juttu.

Kaikista syömiseen liittyvistä ongelmista huolimatta mulla on nyt paino pudonnut. Olen siihen tyytyväinen. Ruokahalu on hieman kadoksissa mutta oon viimepäivät saanut syötyä suht sopivasti, terveellisesti ja järkevästi. Aina se ei vaan onnistu.

Kyllä ystävät ovat tärkeitä. Itselle joskus tulee tunne,että jaksaako tänne maalle ystäviä kutsua,koska vierailu on aina yön yli ja pitempikin välimatkojen takia. Tulee paljon hommaa ja järjestelyä ja tuntuu jaksaako sitä rumbaa,kun itsellä on tunne,että kaikki pitäisi olla hyvin järjestettyä. Se on mielestäni vieraiden kunnioittamista. Vähempikin kyllä riittäisi,mutta luonteelle ei oikein voi mitään. Jälkeenpäin väsymisestä huolimatta on hyvä tunne vierailusta ja kaikista keskusteluista,mitä pitempi vierailu tarjoaa. Juhannus on meillä perinteisesti vierailujen aikaa. Odotan sitä innolla aina,vaikka paljon työtähän se ison joukon kestitys aiheuttaa. En oikein osaa relata ja antaa muiden tehdä. Tuntuu,että vieraat saavat vähän hengähtää arkiaskareittensa lomassa täällä maaseudun ihanuudessa.

Ystävät ovat kyllä tärkeitä. Jos vaan jaksaa pitää yhteyttä. Musta tuntuu että mun ystävyyssuhteissa mä oon se joka ottaa yhteyttä. Nyt viikonlopulla oli kyllä toisin. Mutta jos yhteydenpito aina jää itselle niin tulee sellainen olo ettei toinen ehkä halua tai oo kiinnostunut yhteyden pitämisestä. Tai sit ei kaverit jaksa. Ja sit kun on töissä niin tuntuu että aika ja voimat ei riitä ystävyyden ylläpitoon.

Juhannuksena ois ihana päästtä mökille. Tai ees johonkin missä pääsis olemaan ulkona ja jos sää sallii niin vaikka grillata. Äidille voin tietenkin mennä mutta sit pitää ottaa koira mukaan ja siellä on naapurissa sellainen tappelupukari joka kerran jopa puri mua. Pojalla on omat suunnitelmat ja päästän hänet menemään. No täyttää juuri 18-vuotta niin on aikakin päästä vähän omilleen.

Tänään on taas ollut ahdistuspäivä. Huolehdin kaikesta ja ahdistun. Ja sit mulla on sellainen pitäis kaikkee tehdä olo mutta en saa mitään aikaiseksi. Syömisten suhteen pidän matalien kalorien päivää. Ei ehkä järkevää mutta on sellainen olo että on pakko. Enkä pysty pakottamaan itseäni syömään. Nyt on se hetki kun ei maistu. Sitä seuraa sitten taas varmaan ahmimista.

Olet oikeassa Sakira. Työn henkinen rankkuus estää usein ottamasta yhteyttä. On sellainen tunne,että aivot pitää panna narikkaan hetkeksi ja olla vain rauhassa ja hiljaa. Usein en jaksa silloin edes musiikkia kuunnella.
Sekin on aina vähän ongelmallista,kuka ottaa yhteyttä ja kuinka usein. Jos se yhteydenotto on vain omalla kontolla,ei sitä pidemmän päälle jaksa. Minulla on yksi ystävä,joka ottaa yhteyttä vain,jos on jotakin tapahtunut ja tarvii kuulijaa. Aina sama kaava ja kerran sanoinkin suoraan siitä. Ei suuttunut,kuittasi sen huumorilla. Toivottavasti alkoi myös pohtia asiaa. Joku perheetön ihminen saattaa aristella yhteyden ottoa,kun mies on kotona. Olen joskus sanonut,etteihän me siamilaisia kaksosia olla. On yhteisiä ystäviä,mutta myös omia ja se on ihan o.k.
Ystävyys ja ystävät on tärkeä asia ja harva pystyy elämään omillaan. Tuttavia tulee työn ja harrastusten kautta moniakin,mutya ystäviä,tosiystäviä voi laskea vain yhden käden sormilla ainakin minun kohdalla on näin.

Mollyan mulla on ihan samanlailla töistä tulemisen jälkeen. Kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta. Saatan kyllä avata telkkarin mutta usein se on mulla äänettömänä. Sitten avaan tietsikan ja jotenkin rentoudun sen seurassa. Mutta paras olo tulee kun lähtee koiran kanssa ulos ja nyt kesällä kun lähtee metsään niin mieli lepää. Usein tuolla ei tuu ees ketään vastaan että saa niinkuin koko metsän omakseen.

