Vastauksena tuohon ihan ensimmäiseen kysymykseen 🙂. Omakohtaisesti puhuen, oon kokenut *pelkkien* hengitysharjoitusten hyödyt vaihteleviksi; ja oon oikeastaan aika skepinen niitä kohtaan. Melko usein ei hengitysharjoitukset luonnistu ollenkaan, ja päädyn tukeutumaan muunlaisiin rentoutumis- ja rauhoittumiskeinoihin, tosin joskus yhdistän niitä hengitysharjoituksiin. Pelkkä hengittely tuntuu välillä liian passiiviselta keinolta, ja tietynlaisiin ahdistus-olotiloihin sitä kaipaa aktiivisempaa, purkavampaa toimintaa. Lisäksi välillä pelkkä hengittely tuntuu vaan pahentavan oloa, esimerkiksi jos vaivana on mielessä pyörivä toistoajatus (tai jokin muisto, tai epämääräinen tunne).

Esimerkiksi kun masennus-, ahdistus- tai unettomuusoireet on mulla pahimmillaan, niin saatan mieluummin vaikkapa maalailla vesiväreillä tai improvisoida tanssia, ennen nukkumaanmenoa, ja sitten näitä tehdessä välillä kiinnitän tietoisesti huomiota myös hengitykseen. Joskus näitä tulee tehtyä muinakin vuorokauden aikoina, esim. kesken päivää saatan piirtää kymmenen minuuttia, purkaa pahaa oloa, jos tuntuu etten pysty keskittymään mihinkään. Piirtämisellä erityisesti, mutta myös tanssilla, koetan saada yhteyttä tunteisiin, jotka on jossain tuolla syvällä alitajunnassa :p . Tässä vaiheessa hyvä varmaan todeta, että en oo piirtämisessä tai tanssissa mitenkään erityisen hyvä, ja en ota lopputuloksesta paineita, kun ei oo kukaan muu seurailemassa 😉

Mulle on välillä rentoutuskaseteista on ollut apua (kuten Honest Guys -videot YouTubessa). Ja tuosta TER-menetelmästä en aiemmin ollut kuullut, kiinnostuin!

Mutta vaikka on minkälaisia keinoja, niin mulle erityisen vaikealta tuntuu se, että erittäin usein jään jumiin ahdistukseen. Enkä saa aloitettua minkään keinon käyttöä, vaikka tiedän että omalla kohdalla ne tuo usein (ainakin väliaikaista) helpotusta. Paljon on sellaista räpiköintiä tässä kotikutoisessa omahoidossa 😀 *

Sanotaan, että koira on jo vanha.
"Pääsee kolme kertaa päivässä yli puolentunnin lenkille ja joskus vielä neljännekin kerran."
" Mutta pääsee silloin tällöin syntymäkotinsa pihalla aidatulla alueella juokemaan veljensä kanssa. Joskin molemmat jo sen verran iäkkäitä että juokseminen on lähinnä toisissa nuljaamista. "
"Nyt kesällä hän on kotona ja varmaan lenkittää iltaisin. " aloittajan poika siis käyttää vielä illalla lenkillä.

Tuo nyt on ihan tarpeeksi vanhalle koiralle eikä siihen enää tarvita mitään ulkopuolista taluttajaa. Eikä koiraa tarvitse lopettaa.
Se vasta olisikin eläinrääkkäystä, jos vanhaa koiraa vietäisiin lenkille koko päivä.

Koirasta vielä. Taitaa jo olla jankkaamista mutta silti kirjoitan. Mulla olis koiralle kyllä olemassa nuori tyttö joka vois sitä lenkittää ja viime talvena kun selkä prakas ni kävikin sen kanssa melkein päivittäin kävelyllä. Mutta nyt en näe sihen tarvetta. Eilen toisen lenkin jälkeen koira majoittui sängyn alle vilvoittelemaan ja oli ihan saanut tarpeeksi. Käveltiin puoli tuntia tuolla metsässä ja sille tuli kuuma. Poika voisi koiran ottaakin ellei asuisi solukämpässä.

Mulla ei oo toiminut hengitysharjoitukset nyt ollenkaan. Ajatukset lähtee heti ahdistaviin asioihin kun yrittää keskittyä läsnäoloon ja hengittämiseen. Mitään rentoutusohjelmaa en oo nyt kuunnellut. Sitä vois ehkä kokeilla. Mulla vois kanssa piirtäminen, värittäminen ja miksei maalailukin onnistua jos saisin vaan aloitettua.

Onneksi mulla on toi koira ja metsä ja järvet vieressä. Ja kun on vielä pakko lähteäkkin niin ehkä se ahdistus kuiteskin alkaa tuolla metsässä helpottaa. Ainakin haluan uskoa siihen. Vielä jos löytäisi niin hiljaisen paikan että uskaltaisi siellä koettaa jotain rentoutusjuttua.

