Hei, mulla on nyt sellanen paha tilanne päällä että psykoanalyytikkoni jonka hoidossa olen käynyt yli 10 vuotta on jotenkin psyykkisesti sairas. Ensimmäinen sekoaminen tapahtui jo 2009, tasan viikko oman äitini kuolemani jälkeen. Psykoanalyytikkoni selitti että hän on kuolemassa, puhe sammalsi ja hän oli ihan täysin sekasin siin tilanteessa, toinen potilas…

Kerron tässä nyt lyhyesti tarinani. On pakko kirjoittaa ”jollekin” Kävi lopulta niin, että ”se joka aina jaksaa, pystyy, tekee, menee, touhottaa”, ei enää jaksanut. Tuli loppu. Oli ihan viime hetket että sain itse itseni lääkäriin eilen. Tuli sairaslomaa alkuun 2 viikkoa. Masennuslääkkeet ja rauhottavat. Lääkkeet on ollu mulle aina iso…

50vee lähenee. No ei ihan viel mutta on se tossa nurkan takana. Niinku on takana kolme vuotta intensiivistä psykoterapiaakin. Takana on myös kolme konkurssia. Ensin meni iskän firma, sitten aviomiehen ja hupsheijaa omakin. Kahteen ekaan en pystynyt vaikuttaan millään tavalla. Kolmas oli tasan tarkkaan oma moka. Lapset sentään tein ihan…

Olen työssäkäyvä nuori nainen. Omaa perhettä ei vielä ole mutta seurustelen. Nyt kuluneen vuoden aikana on tapahtunut hirveän paljon,tulin jätetyksi ja myöhemmin sain tietää eksäni pettäneen mua alusta asti. Useamman vuoden siis. Ei pyytänyt anteeksi, hyvä kun edes myönsi asian ja ei halunnut sen enempää keskustella. Nyt noista tapahtumista on…

Yritän hiukan avautua tänne, jos löytyisi jotain vertaistukea tms. Minulla on tällä hetkellä menossa raskas elämänvaihe. Kärsin usein masennuksesta ja pakko-oireisesta häiriöstä. Syön kyllä masennuslääkettä pienellä annoksella. Minulla on puoliso, lapsi ja lemmikkejä. 2-vuotiaan lapsemme käyttäytyminen on ollut viime aikoina todella kuormittavaa, tuntuu että voimat on välillä vähissä. Vaikka lapsemme…

Pakko avautua tänne… Voiko olla että elimstöni yrittää ilmoittaa että hellitä ja ota aikaa itsellesi ja lepää .. Taustaa erosin -08 narisesta miehestä …Kokosin itseni ja aloin nauttie elämästä.. Jouduin kyllä jättämään koko entisen elämäni …Lapset jäivät isällensä…Olisi pitänyt jaksaa taistella niistä …Olivat kyllä jo teini-ikäsiä… Mutta en jaksanut ……

Hei, kaipaisin vertaistukea yllämainittuun ongelmaani. Olen 22-vuotias tyttö. Eli viime keväänä aloin saamaan paniikkikohtauksia ja ihan missä tahansa. Ei ole väliä olenko kotona vai jossain muualla. Kesällä oli taukoa mutta syksyllä alkoi taas ja kävin sitten psykologilla juttelemassa, mikä helpotti. Aloitin kuitenkin helmikuussa SSRI-lääkkeen joka pahensi mun oloa. Yleensä minun…

Ahdistus on taas tullut kuokkavieraaksi. Minä en sitä kutsunut. Se tuli vain. Minussa on niin paljon surua, hätää, pelkoa, tuskaa, ahdistusta, turvattomuutta. Sisäisenä kaaoksena. Hirmumyrskynä. Pelkään. Yritän tunkea kaikkea tuskaa syvemmälle, en halua päästää sitä valloilleen. Rakennan suojavalleja, minkä kerkiän, mutta se alkaa käydä raskaaksi. En meinaa enää jaksaa. Pelkään…

Valmistuin vuosi sitten. Sen jälkeen ei töitä ole näkynyt, vaikka ahkerasti niitä on haettu, tehty keikkaa silloin tällöin. Pikkuhiljaa elämä hiipui siihen pisteeseen, että kohokohtani päivässä on se kun saan olla yksin kolme tuntia ja juoda rauhassa aamukahvin. Minulla on perhe, oma lapseni on kuusivuotias esikoululainen. Miehelläni on kolme lasta,…

Elämäni meni sekaisin totaalisesti syksyllä 2014. Muutimme perheeni kanssa pois tutuista ympyröistä pienelle paikkakunnalle. Minulla oli uusi työpaikka ja kaikki oli ok. Syksyllä yllättäen sain potkut, syytä en tiedä muuta kuin pomoni kaveri tuli tilalleni, jäin tyhjän päälle. Koitin etsiä heti aktiivisesti töitä, tein sijaisuuksia kunnes kerran jouduin kieltäytyä töistä,…