Psykoosista ja Skitsofreniasta keskustelua <3
Hei! Haluaisin keskustella psykoosista ja skitsofreniasta ihmisten kanssa jotka niitä sairastavat tai joiden lähipiirissä joku sairastaa. Mulla on ollu 2 psykoosia. Oireita ollu n. kahden vuoden ajan. Olen saanu tämmöset diagnosit Paranoidinen Skitsofrenia harkinta-aika liian lyhyt, määrittelemätön skitsofrenia sekä pelko-foobinen ahdistuneisuushäiriö. Eräs lääkäri on sanonut mulle että kestää 5 vuotta todeta skitsofrenia. Kuitenkin mulle puhutaan niinku olisin jo skitsofreenikko. Millasia kokemuksia teillä on sairaalasta? En ole koskaan käynyt, mulla on ollu koko ajan vanhemmat tukena, enkä halunnut mennä sairaalaan. Entä miten pärjäätte sairautenne kanssa? Kuinka elämä sujuu? Kuulin aikasemmin ääniä 3-5 miesääntä ja yksi naisääni luonteeltaan uhkaavia tai loukkaavia ja vähätteleviä. Minulla oli harhaluuloja ja pelkoja ja koin ahdistusta erityisesti aamulla kun heräsin ja myös pitkin päivää. Lisäksi minulla oli väkivaltaisia ”mielikuvia” joita näin ympärilläni mutta kuitenkin mielessäni. Nyt kun minulla on oikea lääkitys olen päässyt kaikista näistä oireista ja minulla on hyvä ja levollinen olo. Aion parantua tästä ja mennä takaisin työelämään. Ainiin kelle kaikille olette kertoneet sairaudestanne? Ajattelisin että työpaikalla tuskin kannattaa sanoa olevansa skitsofreenikko?! Meinaan vaan että skitsofrenialla taitaa olla aika paha leima. ja varmaan kannattaa miettiä kelle tuttavallekkaan kertoa. Mulla on tässä vielä alan vaihtokin edessä.Eikä varmaan kannata hakea sosiaali ja terveysalalle kun siellä sanotaan että pitää olla henkisesti hyvässä kunnossa ja jos joudut sairaslomalle sut voidaan irtisanoa niillä perustein tai näin oon ymmärtänyt. Tekis tavallaan mieli kertoa sairaudestani että ihmiset ymmärtäis mua paremmin…mutta toisaalta tuskin ne ymmärtää…saan vaan lisää ennakkoluuloja osakseni.
Moikka!
Minulla on ollut nuorempana 2 psykoosia joista molemmat on ns. lähteneet käyntiin liiallisen päihteiden käytön takia. Toisen psykoosin aikana olin hoidossa suljetulla osastolla noin 2,5 kuukautta, mikä on tosi lyhyt aika. Toisen mä sairastin ihan kotonani kenenkään sitä huomaamatta. Itse kyllä tajusin, että nyt ei taida olla kaikki muumit laaksossa 😀 Siitä mä sitten toivun aika nopeaan ja jatkoin lukiotani 🙂 Sen jälkeen mulla ei ole ollut minkäänlaisia psykoosiin viittaavia oireita. Ymmärsin jättää ne päihteet muille, kun eivät ne selkeästikään minulle sovi. Ja kokeiltu on tässä reilun 10 vuoden aikana, psykoottiset oireet tulee välittömästi (kestää päivän) jos erehdyn tiettyä minulle sopimatonta substanssia kokeilemaan.
Mä en ole koskaan kuullut ns ääniä. Vaan mulla normaalit äänet (jääkaappi, musiikki, ilmastointi tms) kuulostaa kovemmalta, oudolta tai menee ikäänkuin "puuroksi". Ja minulla näissä äänien muuttumisessa on mukana vahvasti mielialakomponentti. Eli siis jos mulla on tosi hyvä olo, niin kaikki äänet kuuluu kovempaa ja se tuntuu euforiselta. Sitten taas jos olen masentunut niin äänet menee puuroksi ☹️ Tätä ei kyllä ole pitkään aikaan mun masennuskausina tapahtunut. Vaan tuolloin mun toisen psykoosin aikana.
Sairaalassa (tästä noin 14 vuotta aikaa) oli aika levotonta ja koin paikan todella ahdistavaksi. En tiedä mitä se hoito nykyään sairaalassa on, niin en oikein voi kysymykseesi vastata. Mulla on diagnoosina tarkemmin määrittämätön psykoosi, kovasti yrittävät psykiatrit että mulla olisi skitsofrenia. Itse olen kyllä enemmän psykoottistasoisen bibolaarihäiriön kannalla. Jokatapauksessa mä olen itse määräaikaisella eläkkeellä ja mulle ollaan haettu pysyvää eläkettä ihan pari viikkoa sitten. Ja toivon että saisin, koska se helpottaisi mun opiskelujani todella paljon. En jaksa opiskella samalla tavalla kuin "normaalit".
En kyllä ensimmäisenä menisi kertomaan työpaikalla muistakaan sairauksista. Tai oikeastaan riippuu työpaikasta 🙂 Mä esimerkiksi olin työharjoittelussa ystävien perustamassa yrityksessä ja sain olla täysin oma itseni. Kukaan ei arvostellut eikä ollut ilkeä ja se ryhmähenki, aivan loistava. Sellaiseen työpaikkaan kun vielä joskus pääsisi 🙂
No nyt tästä tuli tosi pitkä viesti, toivottavasti jaksat lukea 🙂 Tsemppiä sulle 🙂👍
Joo sulla oli aika erilaisia oireita. Itse kuulin ääniä päässäni ja näin henkilöt joiden kanssa keskustelin, ihan kun olis ollu skypessa. No sitä mä vähän oon pelänny noista sairaaloista et olis shokkeeraava kokemus ja et siel olis ihmisiä jotka on paljon huonommassa kunnossa kun minä.