Maanvaiva, kiitos että löysit hyviä puolia mun koiran elämästä. Helpotti suunnatttomasti! Voi ollakkin ettei ton koiran kanssa enää mitää puolentoista tunnin lenkkejä tehdäkkään, varsinkaan kun tulee kesä ja ulkona on kuuma.

Eipä tätä keskustelua koiran olotilasta olisi tullut ellet itse ottanut asiaa puheeksi ja kerroit sääliväsi koiraa. Varmaan huomasit jonkun eron entiseen,joka huolestutti. Meitä koirankasvattajia on moneksi ja jotkut mielipiteissään aina oikeassa. Toiset taas varovaisempia kannanotoissaan,kun eivät kaikkia tosiasioita edes tiedä.
Hyvä jos koirasi voi hyvin. Sinä parhaiten tiedät asian,muut vain arvelevat tietävänsä.

Keskustelussa ei ollut mitään vikaa. Ja uskon että se jopa laittoi mua ajattelemaan koiran vointia tarkemmin. Ja ehkä myös antoi potkua ulkoilemiseen. Eli ei ollut ainakaan turhaa keskustelua 🙂 Tänään oli tuulista ja metsässä viileää. Teimme lähes tunnin lenkin ja oli mulla kyllä paljon parempi olo sen lenkin jälkeen. Kukaan ei tullut meitä vastaan niin melkein rentouduin siellä. Ja luulen etten olisi saanut lenkkiä tehtyä ilman Mollyanin kommentteja. Toivottavasti pystyn samaan huomennakin.

Hyvä,että jotakin tapahtui. Itse välillä sairaana tuntui,että koirani hoito takkuuntui miehen läsnä olosta ja auttamisesta huolimatta. Piti vain ottaa itseä niskasta kiinni. Koirani hyvinvointi merkitsi paljon ja siitä tuli meidän yhteinen taistelu ja se on toistaiseksi toiminut meidän kummankin parhaaksi.

Ton mun koiran kanssa tulee varmaan olemaan vaikeaa huomata että milloin pitää alkaa hidastaa. Se on aina valmis lähtemään lenkille ja kulkee reippaasti (vetää hihnassa). Se ei välitä sateesta eikä tuiskusta. Ainoastaan kuumana päivänä menee helposti vähän veteläksi ja hakeutuu sängyn alle makamaan.

Ja koira on mulle paras masennuslääke. Se istuu ikkunalaudalla ja katselee maisemia. Välillä se puhisee jotain mulle. Yöt se nukkuu mun sängyssä ja oon niin tottunut siihen että nukkuminen ilman sitä on vaikeaa. Kaikki sen hoitaminen käy terapiasta. Huomenna pesen ja trimmaan sen. Onneksi se on mulla. Lomalle jos lähdetään vien sen tuttuun koirahoitolaan jossa pääsee ulkotarhaan ja kolme kertaa päivässä lenkille.

Sen verran alkoi taas ahdistaa että otin tarvittaessa lääketta. Jos se vaikuttaa toivotulla tavalla niin teen muutaman läsnäoloharjoituksen ja sitten nukkumaan.

Tämä päivä on mennyt pahoinvoinnin merkeissä. Ei oo ruoka maistunut ja kun olen yrittänyt syödä en ole pystynyt nielemään. Poika laittoi ruokaa mutta mun osuus meni roskikseen.

Aamulla tein vähän pidemmän lenkin ja ahdistusta en oo tuntenut kokopäivänä juuri ollenkaan. Mutta kävellessä tuli vasen puoli rinnasta kipeäksi niinpä sitten illan lepäilin ja poika lenkitti koiran. Onneksi oli poika kotona. Aamulla yritän taas ite lähteä lenkille. Metsässä on nyt kaunista ja raikasta.

Huomenna joudun ajelemaan kodin ja kaupungin väliä ees taas ku ei kulje busseja sopiviin aikoihin. Poika menee Hesaan ja lähikaupungista pääsee sitten bussilla sinne. Ja takaisinkin pitää hakea kun bussi ei tuu tänneasti.

Menen siinä välissä tapaamaan ystävääni jos ei vointi tästä huonone. Jännittää vähän ystävän tapaaminen tai lähinnä hänen uuden mieskaverin tapaaminen. Jos kuiteskin saatais vähän juteltua jos ei muusta niin lapsista ja koirista. Yritän pitää kiinni sairasloman aikaisesta suunnitelmasta nähdä ystäviä kasvokkain. Jännittää mua sekin että mitä se mun ystävä sanoo mulle. Hän mut "määräs" sairaslomalle ja sanoi että oon kipeen näköinen.

