Hei!
Enpä oikein tiedä, onko tää oikea paikka purkaa pahaa oloa? En nyt tiedä muutakaan?😑❓
Tällä hetkellä oon yksinäinen nainen. Olin pitkään parisuhteessa, jossa tulin hakatuksi, haukutuksi sekä sängyssä väkisin otetuksi. Sain lopulta virkavallalta apua ja pääsin irti suhteesta. Se vain jätti jäljelle pelon ja turvattomuuden tunteen.
Pelkään ihmisiä. Pelkään pimeää. Pelkään MIEHIÄ! Säikyn takaa kuuluvia askelia. Nyt mä hullu avautusin tänne ja rupesin mun arimpia salaisuuksia kertomaan. Mä en enää oikein syö enkä nuku. En oikein tiedä, mitä tehdä. Olen tehnyt jopa testamentin kaiken varalta, jos päätän päiväni. Se on nyt vaan niin lähellä! Mua ei kukaan tarvitse eikä kaipaa.
Ei must ole ees tähän. Ei mul kukkaa ees soita.
Heippa,
Kerroit, että virkavalta tuli apuun, kun sinua oli pahoinpidelty ja raiskattu. Oletko saanut tapahtuneen jälkeen kriisiapua ja käytkö terapiassa?
Ensinnä ja tärkeimpänä älä tee mitään itsellesi, hankit apua, mene lääkärille, sieltä sinut ohjataan eteenpäin.
Toiseksi olt törmännyt väkivaltaiseen mieheen, taas hävettää oman sukupuoleni puolesta, mikä joitain miehiä riivaa, en voi ymmärtää, mutta usko, meitä kunnollisia herkkiä, tunteellisia ja väkivaltaan turvautumattomia miehiä on olemassa.
Ja kolmanneksi muista että jossain on aina joku sinua varten, joku joka välittää ja kuuntelee ja rakastaa sinua, sinun vain tulee löytää hänet.
keskusteluapua saat myös kirkon puolelta, voin lämpimästi suositella.
Entäpä jos kirjoitat tänne, kerro mitä tahansa, me luemme, haukumme sinut pystyyn, kehumme sinua, itkemme kanssasi, iloitsemme kun olet jotakin uutta uskaltanut ja ennen kaikkea, olemme lähellä, vaikka olemme kaukana.
Hei!
En oo saanu kriisiapua enkä käy terapiassa. Missä terapiassa? Lähestymiskielto miehelläni on ja ruhjeeni ja haavani on hoidettu, mutta siihen se jää. Täytyis olla onnelline ku on hengissä kai?
Ei oo tullu kyl mieleen papil mennä näit juttui kertomaan. En kyl kehtais kertoa. Oli se paha poliisil kertoo, mut pakko se oli ku puol naamaa oli turvoksis ja mustelmii ja haavoi pitkin vartaloo.
Koitan rauhoitella itteeni, ku kirjoitan tänne. Nää yöt ovat pahimpia. Ei meinaa nukkuu uskaltaa, ku näkee painajaisii. Kiitos helemi erityisen kauniista sanoista, että joku jopa itkisi kanssani. Haukkuja en pahemmin kaipaisi.
Ku sais edes yhden yön nukuttua levollisesti. Kuka korjaisi pelon pois?? En jaksa uskoa, että missään ois ketään, joka mua vielä rakastais. Turhaa toiveunta...
Moi satutettu
Tunnen hyvin tuon tunteen ja jospa voisin sitä jotenkin helpottaa.
Luottamus toivo paremmasta, siihen on vaikea uskoa kaiken kokemansa jälkeen.
Tutustuminen oppia tuntemaan luottamaan, vaikeaa muttei mahdotonta.
Jotenkin haluaisin jakaa kokemuksiasi, ystävänä kuulevana korvana.
Kokemaasi ei pitäisi kenenkään joutua alistumaan, luottamus on vaikea sen menettämisen jälkeen.
Ajatuksia asian tiimoilta odottelen🙂👍
Hei!
