Leimaaminen numero 4 tai 5. Mielenterveysmessujen kunniaksi lähetin sähköpostiviestin yhdelle MTKL:n työntekijälle. Toivoin ja ajattelin, että asiani otettaisiin vakavasti ja minua uskottaisiin. Turha toivo. Kerroin lyhyesti kokemuksistani ja nykytilanteesta. Vastaus oli tavanomainen. Minulle höpötettiin korulausein puuta heinää jotain hyvästä vuorovaikutuksesta ja asiat voivat olla niin, näin ta noin…kukin kokee asiat…

Tänään oli paha päivä. Olin viime viikolla päässyt pitkään kestäneen työttömyyden jälkeen ensimmäistä kertaa työhaastatteluun, mutta tänään sain pahasti pelkäämäni hylkäyspuhelun. Olin täysin pätevä, minusta ja ideoistani oli kuulemma pidetty, mutta en taaskaan ollut tarpeeksi hyvä työpaikkaan. Aina löytyy joku parempi, vaikka tekisin mitä tahansa parantaakseni hakemustani ja osaamistani. En…

… Kaiken elämän jälkeen jos saa huomata olevansa – yhä – elossa, voiko suurempaa lahjaa olla? Mitä sinä sillä lahjallasi teet? Tvssä oli joku ohjelma vastikään kahdesta skitsofreenikosta. Toisen tarinasta en ehtinyt kuulla mitään, mutta toinen oli sinuksi tullut värimaailman kanssa, taiteili tauluja. Itse olen ollut kuin rajalla koko elämän…

On monia asioita, joissa saan huomata toimivani toisin kuin ensin ajattelen, ois järkevämpi. Intuitiota vai millä sitä ensi ajatusta ilmaisee? Sitä joka nousee itestä, jossain tilanteessa. Vähän pähkäilee ja mieleen tulee monenlaista muuta tapaa, ja sitten ei oikein osaa päättää ja valitsee toiskn kuin ensin ajatteli. Käykö sinulle niin? Pitäiskö…

Haluaisin niin paljon kaikenlaista, mutta siihen kaikkeen on yksi syy miksi en sitä kaikkea saa vieläkään, ja se on minusta tuntuu omituiselta kun tulee kysymys rahasta, jota minulla ei todellakaan ole paljoa. Haluaisin edes haaveilla ilmaisiksi siitä kaikesta mitä voisin rahalla saada jos minulla sitä joskus tulevaisuudessani sattuisi olemaan sen…

Mitä minulle oikeastaan kuuluu? Olen todellisuudessa ristiriitainen henkilö, toisaalta minua johdattelevat harhaan monenlaiset aistimukset ja tunteet, toisaalta järki kultani yrittää ymmärtää tätä maailmaa oikealla tavalla. Näiden tekijöiden ristiriidassa vietän melko normaalia elämää, josta syystä psykoosi poliklinikalla kysytään kahta asiaa; Onko minulla ollut harha-aistimuksia enemmän kuin normaalisti, ja olenko pysynyt raittiina…

En jaksa enää. En vaan jaksa.Oon käynyt läpi kaikki mahdolliset hoitomuodot ja lääkkeet, mutta mistään ei ole ollut apua.Mieli on maassa 24/7. Oma peilikuva oksettaa. En halua poistua kotoa. Ystäviä ei ole. Lääkärit ei auta [en avaa syytä tähän näin julkisesti], osastolle en enää ikinä halua. Vaihtoehtoja ei siis enää…

Miten sitä jaksaa tätä elämää? Oli jo pidempi kohtalaisen hyvävointinen jakso, mutta lääkäri oli vakaasti sitä mieltä, että eräs lääkkeistäni pitää lopettaa. Sain sen sitten lopetettua heinäkuussa ja samalla meni yöunet. Olen sinnitellyt katkonaisilla unilla, mutta nyt en enää jaksa. Univaikeuksien myötä tuli masennus ja ahdistus enkä saa enää mitään…

Haluaisin työhön ongelmitta, kunnes voin olla varma siitä että viitsin tehdä työtä! Minulla on ongelmia iän, ulkonäön, käytöstapojen kanssa! Voisin sanoa etten ole ihanne työkaveri, alainen, enkä tulevan elämän kumppani. Ehkä työllistymiseni vain venyy tulevaisuuteen, kunnes ole vanhuuseläkkeellä!

Hei, Mietin, löytyisikö täältä vertaistukea paniikkikohtauksiin ja niiden kanssa toimeentulemiseen. Mä olen saanut paniikkikohtauksia n. 5 vuotta. Ne alkoivat mua vahvasti järkyttäneen ja hyvin ristiriitaisen tilanteen vuoksi. Olin hyvin paineistettu ja lopulta psyykkinen ahdistukseni purkautui paniikkikohtauksina. Mulla kohtaukset liittyivät siihen, että mua ei kuunneltu ja kunnioitettu ja mun piti lisäksi…

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: aiempi teksti oli jäsentämätön