Yksinäinen juhannus

Yksinäinen juhannus

Käyttäjä Desper aloittanut aikaan 24.06.2011 klo 15:52 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Desper kirjoittanut 24.06.2011 klo 15:52

Tumma hahmo seisoo ovella ja paine on kohti maata, kyyneleet tunkervat silmiin. Monikohan kolkuttaa tänään turhaan tätä samaa ovea? No, päivä päivien joukossa… Kohta ohi tämäkin.

Käyttäjä Muiban kirjoittanut 24.06.2011 klo 22:04

Kohta tää on ohi. Samalla tavalla mäkin itteeni oon koittanu tänään lohduttaa.
"Ihan yhtä huonosti asiat on arkenakin, sulla on nyt vaan juhlapyhä-ahistus, siksi nyt itkettää."

Jaksamista kaikille yksinäisille.

Käyttäjä Koppelo  kirjoittanut 25.06.2011 klo 08:24

🌻🙂🌻 *halauksia* Yksinäinen juhannus täälläkin.. tai onhan minulla nuo lapset, mutta koen silti itseni yksinäiseksi.. Kylä on hiljainen kun ihmiset ovat lähteneet mökkeilemään tai sukuloimaan.. Me ollaan täällä ja toivon että menisi koko juhannus nopeasti ohitse...

"ystävät" ovat aikoneet käydä... mutta hiljaista on..

Mutta me olemme "vahvoja", selviämme tästäkin juhlapyhästä... näin se on yritettävä ajatella...

Käyttäjä keittobanaani kirjoittanut 25.06.2011 klo 10:40

nää juhlapäivät on kaikista pahimpia D:

Käyttäjä Marina4 kirjoittanut 25.06.2011 klo 17:46

jaksamista,yksinoloa,sain itsestäni irti,kävin ennen juhannusta pyöräillen kahvilassa,jossa "SAmanveroisia" ihmisiä kuten minä,eilen tein saman,mutta sitten voimat ottivat lopun,en jaksa,masennus ,tänään kävelin ulkona luonnossa eläinystävän kanssa,hyvä Desper voimia sinulle,minä voin vain iloita pienistä asioista.🙂🌻

Käyttäjä Etsijä kirjoittanut 25.06.2011 klo 21:19

Samat fiilikset. Lisäksi vielä flunssa päällä, kolottaa ja särkee. Mahtavaa! Lisää samanlaista.😋

Käyttäjä Avulias kirjoittanut 26.06.2011 klo 01:21

Olisitko kuitenkin voinut mennä johonkin sellaiseen paikkaan, jossa olisi ollut muitakin ihmisiä?

Käyttäjä Desper kirjoittanut 26.06.2011 klo 11:16

Olen kömpinyt kuopan reunalle. Jalat lipsuivat monta kertaa, ja tikkaitten puolat katkeilivat. En kuitenkaan luovuttanut, vaan ponnistelin kaikin voimin, ja minulle heitettiin ylhäältä köyttä. Täällä paistaa näköjään aurinko. Istun nurmikolla ja minun on hyvä olla. Onkohan enää huomenna? Käsittääkseni tämä on maailma. Tämä ei kai ole taivas, jossa leijona ja karitsa käyskentelevät kavereina niityllä, täällä kuulemma on epäkohtiakin. Löytyisikö täältä puhekaveria, kättä, josta pitää kiinni, olkapäätä, johon nojata?

Käyttäjä Desper kirjoittanut 27.06.2011 klo 09:41

Lohdullista, että täällä ymmärretään, vaikkakin kurjaa, että kärsitään. Minäkin olen yrittänyt käydä ihmisten ilmoilla, se helpottaa. Mutta romahdus tulee niin helposti, kun kuitenkin joutuu olemaan ja asumaan yksin. Minulle pienistä asioista iloitseminen on monta vuotta ollut tuntematon asia, masennus on ollut niin syvä, että ennen ilahduttaneet harrastukset eivät ole vähääkään kiinnostaneet. Viime aikoina on terapian ansiosta tapahtunut ennenkokemattomia positiivisia asioita, mutta taistelu jatkuu ja hornan syvyydet uhkaavat nielaista.
Lippu korkealle, toverit!

Marina4 kirjoitti 25.6.2011 17:46

jaksamista,yksinoloa,sain itsestäni irti,kävin ennen juhannusta pyöräillen kahvilassa,jossa "samanveroisia" ihmisiä kuten minä, eilen tein saman, mutta sitten voimat ottivat lopun, en jaksa, masennus, tänään kävelin ulkona luonnossa eläinystävän kanssa,hyvä Desper voimia sinulle, minä voin vain iloita pienistä asioista.🙂🌻

Käyttäjä Etsijä kirjoittanut 27.06.2011 klo 16:22

Hyvä Desper,

kertoisitko vähän tarkemmin itsestäsi ja ongelmistasi, niin osaisimme täällä paremmin auttaa Sinua. En tunne tarinaasi, mutta olen halukas kuulemaan lisää. Tekstistäsi hahmotan ainakin sen seikan, että Sinulla on kirjallisen ilmaisun tajua. Monille meistä kirjoittaminen sujuu helpommin kuin puhuminen. Kirjoita siis lisää ja kerro elämästäsi ja vaikeuksistasi. Ehkä minä tai joku muu osaamme auttaa Sinua sitten vähän paremmin.

Juhannus on ohi ja elämä jatkuu. Kaikesta huolimatta!

Käyttäjä Desper kirjoittanut 27.06.2011 klo 18:00

Hei Etsijä,
kiitos ystävällisyydestäsi! Tuo puhekaverin, käden ja olkapään kysely tuossa aiemmin kuului "kuvaelmaan", jossa olio mönki syvyyksistä maanpinnalle ja kyseli, löytyisikö niitä maailmasta, en varsinaisesti tarkoittanut pyytää henkilökohtaista apua täältä palstalta. Tämä on vähän kaksipiippuinen keskustelupalsta, ei tee mieli kertoa niin henkilökohtaisia asioita, että tunnistetaan, ja toisaalta juuri henkilökohtaisten kokemusten käsittely auttaa vertaisia. En usko, että minua oikeastaan voi auttaa kukaan muu kuin minä itse yhteistyössä terapeuttini kanssa. Koen, että vertaistuki on kuuntelua, kokemuksista kertomista ja vuorovaikutusta, ja se sellaisenaan auttaa ilman, että joku ryhtyy auttamaan jotakuta toista.
Kaikkea hyvää Sinulle!