Alkoholin käytön lopettaminen
Täältä varmaan löytyy muitakin, joilla alkoholin käyttö on jossain vaiheessa lähtenyt lapasesta? Haluaisin kuulla kokemuksia lopettamisesta. Tässä mun taustaa:
Olen 25-vuotias nainen. Olen sairastanut masennusta noin 11 vuotta, viimeiset 4 vuotta lääkityksellä. Takana myös syömishäiriötä ja paniikkikohtauksia.
Olen aina juonut isoja määriä kerralla. Viimeisen puolen vuoden aikana myös juomiskerrat alkoivat lisääntyä. Yleensä join 2-3 kertaa viikossa niin, että muisti meni. Kännissä tein paljon typeryyksiä: petin poikaystävää, puhuin rumasti ihmisille. Morkkikset oli ihan hirveitä, silloinkin kun mitään suurempaa tyhmyyttä en ollut tehnyt. Lopulta morkkiksessa tuntui siltä, että tapan itseni kun tuntui ettei ole mitään suuntaa eteenpäin elämässä. Pelkäsin itseäni ja itkin koko ajan. Pakottauduin lääkäriin ja pyysin antabus-reseptiä. Minut ohjattiin päihdetyöntekijälle, ja parin kk odottelun jälkeen viimein sain sen reseptin.
Muutama viikko piti rohkaista itseään apteekkiin, mutta nyt sitä on oltu 10 päivää kuurilla. Toistaiseksi on ollut melko helppoa. Masennus vaan alkaa jotenkin tulla esiin enemmän – varmaan enemmän aikaa ajatella. Aluksi ahdistukset helpotti, mutta nyt alkaa pahentua. Aiemmin join jos stressasi tai otti päähän. Nyt ei ole mitään tilalla. Vaikka alkoholi pahentaa masennusta, se toi myös hetken helpotusta. Nyt on pakko kohdata omat ongelmat kun ei voi paeta juomiseen.
Lisäksi on tietysti se häpeä. En olisi ikinä uskonut päätyväni tähän tilanteeseen. Mun piti olla vahva ja täydellinen, onnistuja. Kaikkea muuta kuin heikko. Ja tässä mää olen, 25 vuotta, opinnot venyy ja antabus-kuurilla. Ulospäin olen sosiaalinen, äänekäs, vahva ja näkyvässä roolissa omassa ympäristössäni, luottamustehtävissä ja vastuullinen. Mikä meni oikein vikaan? Onko mulla liikaa stressiä? Olen oikein kasannut itselleni kaikkia tehtäviä, koska haluan todistaa että pystyn. Toki ne on myös kiinnostavia ja motivaatiota löytyy, mutta voimat tuntuu loppuvan kesken.
Onko kukaan muu samanlaisessa tilanteessa? Että tuntee pettäneensä ennen kaikkea itsensä. Ja että ulospäin kaikki on hyvin…muille minunkin juominen näkyi normaalina opiskelijan juhlimisena. Tämän piti olla lyhyt keskustelunavaus, vaan tulikin paatos…no, ehkä mun piti saada tämä ulos ”systeemistä.”
Tarinasi on ihan kuin omasta tarinastani. Tosi koskettavaa siksi että emme ole ainoita joille käy näin.
Toivon kovasti että haet vertaistukiryhmään, joko netissä tai livenä, ettet yksin mieti liikaa ja lannistu.
Nuorena olin ihan samanlainen, mutta kun muilla tuli perhe työ ja lapset etusijalle minulla taisi kapakka ja juominen viedä liian suuren osan elämästä. Ja seuraukset olivat juuri tuollaisia että sai hävetä itseään, teki tyhmyyksiä joita katu ja jotka sotki elämää. Masennus ja itsetuho-ajatukset ovat myös tuttuja. Mutta olin tunne-elämältäni jotenkin koukussa "hauskanpitoon" viinan kans.
Voi, kunpa itsekin olisin noin nuorena tajunnut hakea apua. Usko pois masennus ja paha olo vain pahenee jos jatkat juomista. Ja kun kontrolli on mennyt se ei palaa. Sitäpaitsi kun oppii elämään ilman alkoholia, voi elää ihan normaalia elämää kuin muutkin. Ilonpito ei ole kiellettyä, ja voi olla juhlissa selvinpäin ja on mukavampikin kun muistaa mitä on tehnyt.
