Minulla on yksi kaveri jolla on ollut täsmälleen sama vaiva, mutta hän on nykyään "parantunut", joten minusta tuntuu inhottavalta kuormittaa häntä hötkyämällä, vaikka hän on itse avuksi tarjoutunut. Muutaman kerran olen kyllä hänelle viestitellyt jos on tullut kova googlettamisen himo jostakin asiasta.

Olen harjoittanut tässä myös jonkinlaista itsetutkiskelua ja tajunnut, että minä itse pidän tätä ahdistusta yllä, roikun siinä väkisin. En vain osaa päästää sitä menemään, vaikka tiedän että itse siihen todellakin pystyisin. Olen muuten vahva ihminen, mutta tämä luulottelu pitää minua vallassaan hyvin tehokkaasti...

Miksi on niin vaikea antaa sen vain olla? Välillä oikeasti tekisi mieli kokeilla tätä ihmisten "sen kuin lopetat" letkautusta! Entä jos se onkin juuri niin helppoa ja kaikki onkin asenteesta kiinni.

Joo ymmärrän ettei omilla asioilla halua kuormittaa muita. Ainakin jos toinen on ''parantunut'' kyseisestä asiasta.
On kumminkin kiva, että ystäväsi on tarjonnut apua sinulle ja oletkin voinu hänelle laittaa viestiä jos on pitänyt rueta googlailemaan.
Itsekkään en haluaisi kertoa kenellekkään oikeastaan. Joskus on ollut paljon ahistavimpia päiviä jolloin olen ollut ihan puhki niin oon sanonu ystävälle siitä, mutta harvemmin kerron mitään.
Oon minäkin miettiny, että jos vaan lopettaisi tämän itsensä tutkiskelun ja olisi murehtimatta, mutta ei se ole niin yksinkertaista. Ei yhtään niin yksinkertaista vaikka se siltä kuulostaisikin. Eniten ehkä ärsyttää se jos jollekkin kertoo tästä luulotaudista niin he vaan sanovat, että älä googlaa, ei se mitään ole jne.
No kun se ei vaan auta, kyllä itsekkin tiedän että 90% kuvittelen itselleni kaikki oireet ja kaikki mahdolliset taudit ym. Tuntuu, että jotkut ei käsitä sanaa luulotauti vaikka toki sen ymmärtää, että sitä ei kukaan käsitä ennen kun itse kokee saman.
Ois ihanaa olla huoleton ja elää ihan täysillä niinkun olin ennen.
Olipa taas tosi kannustava teksti minulla tässä. Harmittaa vaan taas kaikki. Oma elämä ainakin kun se on tällästä vaikeaa vaikka sen ei tarvitsisi olla.

Mutta sitähän tämä on, vaikka minullakin menee taas paremmin, on tästä piiiitkä matka ns. normaaliin elämään. Ne paremmat päivätkin monesti tuntuu ihan kuin munankuorilla kävelisi, että milloin taas joku asia laukaisee ahdistuksen. Tänään oli normaali aamu normaleilla aamutoimilla ja töihin lähdöllä ja tuntui että vaatteetkin piti vetää äkkiä päälle, etten taas ala tarkkailla ja miettiä esim. jotakin luomea tai muuta. Että on tämä raskasta juu. Enää en ole vitamiinien jälkeen muuta keksinyt kuin olen alkanut treenaamaan ja päättänyt lisätä syömisiäni ihan reilusti. Katsotaan onko siitä oloon mitään apua.

Onneksi välillä on valoakin, viikonloppuna oli taas niin kivaa tekemistä että leijailen vieläkin ihan pilvissä. 🙂 Tätä oloa on niin harvoin että otan ilon irti, kohta se loppuu.

Ihanaa, että edes hetken saa olla tuollainen hyvä olo! Ja tietenkin toivotaan, että se kestää. 🙂 Jep jep. Minulla syömättömyys aiheuttaa ahdistusta tai sellainen ei monipuolisesti syöminen. Se ei tietenkään aina auta voimaan paremmin, mutta ainakin jos on huono päivä ja ei ole syönyt hyvin niin se pahentaa omia oireitani paljonkin.
Toinen on myös, että suuret tai oikeastaan pienemmätkin muutokset vaikuttaa mun elämään tosi paljon ja näihin psyykkisiin sairauksiin. Joskus ihan positiivinenkin asia saattaa vaikuttaa negatiivisesti, mutta harvoin se niin menee.
Minullakin oli tuossa yksi päivä sellanen mukava olo, mutta nopeasti se siitä sitten menikin ohi. Joskus uuteen ihmiseen tutustuminen tekee olosta sellanen super hyvän tai jos käy treffeillä... tosin se kestää aina vaan jonkin aikaa, mutta parempi niin kun ei ollenkaan.
Pitäis varmaan rueta tapailemaan jotain henkilöä, haha. 😀

