Minä olen...

Todistettavasti olen olemassa henkilönä, mutta optimistinen minäni kuvittelee kaikenlaista korkealentoista kuten että pääsisin työhön, voittaisin arpajaisissa, matkustaisin ulkomaille, ja kaikenlaista muuta. Pessimistinen minäni on jalat maassa ja ajattelee kotia, siivoamista, ja pesulla käymistä(välillä myös lemmikin hoitoa). Harrastuksia ajattelen myös jonkun verran, lähinnä siksi etten ole pitkään aikaan ollut tyytyväinen harrastuksiini.

Näistä asioista aiheutuu jonkin verran ristiriitoja, joita en ratkaise harrastamalla käsitöitä, maalausta, ja piirustusta, vaikka voisin niin tehdä. Näitä ristiriitoja vatvon ajatuksissani ja olen kovin tyytymätön elämääni, joka kohtelee minua kaltoin kun en viitsi tehdä oloani helpommaksi harrastamalla. pikemiten.

Minä olen...

Optimistisen minäni pauloissa, ja haaveilen pääseväni työpaikka haastatteluun loppukuusta, jos vielä saisin paikan se olisi ihanaa.

Pessimistisen minäni pauloissa, ja olen menossa suihkuun pesulle kunhan kerkiän.

Eläke tuli juuri pankkitililleni, nyt on vähän rahaa. Pitää käydä pankkiautomaatilla.

Kävin eilen Tallinnan risteilyllä ystäväni kanssa, en nauttinut siitä kovin paljoa. 😀😀

Tunnistan tuon ristiriitaisen minäkuvan, josta kerroit, Pikemiten. Millä tavalla saat päätettyä tavallisissa asioissa, kumpaa niistä seuraat?

Purjevene kirjoitti:
Tunnistan tuon ristiriitaisen minäkuvan, josta kerroit, Pikemiten. Millä tavalla saat päätettyä tavallisissa asioissa, kumpaa niistä seuraat?

Yleensä seuraan pessimististä minäkuvaani, mutta joskus optimistista minäkuvaani, varsinkin kun haen työtä.

Ei ole helppoa päättää onko tänään optimismin vaiko pessimismin pauloissa. Monenlaiset asiat vaikuttavat lopputulokseen, joka yleensä on pessimistinen.

Minä en millään osaa päättää, kumpaa seuraisin. Ihan pienissä asioissa voin seurata optimistista, mutta jos on kyse vähänkään isommista, tuntuu että lähden aina siitä että kaikki menee kuitenkin huonosti.

Hain työttömyysturvaa ja mietin paljonkohan saan päätöksen synnyttyä, ystäväni sano että se on 33€ päivä, mutta siihen saattaa vaikuttaa eläke, joka tapauksessa se tekisi aika tavalla hyvää minun butjetilleni. Tässä asiassa olen optimismin kannalla.

Minä olin ulkona ja puhelin äänettömällä, olin saanut 7 viestiä puhelinvastaajaani, koskaan aiemmin ei ole käynyt noin.  😀😀😀😀😀😀😀  Arvaapa olinko yllättynyt?

Leijun jonkinlaisessa utupilvessä, jossa kaikki hidastuu ja loppuu. Mikään ei tunnu miltään, eikä mistään tule kunnollisia ajatuksia päähäni. Kaikkivaltias sumuverho kätkee kaiken taakseen.

Tänään on kummallinen päivä, saan ehkä kaiken laitettua parhainpäin, mutta varmuutta ei ole.

Soitin Kelaan ja sain tietää että; Työttömyysturvaa ei makseta yleensä eläkeläisille, ja etten voisi odottaa päästyäni työhön että olen varma työkykyisyydestäni, vaan minun tulee heti laittaa eläkkeeni seisomaan kuin saan enemmän palkkaa kuin on sallittu eläkkeellä tienata.

Hain työtä. Lähetin kolme kertaa hakemukseni työpaikkaan, koska olen pirun huono kirjoittamaan työpaikka hakemuksia.

Tänään menen selvittämään asioita psyk.pol.lle, epäselvyyksiä Kelan kuntoutushakemuksen kanssa, kelpaako B-lausunto Kelalle. Tässä tulee väkisinkin pessimistiseksi. 😁😣 Tuntuu kuin Kelan työntekijät eivät voisi ajatella tulevaisuuttani kunnolliseksi.  😣😁