Viime yö oli nukkumista ajatellen yhtä helvettiä. Ens heräilin ja nukahtelin vuorotellen ja sit kolmelta heräsin ihan kokonaan. Yritin rentoutua, juoda, kävellä, aukaista ikkunan mutta mikään ei auttanut. En kummiskaan luovuttanut niin kuuden aikoihin nukahdin uudelleen ja heräsin herätyskelloon seitsemältä. Päikkäreitä en yleensäkään nuku enkä sitten tänäänkään. Mutta keskittymisessä taas huomas sen ettei ihan paras viretaso ollut.

Kyllä se elämä välillä on yhtä alamäkea ja kaikki tuntuu menevän huonosti. Siinä yhdistyy henkinen ja fyysinen kipu ja ei aina tiedä,mistä on kysymys. Itse olen huomannut,että pitää itseä pakottaakin tiettyjen asioiden tekemiseen,ettei jää vain sohvalle makaamaan. Jälkeenpäin sitten tuntuu paremmalta, kun on saanut jonkun ennakolta vaikealta tuntuvan asian suoritetuksi.
Ystävien tapaaminen on hyvä keino saada muuta ajateltavaa. Luonnossa liikkuminen myös rauhoittaa ja nyt kesän kynnyksellä luonto on parhaimmillaan. Kyllä elämässä on monia asioita,joista voi iloita,kunhan saa kerättyä voimia ja jaksaa ne tiedostaa.

Mollyan, niin se juuri menee, ylämäkiä ja alamäkiä Ja masennus aiheuttaa noidankehän kipuineen. Ja sit kipuja hoidetaan tuolla ja masennusta siellä. Kukaan ei tiedä missä todella mennään.

Ja joihinkin asioihin itsensä pakottaminen on jo velvollisuus. Jos on lapsia ta lemmikkejä hankkinut on niihin sitoutunut. Ja silloin ne hoidetaan. Jos omat voimat loppuu niin sitten apua hakemalla. Mutta vastuu ei häviä.

Oon tänään pakottanut itseni neljä kertaa lenkille. Oma koira oli mukana kolmella lenkillä. Kaverin koira neljännellä lenkillä. Tän ulkoilun lisäksi oon istuskellut kaverien terasseilla lähes neljätuntia vaan juomassa kahvia ja juttelemassa.

Ystävien kohtaaminen tuotti iloa mutta valitettavasti myös ahdistusta. mutta kun löytää jonkun jolle voi kaiken kertoa ja se toimii toisin päinkin voi olla tyytyväinen.

Tämän päivän hyvät asiat; lenkkeily ja koira, ystävät ja luottamus, lapset ja luonto.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Tämä viikko alkoi myrskyn merkeissä täällä mökillä. Oikein vaahtopäät ovat veden pinnassa. Kalaa on kuitenkin saatu ja lounaan jälkeen lähdetään kaupunkiin. Ensi viikonloppuna taas tätä autuutta lisää. Huomaan,miten koira ja kissa nauttivat täällä olosta,vaikka kaupungissakin piha käytössä. Ehkä täällä se hiljaisuus ja luonto vaikuttavat heihinkin. Kyllä luonto on mahtava elementti. Kun täällä voi seurata luonnon moninaisuutta koko vuoden ajan huomaa,että jokainen vuodenaika on omalla tavallaan kiintoisa.
Nautitaan taas tästä alkukesän ihanuudesta!

Mitä kuuluu Sakira? Oot kyllä paljon ulkoillut tässä jonain päivänä kun ehdit neljälle lenkille, ei multa onnistuis. Mullakin oli paljon ulkoilua eilen, kun oli niin kaunis päivä ja osa töistä ulkona. Karkasin sieltä omille lenkeilleni lähelle rantaa, missä törmäsin sorsaemoon jonka perässä ensin polski ja sitten taapersi neljä tai viisi poikasta (kuulostaapa jotenkin imelältä mielikuvalta, mutta silloin olin ihan vaan hiljaa haltioissani).

Mikä ystävien kohtaamisessa ahdisti?

Mollyanin mökki kuulostaa houkuttelevalta. Olisipa kivaa päästä taas mökkeilemään!

Ystävien tapaaminen useimmiten ilahduttaa,mutta voi käydä toisinkin. Olin eilen yhteydessä ahdistuneeseen ystävääni,joka vannotti,että olisimme ystäviä kuolemaan asti. Voiko tällaista luvata,jos ollaan ihan rehellisiä.
Ystävyys ei saa olla liian sitovaa,silloin siitä tulee pakkopullaa ja pahimmassa tapauksessa rasite. Toki parhaassa tapauksessa ystävyys kestää koko eliniän.ja se on toivottavaa ja suuri ilo. Kun ihmiset on samalla aaltopituudella ja samat toiveet ystävyyden suhteen ei mikään estä sitä kestämästä hyvät ja huonot ajat.
Mökkeily niin kesällä kuin talvellakin on tänä hektisenä aikana se voimavara,joka auttaa minua kestämään ne vaatimukset,mitä tämä aika ihmiseltä vaatii.