Nyt on kyllä tapahtunut jotakin poikkeuksellista. Minulla on takana normaali viikko. Siitä kun viimeksi kirjoitin, ahdistus ei ole palannut. Haluan nyt vain jakaa kokemukseni tänne, että sekin on näköjään mahdollista. Olen vaan ihmeissäni, koska tämä meni ohi ns. yhdessä yössä... en toki ole niin naiivi että olettaisin sen menneen täysin ohi, mutta ehkä en nyt mieti liikaa ja nautin yllättävästä oireettomasta jaksosta.

Viime viikon hyvä olo, niin, tajusin etten ole ollut aidosti niin onnellinen pitkään pitkään aikaan. Jos joku alkoi ahdistaa, korvasin ahdistuksen välittömästi mukavilla ajatuksilla jotka aiheuttivat älyttömän hyvän olon tunteen. Viime viikolla aloitin myös tosissani 3-4h välein syömisen, joten epäilen että sillä on osuutta asiaan, joten kehotan kokeilemaan, vaikka alkuun se on hankalaa kellon kyttäämistä.

Mutta on vain niin ihanaa ajatella välillä muutakin! 🙂👍

Hieno juttu!! 🙂 On kiva aina kuulla että muilla menee paremmin ja antaahan se toivoa itsellekkin.
Minullakin oli tuossa sellanen parin viikon parempi jakso, mutta nyt taas kahdesta pienestä patista oon huolestunu... ne on tuolla korvan takana aika lähellä hiusrajaa.
Googlettamaan sitten ryhdyin eilen yöllä joten en unta saanut kun vähän ennen 3 yöllä ja aamulla piti herätä jo 8 aikaan. Voin sanoa että ei ollut parhain aamu.
Syöminen on kyllä niin tärkeä juttu, verensokeri kun laskee niin kaikki tuntuu paljon pahemmalta kun mitä se oikeasti on. Itsekin nyt syön 2-3 kertaa päivässä lämmintä ruokaa ja sellasen suht ison annoksen että jaksaa.
Mulla ainakin heti aamulla tulee ne kaikista pahimmat ahdistukset kun on just herännyt ja menee joku 1-3 tuntia että olo on suht normaali ja siedettävä. Aamupalan yleensä kun on saanut niin olo paranee hieman. Tosin nyt mun huonoihin aamuihin on vaikuttanut se kun nukun niin vähän yöllä ja sekin johtuu siitä että saatan nukkua päikkärit koska väsyttää niin paljon.
Tsemppiä meille kaikille luulotautisille ja muillekkin! 🙂👍

Miten teillä nykyään menee tuon luulotaudin kanssa? 🙂

Täällä kans yksi luulosairas ilmoittautuu!
Löysin tämän keskustelun yllättäen googlettelemalla erilaisia sairauksia ja viimein pistin hakukenttään "luulosairas" ja aloin lueskella näitä. Jotenkin mieltä helpottavaa, että löytää samankaltaisia ihmisiä. Oma perheeni pitää minua aivan pöpinä tämän luulosairastelun vuoksi ja mies sanoikin joku aika sitten, että tämä alkaa käydä hänelle äärettömän raskaaksi. Ymmärrän kyllä. En ole tehnyt about kuukauteen muuta, kuin itkenyt ja pelännyt sairautta, mikä minulla voisi olla. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta 😞
Kuulostelen kehoani jatkuvasti ja etsin uusia oireita. Tunnenkin jopa niitä, en enää itsekään tiedä mikä on todellista ja mikä ei, vai johtuuko kaikki vain stressistä. Oireet "unohtuvat", kun keskityn tekemään täysillä jotain muuta. Sitten yhtäkkiä kaikki ne iskevät takaraivoon uudestaan jyskimään ja olen kuolemansairas!
Äitini yritti puhua positiivsen ajattelun voimasta, mutta tämän pahan ahdistuksen takia se tuntuu aika vaikealta. Olen välillä aivan hysteerinen. Pitäisi ehkä lopettaa googlediagnosointi...