Kuinka päästä yli seksuaalisesta hyväksikäytöstä?
Pakko saada kirjoittaa ja kertoa jollekin asiasta.. Ja tässä tarinani..
Olen 20-vuotias nainen. Kesällä -07 ystäväni oli eripaikkakunnalla töissä, joten suunnistin juhannukseksi hänen luokseen. Juhannusta vietettiin hyvällä mielellä ja lähdettiin vieraan porukan mukaan baariin. Jäin ”seinäruusuksi”, kunnes mukava 28-vuotias mies tuli juttelemaan niitä näitä. Ilta meni mukavasti, vähän liiankin humalassa. Jossain välissä kaverini huikkasi lähtevänsä kämpilleen, minä sanoin jääväni vielä juttelemaan. Mies kysyi, tulisinko käymään tämän kämpillä. Ja minä menin. Virhe. Niin legendaarinen virhe, josta voisi luennoida nuorille naisille vaikka
kuinka kauan! Mistä olisin tiennyt, että kaikki ei ole ok? Olihan mies vanhempi, mutta.. Muutaman humalaisen suudelman olin vaihtanut miehen kanssa ja kämpillä touhu jatkui hyväilynä. Ja loppu menikin niin kuin meni.. Jossain välissä tajusin olevani liian humalassa ja mietin, mitä hittoa olen tekemässä. Iski hirveä ahdistus. Mies ei ollutkaan enää niin ihana ja mukava. Minulle tehtiin ja minä tein asioita, joita en olisi halunnut..
Aamuyöllä eksyin kaverini kämpille ja olin ihan OK. Kaveri lähti töihin, minä jäin kämpille, kävin rannalla.. Vähättelin asiaa mielessäni ja heitin paljon läppää miehestä ja koko juhannuksen vietosta. Puoleentoista vuoteen KUKAAN ei tiennyt sattuneesta, kunnes muutama kuukausi sitten kerroin toiselle ystävälleni. Itkin, itkin ja itkin.
Yhtäkkiä mieleeni räsähti, että minulle on tehty jotain pahaa, kaikki ne vitsit on vaan piilottelua.
”Raiskaus ei ole naisen vika. Itseään ei saa syyllistää. Tapahtunutta ei pidä vähätellä.” Tuon kaiken voi varmaan soveltaa hyväksikäyttöön? Tiedän, että se ei ollut mun vika, miehen olisi pitänyt lopettaa kun sanon jne. Silti välillä mietin, tapahtuiko oikeasti mitään? Jos vaan liioittelen mielessäni? Ymmärsin väärin? Olinkin mukana touhussa ja mies tiennyt tekevänsä jotain pahaa? Keksin koko jutun? Mies lopetti, kun sanoin, sillä eihän varsinaista yhdyntää edes tapahtunut?
Hassuinta on se, että olin niin pitkään ajattelematta asiaa ja se vaivaa minua nyt. Tekisi mieli vaan puhua, itkeä ja puhua mutta aihe on vaikea ottaa esille ystävien kanssa. Itselläni on yksi hyvä miespuolinen kaveri, joka tietää tapahtuneesta, mutta ei ole puhunut siitä kanssani. Jotenkin haluaisin kuulla miehen mielipiteen sattuneesta, mutta enhän voi aloittaa keskustelua ”kuules hei, muahan sillon hyväksikäytettiin..”
Neitsyyteni menetin tuon juhannuksen jälkeen ja itseasissa en ole kertaakaan harrastanut seksiä siksi, että saisin siitä suurtakaan nautintoa – on vaan normaalia harrastaa seksiä. Saatan joutua paniikkiin, tärisen, itken.. Pari viikkoa sitten oli yksi ns. yhden illan juttu. Kesken petipuuhien aloin itkemään, mutta mies ottia asian onneksi hyvin. Itseäni hävetti kamalasti ja mielessä pyöri ”taasko sählään kännissä niin kuin juhannuksena”.. En ymmärrä miksi lähdin moiseen mukaan, kun en siihen pysty. Ehkä vaan toivon, että seuraava kerta olisi erilainen.
Olen mielettömän ihastunut erääseen 22-vuotiaaseen mieheen, hänkin minuun. Tuntuu kuitenkin, että en uskalla heittäytyä mukaan, sillä viimeistäänm siinä vaiheessa kun seksi astuisi mukaan kuvioon, homma menee pieleen. Kuinka voin olla varma, että mies ymmärtää, jaksaa odottaa, kuunnella? Mielestäni en ole ”tarpeeksi hyvä” hänelle, sillä en halua sysätä moista taakka hänen harteilleen. Mukava, luotettava ja reilu mies ansaitsee ”normaalin” naisen..
Olen nainen, mutta vastaan silti.
Kuten tiedät, humala poistaa ihmisen estot. Humalaisesta ihmisestä tulee läheisyydenkaipuinen.
Alkoholi ja seksi on vaarallinen yhdistelmä. Humalaisen seksin ja seksuaalisen hyväksikäytön raja on hiuksen hieno. Mieshän kuitenkin lopetti lopulta. Hän ei tarkoittanut tehdä sinulle pahaa? Humalasi vuoksi olit "vietävissä", etkä ymmärtänyt mitä olit tekemässä. Mieskään ei ehkä oman tai teidän molempien humalatilanteen vuoksi tulkinnut viestejäsi oikein.
Mielestäni kannat aivan turhan suurta taakkaa asiasta. Se, mikä tapahtui ei ollut sinun vikasi. Vastaisuuden varalta tiedät nyt missä kulkee rajasi. Humalassa voi sattua "mitä vaan", ellei ole tarkkana.