Ajattelen, että suorittaja, eli ns. vahva ihminen kasaa itselleen niin paljon stressiä, että jossainhan se sitten näkyy. Kun vaatii itseltään mahdottomia, on saatava jotakin helpotusta jossain vaiheessa. Monella se alkoholi tuo tilanteeseen hetkellisen avun. Helppo hetkellinen apu, josta lopulta seuraa vaikeuksia ja kun ihminen ei jaksaisi useinkaan kovin pitkälle ajatella niitä vaikeuksia, tai myöntää, että niitä voisi helpottavasta asiasta tulla. Ja kun on joskus vaikeampaa hakea muuta rentoutumiskeinoa.
Lisäksi se käy niin nopeasti siihen vaiheeseen, kun on jo pakko juoda, vaikkei haluaisi. Ollaan aika voimattomia riippuvuuden edessä, koska toisella puolella on ahdistus ennenkuin löytää tilalle muuta.
Itsekin olen ajatellut lopettaa juomisen kokonaan. Minulla ei ole riippuvuusongelmaa, mutta tiedän, että jäisin koukkuun, jos alkaisin enemmän sitä ainetta kuluttamaan. Minä siis myönnän pelkääväni suuresti Kuningas Alkoholia. Pelkoni on suorastaan kunnioituksensekaista, koska tiedän itse olevani heikompi moisen edessä.
Minulle on liikaa jo se, kun muutaman siiderin jälkeinen päivä on masentuneempi. Masennuksen kokeneena, kun on päässyt paremmalle mielelle, ei oikein enää jaksaisi kokea edes moista ja sitä alkaa ihmettelemään, mitä järkeä moisessa juomisessa ylipäätään on. En ymmärrä, miksi alkoholin pitäisi kuulua elämääni. Ei sen pidä.
On kurjaa, kun juomattomuuttaan joutuu selittelemään, vaikka tietääkin toisten kyselyiden ja nälvimisten olevan enemmän oman huonoudentunteen peittelemistä. "Hän osaa kunnolla juhlia."-sanotaan, kun joku juo illan aikana tupla-annoksen suositellusta. Minulle moinen on vain merkki siitä, että ihmisellä on toleranssi noussut huimasti ja jotain tarttis tehdä.
Vaatii suurta uskallusta ja suostumista sille tavalliselle arjelle ja niille tavallisille elämään kuuluville tuntemuksille, kun lopettaa juomisen ja hakee elämäänsä jotakin muuta ajanvietettä. Itse olen isosti tyytyväinen niistä tavallisista, mutta ihanista hetkistä lasten kanssa, joihin ei alkoholi kuulu, sekä lauantai/sunnuntaiaamuista, jolloin jaksan käydä lenkillä, koska en ole valvonut edellistä yötä alkoholia nauttien.
Nautin myös suuresti sikeästi nukutuista öistä ja siitä, ettei jokin riippuvuus ahdista elämääni. Olen nähnyt sen lähimmäistä seuratessa, miten kurjaa elämä voi olla, kun on orjuutettu. Vapaus on suuri asia ja sille kannattaa antautua. Kunnioitan sitä rohkeaa ihmistä, joka sille tielle lähtee!!
Minulla on eräs tuttu joka yritti ehkä olla hieman liian tunnollinen ja ehkä "täydellinen" asiakaspalvelu työssään. Pitkällä aikavälillä alkoi kokeemaan asiakkaiden arkiset vaatimukset jopa "hyökkäyksinä" ja kotiin tullessaan monesti useampi siideri saattoi illan aikana kulua ketutukseen, vaikkei oikeastaan ihan humala juomisesta ollut kyse. Tupakkaa myös paloi ja puhelimessakin saattoi vierähtää useampi tunti kun sitä sydäntä tuli purettua työn ja elämän eri ongelmista.
Eräänä päivänä hän kuitenkin tajusi, että alkoholi pahentaa asiaa. Hän jätti alkoholin lähes kokonaan pois ja vähitellen tupakankin polttaminenkin väheni todella reilusti. Myös töihin kävelemisestä (muutama kilometri) oli jotenkin apua "sisäisen raivon" hallintaan. Pitkään meni hyvin ja jotenkin sai elämän taas hallintaan kunnes taas retkahti... mutta nousi pian taas ylös...
Ei minulla ole mitään hyvää neuvoa tilanteeseesi, mutta valoa näkyy jo tunnelin päässä kun olet sentään tunnustanut, että sinulla on vakava ongelma. Jotenkin JugaBoy kipale osuu aloitukseesi kun sattumalta soi taustalla. Sattumaa vai ei, sinä päätät. 🙂