No voi äh, mä unohdin kertoa muistakin oireista. Mun oli kauhean vaikea keskittyä mihinkään pitkään (lukeminen, keskustelu) kun mulla vaan pukkasi ajatusta ajatuksen "päälle/väliin". Niitä tuli vaan koko ajan taukoamatta. Osa ajatuksista oli ihan hölmöjä ja mä tietysti nauroin niille 😀 Sairaalassa luultiin että nauroin äänille vaikka en niitä kuullut ☹️ Mielsin kuitenkin nää kaikki ajatukset omikseni. Ihmettelin vain kovasti että "mistä näitä ajatuksia oikein sikiää." No silloisilla lääkkeillä oire lähti eikä takaisin ole tullut 🙂 En siis käytä nykyään antipsykoottisia lääkkeitä ollenkaan, paitsi silloin kun on harvinaisen pitkä/vaikea unettomuusjakso meneillään. Enkä välttämättä silloinkaan, otan melatoniinia tai sitten valvon.
Sitten muina oireina taisi olla depersonalisaatiota ja sellaista unenomaista oloa/tunnetta. Näytin jotenkin oudolta peilistä katsottuna ja maailma sellaiselta "utuiselta". Sain myös paniikkikohtauksia ihan missä vain (paitsi kotona).
Niin sitä sairaalahoitoa ei kyllä kannata pelätä. Avo-osastot oli jo 14 vuotta sitten ihan leppoisia paikkoja toipua 🙂 Jos lääkäri sulle sellaista ehdottaa, niin voithan kysyä että saatko käydä tutustumassa osastolla ensin. Vähän tylsää siellä saattaa olla jos ei tv:tä katso tai kirjoja lue. Ainuita aktiviteetteja mullakin taisi olla pasianssin peluu korteilla ja kirjan lukeminen. En tiedä, nykyään avo-osastolle varmaan saa ottaa oman läppärin tms.
Joo mullakin on ollu keskittymisvaikeuksia 🙂 Sairaanhoitajan vastaanotolla saatan esim kysyä monta kertaa mitä? ja sairaanhoitaja katsoo mua vähän huvittuneena. Mullakin oli joku aika sitten hirveesti sellasia häiritseviä ajatuksia, pelkoja, harhaluuloja. Semmosia jotka saattaa ulkopuolisen korvin kuulostaa ihan hassulta ja hullulta mutta mulle ne oli totta. Onneksi Leponex auttoi näihin oireisiin. Se on hyvä jos pystyt olee ilman lääkkeitä ja psykoosi ei uusiudu. Mun täytyy viel syödä lääkkeitä muuten mul olis ihan varmasti taas psykoosin oireita. Mul on kyl tullu mitä hulluimpia ajatuksia ihan kipeitä suoraansanoen. Oon pelänny kaikkee sellasta mikä on ihan älyttömän epätodennäköistä. Hyvä kuulla ettei ne sairaalat ole niin pelottavia paikkoja 🙂
Kuvailen tänne huvikseni oireitani kertokaa jos teillä on samantapaisia oireita tai erilaisia oireita. Kun mulla oli ensimmäinen psykoosi Luulin että meidän asuntoon on asennettu kameroita ja luulin että minua seurattiin kun kävelin kaupungilla.Lisäksi olin aivan varma että minut aiotaan tappaa. Aloin kuulla niiden ihmisten ääniä jotka aikoivat tappaa minut. Uskoin että he olivat ottaneet yhteyttä minuun ja että he näkivät silmieni kautta kaiken minkä minäkin näin. Siksi peittelin silmiäni koska en halunnut että he näkevät asuntoani tai perhettäni. Minä pystyin myös näkemään ihmiset jotka olivat ottaneet yhteyden minuun. Se oli ihan kun olisi ollut Skypessä näin heidät suoraan edessäni.Eräänä iltana kun äänet olivat uhanneet tulla kotiini ja tappamaan minut ja perheeni sanoin vanhemmilleni että nyt on lähdettävä pakoon pois täältä. Keräsin hirveän määrän teräviä veitsiä itsepuolustukseksi ja yritin löytää isäni aseen(jota ei onneksi löytynyt) sitten lähdimme autolla ajelemaan vanhempani miettivät pitäisikö minut viedä sairaalaan, palasimme kuitenkin kotiin ja minä rauhoituin vähän. Tuolloin näin myös väkivaltaisia "mielikuvia" jossa ihmisiä oli silvottu ja nyljetty, viillelty. Näin että näin oli tehty ympärillä oleville ihmisille tai minulle itselleni kun katsoin peiliin. Eli näin näitä kuvia ympärilläni mutta tiedostin että ne tulevat mielestäni. Ensimmäisen psykoosin jälkeen toivuin ja aloitin opiskelut uudessa oppilaitoksessa elokuussa. Lokakuussa jouduin kuitenkin keskeyttämään opiskeluni kun aloin kuulemaan taas ääniä, 5 miesääntä ja yhden naisäänen.Ne uhkasivat taas tappaa minut ja haukkuivat ja vähättelivät minua. Aloin taas pelkäämään että minut tapetaan. jouduin vaihtamaan paikkakuntaa niinkuin ensimmäisen psykoosini kanssakin. Kuulin ääniä minulla oli paljon pelkoja ja harhaluuloja.Nyt olen onneksi löytänyt lääkkeen joka auttaa.🙂