Ihan hyvä, että käyt näitä asioita läpi nyt. Et ole mitenkään huonompi ko. tapahtuman perusteella, muista se. 🙂👍
Kiitos viestistäsi.
Niinhän se on, että kännissä ei pitäisi säätää turhia.. Siksi pidänkin sattunutta omana syynäni ja paljon lievempänä asiana kuin monelle muulle sattuneet kauheat tapahtumat. Kuitenkin asia vaivaa ja vaikuttaa elämääni..
Olen mielettömän ihastunut erääseen 22-vuotiaaseen mieheen, hänkin minuun. Tuntuu kuitenkin, että en uskalla heittäytyä mukaan, sillä viimeistäänm siinä vaiheessa kun seksi astuisi mukaan kuvioon, homma menee pieleen. Kuinka voin olla varma, että mies ymmärtää, jaksaa odottaa, kuunnella? Mielestäni en ole "tarpeeksi hyvä" hänelle, sillä en halua sysätä moista taakka hänen harteilleen. Mukava, luotettava ja reilu mies ansaitsee "normaalin" naisen..
Toiv. seksi astuu kuvioon, kun luotat mieheen, tunnet sen ja se rakastaa sua... Nykymaailmassa vaikuttaa liiankin usein siltä, että seksi kulkee melkeinpä ennen suhdetta. Eihän sitä seksiä tarttis ajatella suhteen alussa,vai? Kun sinä opit luottamaan siihen mieheen ja sen rakkauteen sinua kohtaan, sinun ei ole niin vaikeaa ajatella seksiäkään sen kanssa. Silloin sä et enää pelkää, että jos tulee vastaan joitakin ongelmia, niin mies jättää sut. Ja jos jättää, se ei ole enää luotettava, mukava eikä reilu, eikä välitä susta todella, ja sellaista miestähän sä et itsekään halua, vai? Ja ongelmathan voitetaan yhdessä. Sillä mukavalla, luotettavalla ja reilulla miehellä on varmasti myös joitakin piirteitä tai asioita, jotka teidän suhteessanne saattavat tuntua ajoittain taakalta myös susta.
Seksuaalisuus on periaatteessa herkkä ihmisen alue. Toiset vain rikkovat omaansa sen verran, että turruttavat tunteensa melko lailla ja voivat harrastaa vapaasti irtosuhteita. Eivät hekään siinä onnellisia ole, mutta pystyvät suhtautumaan siihen neutraalimmin. Sinä et ilmeisesti kuulu niihin ja hyvä niin. Mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että sinä et voi olla sinun mielestäsi hyvän miehen kanssa. Anna sen miehen päättää, mitä se ansaitsee ja mitä ei. 🙂 (voin hyvin kuvitella, että mies ansaitsee naista, joka on noin hyvää mieltä hänestä)
Älä pelkää! 🙂🌻
Kiitos sanoistasi! 🙂
Tämä viikko on ollut taas aika huono.. Olen miettinyt hyväksikäyttöä ja sen vaikutuksia nykyiseen elämääni paljon. Eilen olin kaverini kanssa muutamalla drinkillä, kun mulla yhtäkkiä meni vaan hermo, niin että aloin tiuskimaan ystävälleni ja olin muutenkin tosi kettumainen. Lähdinkin siitä sitten nopeasti kotiin.. Mutta tälläiset itku-/viha-/ahdistus-/kaikki-menee-huonosti-kohtaukset on vaan niin rasittavia. Jotenkin tuntuu, että kukaan ei oikeasti tiedä, millainen olen. 😞
Löysin netistä sivun, jossa kerrotaan hyvin seksuaalisesta hyväksikäytöstä niin uhrin kuin omaisen/puolison näkökulmasta. Tekstistä sain tukea ja uskoa siihen, että jos ja kun on sen aika, voin kertoa tapahtuneesta pelkäämättä.
Tässä osoite:
http://koti.welho.com/marhalla/T_kun_kumppanisi_on_kokenut_sek_hyvk.html
Kun luin tätä ketjua niin mieleen tuli että aloittajallahan on ollut aivan ihania miehiä, jotka ovat lopettaneet kun ovat huomanneet vastapelurin olevan "hukassa". Väittäisin melkein että kyse on jostain suuremmasta mitä täytyisi selvittää yksityisesti psykiatrin kanssa tai seksuaaliterapeutin. Yrität seksiä vaikket edes ole valmis siihen. Seksi kun ei ole sama asia kuin menis drinkille, tai huvittelemaan. Se on kahden aikuisen ihmisen rakkaudenosoitus toisiaan kohtaan. Tai miksei se voi olla muutakin, muttei missään tapauksessa alkoholin vaikutuksen alaisena tehtyä. Sillä pilaat kyllä koko elämäsi. kerron tämän siksi että jos jatkat tuota tapaa että alkoholin vaikutuksen alaisena harrastat seksiä niin kohta joudut pahoihin vaikeuksiin. Mistäkö tiedän: kokemuksesta. Ja kadun suunnattomasti että pilasin oman elämäni. Älä käytä alkoholia vähään aikaan. Odottele rauhassa että löydät luottamuksen arvoisen kumppanin, se kannattaa. Jo tuo että jo kyseenalaistat tuollaisen käytöksen ja kirjoitat siitä on jo askel oikeaan suuntaan, moni ei edes ymmärrä menevänsä vikasuuntaan.