Mulle on kokeiltu erinlaisia lääkkeitä masennukseen ym. Joko olen saanut pahoja sivuoireita tai niiden teho on loppunut tai ei ole tehonnut ollenkaan. Vihdoin nyt keväällä löysimme lääkärin kanssa yhden lääkkeen, joka sopisi allergioiteni ja mahani vuoksi, mutta parin kk jälkeen teho alkoi loppuu. Mutta sillä valmisteella on injektio, jota aloin…

Anteeksi siitä! Ja eipä se kauaa kestänyt. Oikeesti, voin sanoo, että jos elämä on perseestä niin ei se siitä paremmaksi muutu. Jos joskus muka sattuu olemaan muutama hyvä päivä, niin sieltä kuulkaas tullaan alas ja kovaa. Eikä pätkääkään kiinnosta miten ihana mun tulevaisuus voi olla.. En vaan tykkää olla elossa…

Hei, olen uusi täällä ja viime vuosina olen alkanut kärsiin univaikeuksista ja siten väsymystä, muistiongelmia ja kaiketi sukuvika jonkinlaista ”downoloa”, montussa oloa, ts masis tms vaivaa ja ei oikein jaksa olla sosiaalinen. Vaimon kansas ongelmia myös ja kun hän ei oikein osaa tunteita käsitellä, on siis fyysinen enempi (arvelen hänen…

On ihan pakko kirjottaa kun on viimeinen työpäivä ennen lomaa. Aion jättää aivot narikkaan neljäksi viikoksi. Tarkoitan tällä sitä että lupaan olla ajattelematta mitään masentavaa tai ahdistavaa, en analysoi liikaa ja otan vaan rennosti. Viimeiset vuodet ovat olleet liiankin tapahtumarikkaita, enimmäkseen huonoja juttuja. Nyt en suostu ottamaan kenenkään muun huolia…

Tällä hetkellä tuntuu niin pahalta, että hengitys on tiheää ja kurkussa tuntuu oudolta. Olen tosi peloissani, enkä tiedä pitäisikö minun soittaa jonnekin. En tiedä minne soittaisin, koska tuntuu, ettei minua oteta tosissani missään, eikä tämä kuitenkaan olisikaan niin iso juttu. Kukaan ystäväni ei ota minua tosissaan ja nyt alkaa itkettää.…

Mä oon sairastanut ahdistusta jo pari vuotta. Vuosi sitten psykiatrinen sairaanhoitaja sanoi että mulla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Kävin vähintään kerran kuussa juttelemassa psyk.sairaanhoitajan kanssa, sitä jatkui melkein vuoden päivät. Muutama kuukausi sitten lopetin siellä käymisen, koska sain ahdistuksen hallintaan ja se alkoi katoamaan mun elämästä. Nyt kuitenkin oon ollut tosi…

En tiedä mihin osioon tämä kuuluu, mutta esittelyni on: Olen siis 21-vuotias nuori nainen työssä käyvä ja parisuhteessa. Mutta ainoa ongelma tässä elämässäni on se, että olen vippikierteessä ollut jo vuoden mittaisen ajan. Olen yrittänyt miettiä, että miten voisin päästä eroon siitä mutta en tiedä. Laskujakin on maksamatta vissiin reilu…

Rämmin, kahlaan tässä masennuksen rämeikössä. Elämä on jättänyt minut. Aamusta iltaan on pitkä matka. En jaksa iloita, en kiinnostua mistään. Suoritan arkiaskareet mahdollisimman vähällä. Lähikauppaan on pitkä matka. Toistaiseksi olen jaksanut käydä suihkussa ja laittaa lapsille ruokaa päivittäin. Mutta kuinka kauan? Jaksanko enää huomenna? Jaksanko enää huomenna nousta sängystä? Miksi…

Tumma Tuo oli tumma maammon marja syntymässä säikähtänyt, näki kauhut kaikkialla, haltiat pahat havaitsi, ei hyviä ensinkänä. Pani äiti paimenehen. – Paimen metsästä palasi, tuli outona tupahan, haasteli haralla hapsin: ”Oi emoni, älä minua pane karjan paimenehen! Lempo seisoi suon selällä, Hiidet hirnui kankahalla, juuttahat jälestä juoksi, maasta maahinen kohosi.” Ei pojasta paimeneksi.…

Nyt on melkein mopo karannut käsistä… En enää tiedä, miten pitäisi asioihin suhtautua, pelottaa… Eli olen kirjoitellut elämästäni terapiaa varten. Ihan lapsuudesta (mitä nyt muistan) asti, ja olen päässyt raiskaukseen asti. Siitä eteenpäin en saa mitään ylös, tuntuu, että elämäni on loppunut siihen ja olen kadonnut sen myötä. Istun kynä…