Minulla on alkoholisti-ystävä. Hän on kaikilta ”selviltä” ominaisuuksiltaan todella mukava ihminen. Pidän hänestä ja hän minusta ja olen hänelle selvinpäin ystävä, eli en ole koskaan juonut alkoholia hänen kanssaan tai läsnäollessaan. Tyttäremme ovat samanikäisiä ja tuttavuutemme on jatkunut viitisentoista vuotta. Aluksi hänen juomisensa ei ollut kovin suurta enkä ollut muuten…

Itselläni oli aika tasaista elämää. Mitään erikoista muistettavaa ei tänä vuonna ole tapahtunut. Äitiäni olen auttanut, olen osallistunut teatterikurssille, käsityöryhmään ja kuoroon. Pariin ystävään ja äitiini pidän yhteyttä päivittäin. Siinä suurin piirtein kaikki. Uudenvuodenlupaukseksi ehkä pitäisi laittaa se, että lopetan kirjoittamisen näille palstoille.

Kun on yksin ja yksinäinen niin helpolla tulee soiteltua tutuille – halu saada seuraa ja rupatella on kova. Jos vain voitte ja teillä on tietsika (toisella osapuolella tarttee melkein olla kiinteä linja, jotta saa toimimaan) niin järkätkää itsellenne toimiva Skype – ilmainen tietsikapuhelin toisiin tietsikoihin. Minulla on kovasti ollut iloa…

Pelkään tätä olotilaa, että se jää pysyväksi. Ennen olin iloinen ja innostunut, aktiivinen. Nyt haluan vain maata sohvalla puhumatta kenellekään mitään. Puhelimeen vastaaminen tuntuu ylivoimaiselta, sillä joudun esittämään reipasta. Miksi? Koska en halua tuottaa läheisilleni pahaa oloa, kuka nyt jaksaisi kuunnella negatiivista, omissa ongelmissaan rypevää ihmistä? Tunnen suunnatonta syyllisyyttä avomieheni…

Olen 35 nainen työkyvyttömyyseläkkeellä toistuvan masennuksen takia. Lääkityksenä mirtasapiini 60mg,opamox15mg ja lisäksi oli sertraliini 50mg,jonka käytön lopettelin pikkuhiljaa lääkärin ohjeiden mukaan.Nyt ollut pari päivää ilman sertraliinia. Mirtasapiini ollut mulla jo 4 vuotta.Ongelmanani on liikakilot joita mulla oli jo ennen lääkitystä,mut sillon olin sopivasti pyöreä.Muistaakseni paino nousi 10kg kun aloitin mirtasapiinin…

Kun olin 17-vuotias niin kohtasin jonkunlaisen ensirakkauden. Oli ihana helmikuinen ilta ja lunta satoi kun tulimme ulos paikasta jossa olimme tavanneet. Kaikki oli tosi romanttista. Tuntui siltä kuin olisin tavannut elämäni miehen. Sen jälkeen tapasimme joka tiistai ja miehellä oli aina kaveriporukka mukana. Jonkin ajan kuluttua aloin ihmetellä juttuamme, kun…

Kiinnostaisi kuulla millaista tämän diagnoosin saaneiden elämä on? Itse epäilen itselläni epätyypillistä masennusta. Google tarjoaa tietoa, muttei arkipäivän kokemuksia. Terapeutilta voisin toki kysäistä, mutten ole siellä käynyt pitkään aikaan. Lisäksi on toisessa kaupungissa (olen välissä muuttanut) ja täällä hoitoon hakeutuminen takkuaa pahasti. Sanovat, että pitäisi mennä sinne toiseen kaupunkiin, kun…

Tää on ehkä turha juttu, kun kirjoitan tätä. En vain kestä! Odotan, että pystyisin puhkeamaan kyyneliin!! Ne ovat kuivuneet pois! 😭 Tänään on pikkusysterini kuolin/murhapäivä. Hän tuli 8 vuotta sitten aviomiehensä murhaamaksi liki sadalla puukon iskulla. Itse tulin 8 viikkoa sitten raiskatuksi sekä nuorena neitsyenä tulevan appiukon raiskaamaksi ja seksuaalisesti…

Hei! Kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa. Itse asiassa tämän, meneillään olevan kriisini kautta ylipäätään löysin näille sivuille. Yritän hakea apua ja toivon rippeitä mistä tahansa, sillä koen, että olen kuin nurkkaan ahdistettu koira. Ensinnäkin hieman taustaa: Olen avioliitossa oleva, kolmen lapsen kotiäiti ja mieheni minua kymmenen vuotta vanhempi. Olemme ihan tuiki…

Helppo on ihmisen olla, kun on pelkkä nolla.. Itkin taas äsken hillittömästi elämää. Mietin lähes päivittäin elämäni tarkoitusta,jota ei selvästikään ole. Työtä ei ole, parisuhdetta ei ole, mies josta välitin,lopetti alussa olevan suhteen,hänestä ei ollut enempään. Lapsia minulla ei ole, vaikka niitä kaipaankin. Minä en voi alkaa seurustelemaan seurustelun vuoksi…