Pelkään yksin, siis ilman paria, jäämistä. Pelkään sitä koko ajan enemmän vaikka suurimman osan elämästäni (melkein 40 v.) olen elänyt ilman parisuhdetta ja ne muutamat suhteetkin aivan väärältä pohjalta. Luulisi että yksinolemiseen olisi jo tottunut ja alistunut. Tai ainakin kannattaisi, oman mielenterveyden takia. Mutta mä en halua!! En halua elää…

Jouduin tossa 8.1.2009 saralaan ja olen oolut suuriman osan ovomella akuutillaa osastolla siistä lähtien mulla modetiin Bipo tai diaknosointiin 5.2.2009 olen alotanut toki lääkityksen jä vookon loput kotona olen. pikasen nyt kun alko näytää paremalta kaikkki särkyi pirstaileiksi sain työn antajalta kirjeen että minut on irtisanottu koska en ole voinut…

.. tai katkeruus. Yksinäisyys. Uuvuttavaa. Kun tajuaa että ei ole kenellekään paljon mitään. Siis sitä vähän enemmän, tarkoitan. On lähinnä mukava tuttu tai kiva kaveri. Yksin sitä on kotona ellei nuku, harrasta tai ole töissä. Ajattelee, että mikäs tässä. Asiat hyvin. Tyhjää vain, pyörittää arkea ei minkään takia. Tyhmää valitusta,…

Tuntuu, ettei minulla ole ketään kenelle puhua ja purkaa tuntojani. Paljon on ympärilläni ihmisiä – työkavereita, sukulaisia ja kavereita. Muttei ketään, joka kuuntelisi. Minä olen se ”psykiatri”, jonka puoleen käännytään, kun kavereilla menee huonosti, ja minä kuuntelen ja yritän auttaa. Minulla vaan ei ole ketään kenen puoleen itse kääntyisin. Nuo…

Hei.Olen menettäny vakavan sairauden myötä avomieheni 6.2. (tänään tulee kuukausi) 😭 mulla on nyt usein ollu se että mä luovutan,lähden sen vierelle.Moni vaan sanoo minulle ”ei et saa luovuttaa ei hän halunnu että teet mitää ittelles” jotkut myös sanoo että mene hoitoon 😭 onko kenelläkää muulla tällästä samanlaista tapahtunu?

Minulla diagnosoitiin tammikuussa vaikea masennus. Jouduin sairaalaan. Nyt olen ollut reilun kuukauden kotona ja huomenna olisi eka käynti mielialahäiriöpoliklinikalla. On ollut todella vaikeaa myöntää olevansa sairas. Siksi kai masennus on päässyt näin vaikeaksi, kun en ole myöntänyt itselleni olevani sairas. Myös muilta olen sen salannut. On vaikaa katsoa miehenikin kärsivän…

Jälleen vuosi sairaslomaa lisää… …enkö vieläkään ole toipunut? …enkö vieläkään ole edistynyt terapiassa tarpeeksi? …enkö vieläkään ole tuottava yhteiskunnan jäsen? …enkö vieläkään ole löytänyt iloa elämääni? …enkö vieläkään tiedä kuka olen? …enkö vieläkään tunnista tarpeitani? …enkö vieläkään ole lakannut tuntemasta syyllisyyttä ihan kaikesta? …enkö vieläkään ole päässyt eroon itsetuhoisista ajtuksista?…

Olen kerännyt voimia kerätä ajatuksiani yhteen kokoon jo vuoden verran, nyt tuntuu siltä, että tämä painolasti alkaa olla jo liian suuri taakka minun harteilleni. Ahdistuskohtaukset alkoivat viime maaliskuussa, kun yhtäkkiä sain potkut työpaikastani. Työnantaja oli hämärä, palkkaa ei koskaan maksettu ajallaan eikä tuntilistoja yms ollut ikinä nähtävillä. Sain potkut neljän…

Luulen, että sun voisi olla vaikeampaa antaa itsellesi anteeksi, jos olisit esim tappanut jonkun tai monta, vai? Nyt sä et oo tappanut ketään, vaan olet tehnyt jotakin tosi pahaa itsellesi ja läheisillesi ts pettänyt heidän luottamuksen. Sä oot ennenkin selviytynyt vaikeuksista, miksi ajattelet, ettei näistä vaikeuksista nyt pääsis yli? Voisit…

Arjen toiminta ja tavoitteet oman voinnin edistämisessä Oman voinnin parantamisessa on tärkeää, että saa arkeen toimintaa. Toiminta voi olla kaupassa käyntiä, liikuntaa, kyläilyä, päivän lehden lukemista jne. Yhtä tärkeää on, että osaa arvostaa näitä pieniä tekemisiä ja ne tuntuvat hyviltä. On helppoa verrata muihin itseään, ”kaikkihan käyvät kaupassa tai ”kaikkihan…