Oma lapseni on vielä pieni, mutta pohdin tätä asiaa päivittäin. Olen hyvin varovainen uusien ihmisten suhteen (polttanut näppini liian usein), kartan kahviloita viimeiseen asti ja saan kaupassa sillontällöin paniikkihäiriö oireita. Menen lapseni takia oman mukavuus alueeni ulkopuolelle jotta lapseni ei saisi samanlaista pelottavaa kuvaa elämästä. Hän onkin joissakin asioissa hyvin…

Pakkoajatukset ja niiden tuoma epäpyhä kolminaisuus – syyllisyys, häpeä ja itseinho. Kohtalotovereita? Oletko löytänyt ainoan rauhallisen hetken nousuhumalan tuomasta euforiasta? Onko viina sinulle vapautus siitä mikä vainoaa sinua päivin ja öin? Tiedän että alkoholi pahentaa masennusta ja ahdistusta. Silti se on ainoa ulospääsy ajatusten kidutuksesta. En juo humalahakuisesti, itse asiassa…

olen seurustellut avomieheni kanssa kohta 11v. kaikki menee hyvin on vakituiset työt molemmilla ja on asunto.tykkään eläimistä yli kaiken ja olen lomittaja jossa olen sikojen ja lehmien parissa.pidän työstäni paljon.välillä olen oikein hyvällä tuulella ja jaksan tehdä töitä mutta kun on vapaa viikonloppuja(harvoin) itken vain,kun voisi olla kaksistaan ja hauskaa…

Olen aikuinen nainen, eronnut yli 10 vuotta sitten ja nyt elän orastavassa etäsuhteessa miehen kanssa joka on todella tyylikäs sharmantti ja kaikinpuolin kunnollinen. Emme ole tavanneet kuin jotain kuusi kertaa, viimeksi viimeviikonloppuna, jolloin lähdimme kauppoja kiertämään. Menimme isoon tavarataloon jossa katselimme ensin yhdessä tavaroita ja sitten deittini meni miesten osastolle…

Alkoholi on varjostanut mun elämää jo vuosia, Se on tuonut mukanaan kasapäin huolia. Ensin joi vanhemmat, Myös minä aloin juomaan, Luulin että alkoholi veisi mut jonnekkin suojaan, Mut olo vaan paheni, Ja määrät suureni, Ei kadonnutkaan siis mihinkään huoleni. Hakeuduin hoitoon, Olo hiukan parani, Odotin paremman elämän saavani. Mutta vanhemmillani…

olisi kiva tietää, mitä sinulle kuuluu!

Tämä on nyt sitten diagnoosi. Yli vuoden olen kärsinyt mitä erilaisemmista fyysisistä oireista, jotka ovat tuoneet mukanaan huolen ja ahdistuksen ja jatkuvan kuolemanpelon tai kuoleman ajattelemisen. Ihan alkuperäistä syytä en tiedä miksi sairastuin, masennusta minulla on joskus nuorena ollut, mutta ensimmäisen (todella traumaattisen) synnytyksen jälkeen en ollut ihan normaali, vaan…

Elikkä minulle on ilmaantunut ihan outoja oireita viime kuukausien (ehkä jopa jo vuoden) aikana. Tuntuu, että ”säikyn” tosi helposti. Esim. jos olen kotona, ja istuskelen vaikka koneella, ja puhelin alkaa soimaan, säikähdän ihan kamalasti ja tuntuu että sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Lisäksi minulla on välillä ihmeellisiä ”näköhäiriöitä”, eli näen…

Taas on se aika vuodesta kun pitäsi saada liiat läskit pois. Tai siis minä olen yrittänyt saada noita läskejä pois koko ikäni. Joka päivä näen kuinka ihmiset tuijottavat että siinä se läski taas menee. Ja monet jopa nauravat. Olen aloittanut opiskelun vanhoilla päivilläni ja joudun liikkumaan paljon nuorison keskuudessa. Siellä…

Olen nyt 25-vuotias nainen. Minut raiskattiin 10 vuotta sitten, vuonna 2002. En ole puhunut asiasta kenellekään. Jollekin opiskelukaverille joskus kännissä itkenyt asiaa. Muuten en ole asiasta puhunut, enkä asiaa usein ajatellut. Nyt tuntuu että on pakko puhua, tai tehdä jotain. Raiskaus tuntuu nyt sattuvan enemmän ja se pyörii ajatuksissa päivittäin.…