onko muita,jotka ovat ilman ammattia vielä 5-kymppisenä?
en ole onnistunut opiskelemaan skitsoaffektiivisen häiriön,ahdistuneisuuden ja pelkotilojen vuoksi.lyhyitä aikoja olen ollut erlaisissa harjoitteluissa ja työkokeiluissa.ja yhdellä työvoimakurssilla.nyt olen aika hyvin parantunut,mutta miten tällainen sairastelija voi tässä iässä päästä töihin enää?opiskella en uskalla,pää on pehmentynyt sen verran.onko kellään samantapainen tilanne ja onko ideoita?miten päästä töihin eläkkeeltä?
Kannattaisko alkaa kokeilla jostain semmoisesta, joka on itselle luontaista? Jos esim.olet käsillätekevää tyyppiä, ottaisit selvää missä pääsisit tekemään käsillä jotain jota ehkä voisit myydä? Eli jos on joku tekeminen, josta nautit/tykkäät/haluat tehdä jos sitä kautta löytäisit jonkun samaa harrastavan/tekevän? Olisko sitä kautta kynnys sopivalla korkeudella alkaa tehdä jotakin, joka veis elämääsi eteenpäin?Arkuus voi pitää yllä tuota tunnetta, että olisi pää pehmennyt, mutta jos saisit rohkeutta kokeilla, ehkä voisit alkaa huomata miten moni kipuilee samantyyppisten olojen kanssa? Käytännön tekemisten kautta oisko mahdollisuus aloittaa kokeilla jotain mikä voi johtaa vaikka osa-aikatyöhön? Itsekin olen osa-aikatyössä.