Hei, taas talven keskellä palailen Tukinettiin. Pieni toivo säilyy, että kevät koittaisi ja olo paranisi sen myötä… mutta usko on aika vähäistä. Työssä on ollut stressiä pitkään, viime kevään kestin sen hyvin mutta syksystä asti en ole viihtynyt työssä juuri lainkaan. Syksyllä lihoinkin. Marras- joulukuussa alkoi väsymys, joka nyt on…

Olisiko täällä ketään kohtalotoveria, jonka anoppi sattuisi olemaan myös psykoterapeutti? Omani käyttää mielestäni koulutustaan jonkinlaisena mandaattina arvostella läheistensä mielenterveyttä ja hoidon tarvetta. Minulle hän on toistuvasti vihjaillut, ja välillä suoraankin sanonut, että minun pitäisi mennä terapiaan. Omasta mielestäni hän ei juurikaan ymmärrä minua eikä luonnettani, eikä hänellä voi olla välineitä…

Hei, Olen aloittanut kognitiivisen terapian keskivaikean masennuksen vuoksi. Minulla on myös Escitalopram Actavis-lääkitys 15 mg/vrk ja Opamox satunnaisesti ajoittaiseen ahdistukseen. Kognitiivista terapiaa suositteli työterveyspsykologi. Olen käynyt terapeutilla kolme kertaa; kerran viikossa 45 minuuttia/kerta. Olen ollut niin ahdistunut ja alakuloinen, että kaksi läheistäni (työtoveri ja äiti) ovat ihmetelleet, onko terapiasta minulle…

Tää on 38v. Olen räpiköinyt henkisellä esteradalla tuon 8 vuotta. Eilen ymmärsin ensikerran itsensä viiltelijää. Koska olen aikuinen, en viiltänyt vaan paukautin itseäni kauhalla päähän. Ja toisen kerran. Ei nyt sentään verille koska hallitsen elämääni, vain pienet kuhmut jäivät hiusten alle. Mutta se ajatuksen kirkkaus! Hetkessä eläminen! En muistanut ollenkaan…

lähdinpä nyt tänne selvittelemään päätäni, koska ei ole muitakaan ja omassa päässä pysyessään ajatukset tuntuvat vaan kertautuvan— olen kohta 38v, minulla on kaksi lasta -15- ja 17 vuotiaat – ja olen heidän isänsä haudannut v 97. silloin myös sairastuin masennukseen ja paniikkihäiriöön, johon olen siis jo kohta 14 vuotta syönyt…

Hei! Kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa. Itse asiassa tämän, meneillään olevan kriisini kautta ylipäätään löysin näille sivuille. Yritän hakea apua ja toivon rippeitä mistä tahansa, sillä koen, että olen kuin nurkkaan ahdistettu koira. Ensinnäkin hieman taustaa: Olen avioliitossa oleva, kolmen lapsen kotiäiti ja mieheni minua kymmenen vuotta vanhempi. Olemme ihan tuiki…

Moi vaan! Olen ”aloittelija” tällä saitilla ja ajattelin kokeilla kirjoittaa omista tuntemuksistani ihan näin alkuun. Rakastan kirjoittamista, mutta en koskaan osaa kirjoittaa itsestäni – se on ylitsepääsemättömän vaikeaa. Tarinoita osaan kirjoittaa, etenkin uusista maailmoista ja ihmeellisistä olennoista. Olen lapsesta saakka pitänyt itsestäni huolta ja muista perheenjäsenistä. Olen liian kiltti ja…

Mieheni kuoli yllättäen 5 kuukautta sitten. Olen elänyt eräänlaisessa sokissa pitkät ajat ja nyt kun aikaa on vierähtänyt, olen jäänyt ihan yksin suruni kanssa. Muut tuntuu jättäneen yksin, kun luulevat että selviin. Totuus kuitenkin on, että kaikki on rempallaan. En kykene huolehtimaan edes itsestäni. Välttelen ihmisiä, ei kai ne tiedä…

En tiedä kuinka voisin puuttua asiaan vai pitäisikö minun puuttua lainkaan? Eräs sukulaistyttöni on nyt pian 17 v. Hän asuu ryhmäkodissa. Hän karkailee usein sieltä ja viettää muutenkin holtitonta elämää. Käyttää jotain mielialalääkitystä ja ottaa alkoholia reippaasti. Hänen äitinsä on kovasti ollut huolissaan tyttärestään. Mutta nyt tämä pian 17 v.…

Ajattelinpa kirjoittaa vähäsen tänne josko se minua auttaisi. Olen menossa leikkaukseen, ja kaikki on niin jännittävää ja kiehtovaa.olen saanut jo lääkärin vastaanotolle ajankin..missä selviää lisää tästä minun sinus pilonadalis tai joku leikkauksesta.tahtoisin sen nukutuksella, koska se minua jännittää ihan kamalasti sen neulan pistäminen selkään.se minua ahdistaa, että pystynkö rentoutumaan sen…