Minulle on käynyt niin oudosti, että en omista yhtään ystävää ja se vetää nyt alakuloiseksi. Yksi hyvä ystävä muutti vuosia sitten Tampereelle saakka ja yhteys on katkennut. Aikuisena on vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin. Onko Sinulla sama tilanne tai kaipaatko kaveria elokuviin, kävelylle tms.? Minä olen 56-vuotias ja asun Pohjois-Karjalassa lähellä…

Anteeksi vaan kaikille, mutta täällä palstalla tuntuu olevan vaikea keskustelua masennuksesta ja siitä toipumisesta. Olemassaolevat ketjut on jotenkin omituisia mielestäni, tai en ainakaan itse usko jumaluuksiin tai semmoisiin.  miten sitä voisi omaa tilannettaan parantaa, kun vertaistuessakin saa kokea olevansa vaan muiden hyljeksimä eikä ketään kiinnosta kuin omat asiat. No samaa…

Nyt vasta tajuan miten väsynyt olen, miten elämäni on vain taistelua päivästä toiseen… Olen saanut monta vapaata töistä koska olen väsynyt… Olen ollut 2,5 vkoa ryyppäämättä…. Nyt kun otin, tajuan ettei ongelmani ole ryyppääminen. Vaan väsymys, näköalattomuus… Yksinäisyys… En tunne iloa mistään, en suruakaan koska en pysty, olisi liian raskasta…

en ole onnistunut opiskelemaan skitsoaffektiivisen häiriön,ahdistuneisuuden ja pelkotilojen vuoksi.lyhyitä aikoja olen ollut erlaisissa harjoitteluissa ja työkokeiluissa.ja yhdellä työvoimakurssilla.nyt olen aika hyvin parantunut,mutta miten tällainen sairastelija voi tässä iässä päästä töihin enää?opiskella en uskalla,pää on pehmentynyt sen verran.onko kellään samantapainen tilanne ja onko ideoita?miten päästä töihin eläkkeeltä?

Hei. Näin Itsenäisyyspäivän tienoilla useampi on varmaan alkanut joulun ihastelun tai kauhistelun. Mulla se on sekä että. Olen alkanut laittaa joulua kotiin. Eilen ja tänään olen askarrellut pieniä joluenkeleitä. Samalla pelkään joulua, jos äiti pääsee sairaalasta kotiin. En haluaisi olla jouluna hänen seurassaan. Miltä sinun joulusi tuntuu, maistuu, koskee…? Kerro…

En jaksa alkaa selaamaan ketjuja läpi, joten tein uuden. Pahoittelut jos tälläinen keskustelu jo löytyy täältä.  Tuntuu, että on pää aivan sekasin. Ajatuksissa on kaksi ihmistä jotka puhuu toisilleen, keskustelee ja väittelee. Välillä tajuan itsekin tämän olevan vaan mielen tuotosta ja ajatukset väistyy. Hetkeksi, kunnes tulevat uudestaan.  Kuvittelin tänään savupiipusta…

Tietääkö kukaan?

Tämä vuosi on ollut todella vaikea. Alkaa nyt loppusuoralla murentua usko ja toivo ihan kaikkeen. Jo pitkään olen kulkenut masennuksen kanssa, mutta nyt alkaa synkkyyden voimat voittaa. Itsetunto romahtaa joka päivä entistä syvemmälle. Masennusajatusten kyseenalaistaminen tai sivuuttaminen muuten ei enää oikein suju. Mitä jos olenkin pilannut itse ihan kaiken? Ehkä…

Miten sinä hoidat mieltäsi? Vois olla hyvä kuulla/lukea nikseistäsi, joilla hoidat mielialaasi? Mielen jumiutuessa, voimattomassa olossa, ei ole ’paukkuja’ oikeastaan mihinkään. Mistä voisi löytää edes yhden ’paukun’ = impulssin/rohkaisun liikahtamiseen siitä tilanteesta helpompaan oloon? Mikä sinulle voi olla se oloa avaava asia? Varsinkin jos koet olosi yksinäiseksi. Varsinkin jos lähelläsi…

Surunauha ry:n ryhmächatit itsemurhan tehneiden läheisille alkavat Tukinetissä 30.12. alkaen! Noin kuukauden välein iltaisin järjestettävät kahden tunnin mittaiset chatit on tarkoitettu itsemurhan tehneiden läheisille. Voit osallistua riippumatta siitä, kenet olet menettänyt tai milloin menetys on tapahtunut. Ensimmäinen chat järjestetään 30.12.2019 klo 18–20. Lämpimästi tervetuloa keskustelemaan! Chat-ryhmiä ohjaavat Surunauhan työntekijät ja…