Miten tämä elämä voi olla näin monimutkaista varsinki parisuhde. Ollaan oltu yli 10-vuotta yhdessä ja luulin että tässä ihan tosissaan seurustellaan ja mennään naimisii kun sopiva ajankohta löytyy. Ollaan avoliitossa ja nyt kun haluaisin virallistaa suhteen mies kiemurtelee ja välttelee koko puheenaihetta. Otin asian tosi raskaasti tuntuu kun suhteelta putoaisi…

…Aattelin et kaikkien tarvii kuulla tää biisi aina välillä. 🙂

Kesä, ihanaa aikaa eikö?? Mutta minulla katkeruus ja viha nostaa päätään. Inhoan perheitä ja onnellisia ihmisiä.. Meillä ei ole kuin minä ja lapset… Kuinka saada lapsille onnellisuutta ja hyviä muistoja kun äiti on kaikkea muuta. Ympärillä pyörii perheitä, naimisiinmenoja, perheitä jne… Minä siellä seassa yritän selviytyä lasten kanssa keskenään, epäonnistuen…

Kuten otsikko kertoo,oon ko. ongelmien kanssa paininut jo usean vuoden ajan=(tai oikeastaan ihan lapsuudesta lähtien.Lapsena olin koulukiusattu+äidillä oli päihdeongelma,jonka takia lähti usein baariin ja jäin sit yksin kotiin odottelemaan,hirveät pelot ja ahdistukset päällä että äiti ei enää palaa,tai sängyn alla on joku yms. mitä nyt lapsilla yleensäkin on. Lapsuus oli…

Tumma hahmo seisoo ovella ja paine on kohti maata, kyyneleet tunkervat silmiin. Monikohan kolkuttaa tänään turhaan tätä samaa ovea? No, päivä päivien joukossa… Kohta ohi tämäkin.

Olen positiivinen luonne, terve ja minulla on ystäviä ja kiinnostavia harrastuksia. Olen aina pystynyt näkemään asioiden positiiviset ja koomisetkin puolet, minulla ei ole koskaan ollut tylsää ja olen aina sopeutunut tilanteisiin ja löytänyt jotain uutta muualta jos seinä tulee vastaan. Olen pidetty ihminen ja uskollinen ystävä. Onnellinen periaatteessa. Nyt alkaa…

Elämäni on ollut kriisissä kohta 2-vuotta. Tosin nyt alkaa oleen tunne että tästä selvitään. On tapahtunut niinpaljon asioita joita ei ole kerennyt käsitteleen. Lasten lähtö pesästä. Siihen alkaa tottuu nuoria ei pyöri nurkissa enää kovin usenin. Hyvä että itsenäistyvät. Kyllä ne vuodet yksinhuoltajan ajoittain oli raskaitakin, mutta hyvää elämää kuitenki.…

Olen sairaslomalla vakavan masennuksen ja ahdistuneisuuden takia. Muut kolmekymppiset kaverini pakertavat töissä ja tunnen itseni todelliseksi luuseriksi. Elämässäni on tapahtunut kaikenlaista pahaa, mikä on tähän lopulta johtanut omalla kohdallani… Joku vahvempi olisi tosin voinut selvitä vähemmillä vaurioilla. Sen lisäksi että jouduin kasvamaan persoonallisuushäiriöisen juopon isän ja masentuneen työnarkomaani äidin kanssa…

Kuten otsikko jo kertookin, IHANAA JA RAUHALLISTA JUHANNUSTA KAIKILLE!!! Toivottavasti myrsky hellittää ja aurinkokin paistaisi keskikesän juhlan kunniaksi. 🌻🙂🌻

Etsiskelin ahditukseen apua ja törmäsin tähän sivustoon. Mitä olen tätä Aikuisen Elämää-palstaa lukenut, täytyy sanoa että ilmeisesti ahdistuksesta kärsivät ihmiset ovat joko lahjakkaita kirjoittajia, tai muuten vain älykkäitä yksilöitä; laadukasta tekstiä! On kiva huomata etten ole ainoa kellä on ongelmia, vaikka en toki toivoisi vastaavia oloja edes pahimmalle viholliselle. Lyhyesti…