Mun pikkusisko tappoi itsensä n. 2 vuotta sitten. Mä en vieläkään ymmärrä, että se on poissa, vaikka järjellä ajateltuna tiedänkin sen (vaikea selittää, tuntuu vaan että se on pitkällä reissulla ja ei oo tullu vielä takasin vaikka on tulossa vaikka tiedän ettei se enää palaa). Sen jälkeen musta tuntuu lähes…

Voisitteko kertoa omia kokemuksianne asiasta? Kysymykset joihin en tiedä vastauksia ovat seuraavat -tehdäänkö uusi työsopimus ja laitetaanko se määräaikaiseksi -minulla on oikeus palata kokoaikaiseksi, jos tunnen itseni tarpeeksi terveeksi -minulla on oikeus palata sairauslomalle, jos en kykene edes osapäivätyöhön mutta onko silloin voimassa osa-aikaeläke ja puolikas s-päiväraha. Tuossapa alkuunsa, olisin…

Olen asunut yhdessä kaupungissa melko pitkään. Nyt olen muuttamassa: sairastumiseni jälkeen ei ole ollut töitä, asuminen on täällä kallista työkyvyttömyyseläkeläiselle ja ne ihmiset, jotka minulla yhä on, ovat jo enemmän sähköisessä maailmassa. Ja heidän kanssaan voin jutella myös jossain, missä asuminen on halvempaa. Monet ystävistä on sairastumiseni tehnyt etäisemmäksi: en…

Hei! Alan olla hyvin epätoivoisessa tilanteessa, en jaksa tätä elämää enää. Olen työssäkäyvä 57v. nainen, eronnut vuosia sitten. Minulla on kaksi aikuista, omaa elämäänsä elävää lasta ja kaksi ihanaa lastenlasta. Vuosi sitten jouduin työpaikan vuoksi muuttamaan Itä-Suomesta pääkaupunki seudulle. Keväällä 2014, uuden työpaikan ja paikkakunnan vaihdoksen aiheuttaman stressin lisäksi vanha…

Tuli taas halu kirjoittaa tänne, mutta vanha ja pitkäksi venähtänyt ketju vanhoine asioineen ei enää houkuttanut, joten mietin hetken ja päätin avata uuden ketjun uusille kuulumisille. Jos joku vielä jaksaa lukea ajatuksiani ja elämäni kulkua niin mietin sen olevan lukijallekin helpompaa, ettei ole satoja sivuja pitkä ketju kahlattavana. Tuntuu, että…

Hei, Kirjoitan tänne nyt ensimmäistä kertaa luettuani juuri tämän alueen keskusteluja sekä viestejä ylipäätään jo jonkin aikaa. Olen 29-vuotias mies vakituisessa työsuhteessa ja useamman vuoden kestäneessä avoliitossa. Syy miksi ryhdyn nyt tänne kirjoittamaan on oikeastaan se että minulla on alkanut menemään henkisesti ja aika paljon fyysisestikin huonosti jo melkein yhdeksän…

Hei, Olen yli 25-vuotias ja imen vieläkin sormeani. Yritän nyt ihan tosissani päästä eroon tavasta ja olisin kysellyt, että kärsivätkö muut samasta ongelmasta? Onko teillä vinkkejä, miten päästä tavasta eroon?

Olen siis 30v nainen ja eronnut reilu vuosi sitten 7vuoden suhteesta. Eron pahin vaihe on ehkä jo ohi mutta ehkä tunnistan vielä että prosessi kesken. Mielialat on jokseenkin tasoittuneet mutta tunnistan tilalle tulleen jotain muuta.. Nimittäin olotila että mikään ei tunnu miltään. Minulle on viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut paljon…

Hei kaikille 🙂 Olen sairastanut vaikeaa masennusta tietoisesti vuodesta 2000 alkaen. Monenmoisia lääkityksiä kokeiltu, Seronil on se johon päädyttiin ja joka on vaihtelevasti myös auttanut. Asumme mieheni kanssa kahden, persoonallinen koiruli seuranamme, rintamamiestalossa, lapset ovat jo oman elämänpolkunsa kulkijoita. Muuten kaikki on mallillaan, mutta nyt vuoden päivät on jo voimat…

Kirjoitan tämän siksi, että ymmärtäisin itsekin, mitä päässäni tapahtuu. (Tekstistä tuli pitkä, mutta ehkä sen avulla joku osaa samaistua tilanteeseeni helpommin.) Todistettavasti kaikki alkoi v.2009-2010 –taitteessa, kun päätin haluavani muutoksen silloiselle parisuhteelle (asiat muuttuvat tai ero). Prosessi vei kaiken kaikkiaan puolisen vuotta; minä tein eroa yksin, hän vain siirtyi seuraavaan…