Eilen oli kurja ilta. Muistelin huonoja asioita menneisyydestä enkä meinannut päästä niistä asioista eroon. Aina vaan nousi mieleen ja ne vanhat tunnelmat nousi pinnalle. Ahdisti niin että otin rauhoittavaa. Tuli myös kurja levoton olo. Olis pitänyt puhua jonkun kanssa mutta en tiennyt ketä oisin vaivannut. Tai en niistä asioista ees haluaisi puhua kenellekkään koska mua vaan hävettää että on mennyt niinkin huonosti. Nää ajatukset ei tulleet mistään lapsuuden traumoista vaan ihan aikuiselämästä ja työhön littyvistä ongelmista. Mietin nyt työasioita kun oon sairaslomalla. Ehkä vähän liikaa aikaa sellaiseen.

Päivällä kaikki oli kuiteskin ihan hyvin. Mulla kävi ystävä kylässä. Juottiin kahvia ja juteltiin ja sitten mentiin yhdessä lenkille. Koira oli yllättynyt kun pääsi niin aikaisin pitkälle lenkille ja painuikin lenkin jälkeen sängyn alle nukkumaan.

Nyt ois aika aamulenkille. Sitten pitäis jaksaa lähteä hoitamaan asioita kaupunkiin. Poika lähtee mukaan kun on hänenkin asioita hoidettavana. En siis tänäänkään siivoa.

Sakira kirjoitti 5.6.2017 16:30

Tänään on taas ollut ahdistuspäivä. Huolehdin kaikesta ja ahdistun. Ja sit mulla on sellainen pitäis kaikkee tehdä olo mutta en saa mitään aikaiseksi. Syömisten suhteen pidän matalien kalorien päivää. Ei ehkä järkevää mutta on sellainen olo että on pakko. Enkä pysty pakottamaan itseäni syömään. Nyt on se hetki kun ei maistu. Sitä seuraa sitten taas varmaan ahmimista.

Hei nimimerkki Sakira,

Oletkohan huomannut, että Tukinetissä on SYLI-chattejä, joissa käydään keskustelua syömishäiriöistä? Chattiin voi tulla mukaan, jos on esimerkiksi huolissaan omasta (tai jonkun toisen) syömiskäyttäytymisestä.

SYLI-chat on joka toinen torstai klo 18-19.30. Seuraava chat on torstaina 15.6.

Eilen oli hyvä päivä. Paitsi että syöminen meni siinä suhteessa överiksi että kaloreita tuli liikaa. Tänään sitten taas kova kontrolli päällä eikä ees ruokahalua. Mä kontrolloin syömistä koska haluaisin painon tippuvan ja huonosti menneen päivä jälkeen syön tosi vähän että saan jotenkin homman tasoittumaan. Tällä hetkellä syön kyllä vain terveellistä ruokaa. Herkkuihin ei onneksi rahat riitä.

Viime yönä sain ahdistus kohtauksen tai ehkä jopa paniikkikohtauksen. Heräsin keskellä yötä huonoon oloon ja olin aivan märkä hiestä. Oli pakko nousta pois sängystä kävelemään ja hengittelemään. Pari tuntia meni ennenkuin uskalsin takaisin sänkyyn ja sittenkään en oikeastaan enää saanut unta.

Otin rauhoittavaa ahdistukseen ja ihme levottomuuteen ja nyt yritän ottaa pienet päivälevot jos tältä meteliltä pystyn. Aamulla tein hengitysharjoituksiakin ja oikeastaan ne onnistui ihan hyvin. Tai ainakin kohtalaisesti.

Kyllä se terveellinen syöminen on taitolaji. Kesällä tulee grillailtua ja siinä ohessa kaloreita kertyy. Verensokerin nousu pelästytti keväällä ja olen vältellut kaikkea makeaa nyt monta kuukautta ja huomaan,että muukin ruokailu muuttunut terveelliseksi. Kun on perinnöllinen taipumus diabetekseen pitää olla kovin tarkka ravinnon suhteen. Mitään numeroa en viitsi asiasta nostaa ja joskus joutuu vähän lipsumaan vierailutilanteissa,mutta se on vähän se.
Kesän lämpö on hellinyt parina päivänä ja ensimmäinen kyy näkyi mökkitielläkin. Kyllä se on iso vitsaus täällä. Voi kun koira säilyisi ilman kyyn pistoa tänä kesänä. Onneksi piha-alueella ei ole vielä näkynyt.

