Mietin ja tiedän mikä minun on, mutta en pääse siitä eroon
Mistä voisi saada apua, kun mielen päällä on monia asioita, jotka ovat täysin solmussa. Olen miettinyt niitä samoja asioita jo vuosia ja tuntuu, että pian olen pyörittänyt niitä niin kauan, että kun se ”masennuksen hetki” tulee, en enää tiedä mitä tekisin. Kyllästyn näihin ajatuksiin. Minua eivät auta enää se, että joku sanoo: Mieti mistä se johtuu. Mieti ja tee niitä asioita joista pidät. En yksinkertaisesti osaa enää olla.
Olen ihminen joka pohdiskelee asioita, tuntee lähellä olevien ihmisten tunnetiloja ja mukautuu niihin. Olin ennen sosiaalinen ihminen, mutta nyt pelkään. Pelkään ehkä että minun täytyisi kertoa jotain itsestäni. Enkä myöskään luota enää ihmisiin.
Olen joskus hakenut apua. Menin noin kolme vuotta sitten keskustelemaan oppilaitoksen pastorin luo, enkä päässyt silloin kuin alkuun ja sitten aloin itkeä. Sen jälkeen minulle on ehdotettu kerran lääkkeitä ja lääkäriä, mutta koskaan en ole niin pitkälle päässyt. Koen, että kyllä minä selviän, kun minulla on kuitenkin kaikki hyvin. Paitsi mieleni, joka takkuaa. Pystyn joten kuten vielä peittelemään suruani ja ahdistustani läheisiltäni, he kun ovat tarpeeksi kaukana. En halua huolestuttaa heitä. Minulla kun on kuitenkin kaikki ulkoisesti hyvin. Ajattelen kuitenkin sitä, että jos vain voisin, romahtaisin nyt ja heti. Olisin vain, edes hetken.
Jos joku osaisi minua auttaa, kertokaa mihin suuntaan menisin hakemaan ehkä apua.
Mutta jos haen apua, en tiedä milloin voisin sinne jonnekin mennä.. Pelkään, että pian en enää jaksa kasata itseäni. Mitä voisin tehdä?
Malike kirjoitti 21.1.2011 21:52
Olen ihminen joka pohdiskelee asioita, tuntee lähellä olevien ihmisten tunnetiloja ja mukautuu niihin.
Tartun tähän kirjoittamaasi lauseeseen ja mietin, että voisitko ajatella seuraavasti:
Antaisit tuntemiesi ihmisten kokea itse tunnetilojaan etkä niin täysillä menisi mukaan niihin. Jokaisella meillä on täällä oppimme opittavana ja meidän ei tarvitse kantaa liian suurta taakkaa toisille tapahtuvista asioista ja siitä, miten he niihin tunteidensa kautta suhtautuvat.
Totta. Se varmasti auttaisi. Mutta kuinka siihen voi oppia? Olen pienestä pitäen ollut sellainen "äitihahmo" ja pitänytkin siitä, mutta eihän aikuiset ihmiset sellaista enää tarvitsekaan.. Nyt kun pitäisi auttaa itseä, niin se on paljon vaikeampaa.
Hei,
täällä toinen vähän sinunlaisesi "pähkäilijä." Haudot mielessäsi jotain murheita, joista et uskalla avautua oikein tännekään? Yksin kun yrittää niitä selvitellä pääkopassaan niin ajatus alkaa kiertämään vaan kehää eikä homma yhtään parane. Toisille ei uskalla puhua. Sitten tulee se päivä kun kaikki leviää käsiin. Niin mulle kävi ja nousu pohjalta oli raskas ja kivinen.
Olin pitkällä sairaslomalla ja kertaakaan ei edes ehdotettu että mene puhumaan jollekin ongelmistasi. Enkä usko että mun kohdalla sellaista luottosuhdetta ihan helposti löytyisikään joka mua osaisi kovin paljoa auttaa.
Nykyään määrätään pikaisesti hermomyrkkyjä joka vaivaan. Se on nopea diagnoosi, pikku saikku ja töihin palvelemaan yhteiskuntaa. Jos ei toimi niin lisätään annosta ja vähän lisää lomaa. Siinä vaiheessa alkoi luotto järjestelmään horjumaan ja kun aikaa oli, eikä muuta pystynyt tekemään, niin tapoin aikaani kirjastossa.
Minkähän tähden kaikki parhaat kirjat on osunu kohdalle niistä hyllyistä missä kirjat on niiku laitettu näytille, ettei ne oo niiku omalla paikallaan järjestyksessä siis? Johdatusta? Vai leikinkö itselleni että "nämä oli ne parhaat?" Enpä oikein osaa huijata itseäni.
Mutta asiaan - jos et oikein pääse ajatuksissasi eteenpäin, etkä löydä ketään kenen kanssa alkaa niitä sevimään, niin käy penkomassa kirjaston pääluokkia 14 ja 17. Minä sain sieltä avun. Iso osa meidän murheista johtuu lapsuudesta, moni "ei toivottu ominaisuus" minussa itsessäni ei ole omaa vikaani, vaan juontaa lapsuuteen. Ja niitä asioita ei voi käydä läpi ilman jonkinlaista ulkopuolisen näkemystä. Kirjallisuudesta niitä löytyy vaikka millä mitalla - jos vielä olet siinä mielentilassa että jaksat lukea ja olet muutoinkin valmis tutustumaan itseesi.
Malike kirjoitti 21.1.2011 21:52
Mistä voisi saada apua, kun mielen päällä on monia asioita, jotka ovat täysin solmussa. Olen miettinyt niitä samoja asioita jo vuosia ja tuntuu, että pian olen pyörittänyt niitä niin kauan, että kun se "masennuksen hetki" tulee, en enää tiedä mitä tekisin.
On sellaisia menetelmiä, joissa pyritään siihen, että ollaan rauhallisessa olotilassa rauhallisesa ympäristössä ja pyritään siihen, että ei ajatella yhtään mitään. Meditoinniksi sellaista ainakin kutsutaan. Jooga voi myös olla sellaista, mikä auttaa mielen hallintaan. Itselläni on ollut meditointia käsittelevää kirjallisuutta, mutta en ole ollut kiinnostunut kokeilemaan sellaista. Jooga voisi olla mielenkiintoista kokeilla.
Jos et halua tutustua meditointi- yms. menetelmiin, niin voisit vain yrittää useammin rentoutua jollakin tavalla, rupeat vaikka sohvalle kuuntelemaan rauhoittavaa musiikkia (on olemassa erityistä rentoutusmusiikkiakin) ja yrität olla ajattelematta yhtään mitään. Tietysti rentoutumismenetelmät auttavat vain hetken mutta voisit kuitenkin lisätä niitä elämääsi, niin toivottavasti silloin myös elämäntapasi muuttuisi samojen ajatuskuvioiden puolesta vähemmän stressaavaksi