Miksi tänään olisi syytä olla tyytyväinen ja elää?
Olisi edes yksi syy, minkä takia tänäänkin jaksan tämän työpäivän tehdä kulissit pystyssä. Olisi edes yksi syy, minkä takia odottaisi viikonloppua ja työviikon päättymistä. Ei ole syytä, en löydä yhtäkään. Tuntuu kuin elämäni olisi päättynyt jo 30-vuotiaana.
Minulla ei ole ketään, ei ketään, kenelle soittaa. Ei ketään, kuka auttaisi. En jaksa.
Itken koko ajan. Ihmiset töissäkin varmasti huomaavat itkuiset kasvoni ja hiljaisen olotilani, se hävettää minua ja saa minut vielä enemmän itkemään. Yritän vain saada tämänkin päivän kulumaan, että olisipa pian ilta ja tämäkin päivä ohi. Huomenna taas uusi pitkä taistelu.
Kertoisitko, mitkä olisivat syitä miksi ET jaksaisi seuraavaan päivään? Siten olotilaasi ymmärtäisi paremmin =)
Olen aivan yksin. Olen eronnut vuosi sitten pitkästä avioliitosta, koska löysin elämäni rakkauden. Nyt tuo uusi suhde tuntuu kovin vaikealta minulle, yksinkertaisista asioista pitävälle ihmiselle. Mieheni on ainoa kontakti muihin ihmisiin ja nyt tuntuu, että meidänkin keskusteluyhteys on kadonnut aivan kokonaan, jos sitä on sitten koskaan ollutkaan.
Minä en osaa sanoa, miksi itken joka päivä. Miksi en haluaisi herätä seuraavaan päivään. Kaikki tuntuu vaan niin sumuiselta ja raskaalta. En jaksa siivota, en jaksa laittaa ruokaa, minkäänlaista liikuntaa en harrasta, kun en saa itseäni ylös ja ulos. Kaikki tuntuu taistelulta ja tuntuu kuin minut olisi vain jätetty selviytymään yksin. Kaipaisin kovasti ihmisten hyväksyntää ja olla hyvä ihminen.
Tämä kirjoitus on todella vaikeaa, kun en saa ajatuksiani tekstin muotoon. Tämä kanava vaan tuntui minunlaiselta.
Hei vaan,
minulla on vähän samanlainen tunne. Mutta sinullahan on työpaikka! On siis joku paikka, jonne mennä, ja jota varten herätä aamuisin. Vai tuntuuko sinusta tuo työ merkityksettömältä?
Minulla ei ole työpaikkaa, ja olen ollut viimeiset pari vuotta päivät yksin. Kotona on joku, mutta elämä ei oikein luista, jos toisella on koko ajan sellainen olo, että ei elä hereillä. Aamuisin mietin monta kertaa, mikä syy minulla olikaan nousta ylös, ja lopulta huomaan, että nousen velvollisuudentunnosta...
Tuetaan edes siis toisiamme!🙂
Millainen oli edellinen suhteesi?
naene kirjoitti 28.1.2011 10:53
Olen aivan yksin. Olen eronnut vuosi sitten pitkästä avioliitosta, koska löysin elämäni rakkauden. Nyt tuo uusi suhde tuntuu kovin vaikealta minulle, yksinkertaisista asioista pitävälle ihmiselle. Mieheni on ainoa kontakti muihin ihmisiin ja nyt tuntuu, että meidänkin keskusteluyhteys on kadonnut aivan kokonaan, jos sitä on sitten koskaan ollutkaan.
Minä en osaa sanoa, miksi itken joka päivä. Miksi en haluaisi herätä seuraavaan päivään. Kaikki tuntuu vaan niin sumuiselta ja raskaalta. En jaksa siivota, en jaksa laittaa ruokaa, minkäänlaista liikuntaa en harrasta, kun en saa itseäni ylös ja ulos. Kaikki tuntuu taistelulta ja tuntuu kuin minut olisi vain jätetty selviytymään yksin. Kaipaisin kovasti ihmisten hyväksyntää ja olla hyvä ihminen.
Tämä kirjoitus on todella vaikeaa, kun en saa ajatuksiani tekstin muotoon. Tämä kanava vaan tuntui minunlaiselta.
Oliko tuo erosi edellisestä liitostasi loppuun ajateltu ratkaisu, vai oliko suhteessa väkivaltaa tms. joka aiheutti eron, olen kuulluut näitä tarinoita vaikka kuinka, on lähdettu uuden matkaan ja alkuhuuman jälkeen ex- tuntuukin paremmalta, mutta minkäs teet tehty mikä tehty, muttä näin voi käydä, pyydän ihmiset ottakaa tämä huomioon kun päätöksiä teette.
Toinen juttu taas on tuo, kuulostaisi siltä että sinulla on masennus, nyt lääkärille hoitoa hakemaan tautiin, lääkitys kohdalleen ja elämä nousuun.