Mollyan mullakin on alkava diabetes ja sukurasitus siihen. Mulla on ihan seuranta päällä ja se on yksi syy miksi kontrolloin niin syömistäni. Ja sitten kuiteskis lankean välillä esim. suklaaseen. Terveellinen syöminen on tosiaan haastavaa. Kotona ehkä onnistuu kun saa itse suunnitella syömisensä mutta töissä on melkein syötävä sitä mitä tarjolla on.

Liikunta auttaa sokeritasapainon ylläpitämiseen. Eli mulla on myös oma hyvinvointi pelissä kun koiraa lenkitän. En vieläkään jaksa tehdä tunninkaan lenkkiä kerrallaan mutta yritän kuiteskin liikuttaa koiran monta kertaa päivässä. Se onneksi motivoi mua siihen etten aina käänny lyhyemmälle lenkille vaan jatkan seuraavaan polkuun.

Nyt ois päivällisen aika ja sitten vaan tonne vesisateeseen reippailemaan!

Sakira kirjoitti 8.6.2017 14:3

Eilen oli hyvä päivä. Paitsi että syöminen meni siinä suhteessa överiksi että kaloreita tuli liikaa. Tänään sitten taas kova kontrolli päällä eikä ees ruokahalua. Mä kontrolloin syömistä koska haluaisin painon tippuvan ja huonosti menneen päivä jälkeen syön tosi vähän että saan jotenkin homman tasoittumaan. Tällä hetkellä syön kyllä vain terveellistä ruokaa. Herkkuihin ei onneksi rahat riitä.

Viime yönä sain ahdistus kohtauksen tai ehkä jopa paniikkikohtauksen. Heräsin keskellä yötä huonoon oloon ja olin aivan märkä hiestä. Oli pakko nousta pois sängystä kävelemään ja hengittelemään. Pari tuntia meni ennenkuin uskalsin takaisin sänkyyn ja sittenkään en oikeastaan enää saanut unta.

Otin rauhoittavaa ahdistukseen ja ihme levottomuuteen ja nyt yritän ottaa pienet päivälevot jos tältä meteliltä pystyn. Aamulla tein hengitysharjoituksiakin ja oikeastaan ne onnistui ihan hyvin. Tai ainakin kohtalaisesti.

Hei, Sakira. Mullla on suurena toiveena painon tippuminen, mutta suuunta on nyt ihan toinen. Söin äsken salaatin, mutta otin sitten leipä levitteellä ja juustolla, eli se siitä keveydestä...

Olen suunnitellut tekeväni munakoisoa uunissa viipaleina, siihen päällle öljyä, tomaattia ja fetaa. Mausteeksi mustapippuria ja suolaa, ja jos olisi basilikaa niin sitä...

Mä oon herännnnnnnyt useampana yönä ihan hiessä. En muista nähneeni mitään pahoja unia enkä ole ollut normaalia ahdistuneempi, mutta jostain se tulee. Vai onko jo vaihdevuodet alla 45 v. ?

Mulla on sukurasitteena voimakkaasti 2-tyypin diabetes. Ja kun on yksi pitkäaikaissairaus, pitäsi kropasta pitää huolta. En vain jaksa. Viitsi, halua... en minä tiedä...😟

Nyt herkutelen jälkiruokana mangopiimällä...

Jardin Prive, kiva kun kirjoitit. Mulla on vähän sama homma että ei jaksaisi välittää painosta. Mutta kun katsoo itseään peilistä (töissä meillä on iso vartalopeili) niin kauhistuu siitä mitä näkee. Ja kyllä puntarikin kertoo että kiloja on noin kolmekymmentä liikaa. Kamala rasitus koko elimistölle. Mun on vaikee pysyä semmoisessa kohtuu syömisessä. Syön joko liian vähän tai liian paljon. Ja mietin syömistä ihan liian paljon. Se on melkein pakkomielle. Lasken kalorit ja mietin mitä seuraavaksi saa syödä. Nytkin vaan kirjoitan syömisestä.

Rahat on nyt loppu. Onneksi olen yksin kotona niin voin syödä puuroa ja muita jämiä mitä kaapista löytää. Ei tarvitse mennä kauppaan ja miettiä mitä pojalle ruoaksi. Koiran ruokaa on onneksi vielä pikäksi aikaa.

Täällä paistaa aurinko joten kohta lähden lenkille. Yritän tehdä vähän pidemmän sellaisen. Lenkkeiltiin me eilenkin vesisateessa täydessä sadevarustuksessa. Ei pinnattu. Täältä yksinkertaisesti on nyt pakko päästä metsään kun alakerran remontti pitää niin kamalaa meteliä. Siellä kaatuu seinää.