Joulu meni ja vuosi vaihtuu. Joulua vietin perheen parissa. Perhe tietää noista mun jutuista. Uutta vuotta otan vastaan kavereiden kanssa. Tulee otettua paukkua siinä samassa ja juodaan itsemme känniin ja unohdetaan paha maailma!
Hei!
Kiitos vm-50. En oikein osaa puhua itsestäni. Paha olo on. Yksinäinen olen. Eikä tuo entinen mies ole ainoa, joka on satuttanut.
Tätä on vaikea kertoa. Pelkään myös isääni enkä ole tekemisissä pahemmin hänen kanssaan. Isäni on aina ollut kova ryyppäämään ja käytös on ollut sen mukaista. Joutui lapsena kuuntelemaan, kun oli äidin kimpussa.
Sitten ollessani 13-v. Isä tuli kännissä mun huoneeseen, herätti mut ja tuli mun päälle. En kärsi käyttää sanoja, mitä teki. Isä kielsi kielimästä. En ole koskaan pystynyt asiasta kertomaan. Äiti varmaan tiesi, mutta oli voimaton asiasta.
Lyhyesti ei oo mul luottoa miehiin. ☹️
ja taas hävettää miesten puolesta, viina ja ihmiset eivät sovi yhteen, ennen sanoin viina ja miehet, nyt joutuu jo sanomaan viina ja ihmiset.
Olet kokenut todella kovia, mutta usko pois joku hyvä terapeutti, palveleva puhelin tahi, vanhempi pastori ovat hyviä paikkoja purkaa tilannetta.
Pastorit ovat usein sympaattisia ihmisiä jolla on kokemusta kovista elämänvaiheista, he osaavat lohduttaa.
Ota vain rohkeasti yhteyttä.
Ja muista OLET TÄRKEÄ, OLET ARVOSTETTU, OLET RAKASTETTUA. AINA JOLLEKKIN.
Hei!
Ei multa löydy rohkeutta mennä noita juttui mennä kasvotusten jutteleen. Hävettää jo niistä kirjoittaminen. Olen hyvin arka ja ujo. Enkä usko, että mua otetaan vakavasti. Kiitti kuitenkin Mara70 kauniista sanoista.
Rose' kirjoitti 13.2.2011 13:22
Hei!
Ei multa löydy rohkeutta mennä noita juttui mennä kasvotusten jutteleen. Hävettää jo niistä kirjoittaminen. Olen hyvin arka ja ujo. Enkä usko, että mua otetaan vakavasti. Kiitti kuitenkin Mara70 kauniista sanoista.
Soita palvelevaan puhelimeen, se voi olla helpompaa "
Keskusteluapua
Kirkon ylläpitämä Palveleva puhelin tarjoaa mahdollisuuden purkaa mieltä painavia asioita puhelimitse. Soittajalle ei pyritä tarjoamaan valmiita vastauksia, vaan keskustelukumppani tukee löytämään itse elämään parhaiten sopivia ratkaisuja.
Palvelevan puhelimen numero on kaikkialla Suomessa
* 01019-0071 suomenkielisille ja
* 01019-0072 ruotsinkielisille.
Ulkomailta soitettaessa numerot ovat + 358 1019 0071 ja + 358 1019 0072.
Päivystysajat ovat koko Suomessa suto klo 1801, pe ja la 1803. Ruotsinkielinen päivystys on joka ilta klo 2024.
Soitto Palvelevaan puhelimeen maksaa lankapuhelimesta paikallispuhelumaksun verran. Matkapuhelimella soitettaessa laskutusperusteena on oman operaattorin puheluhinnat. Kaikki operaattorit eivät sisällytä puhepaketteihinsa soittoja Palvelevan puhelimen numeroihin."
tuosta voisit päästä alkuun, monesti ujolle on helpompaa soittaa kun mennä kasvotusten puhumaan, ainakin minulle ennen oli.
Ja sinut otetaan vakavasti, nämä päivystäjät ovat koulutettuja ammattilaisia ja usko pois puhuminen helpottaa oloasi.
Myös tukinainen projekti voisi auttaa sinua http://www.tukinainen.fi kurkkaas sinne ja voimia sinulle.