Hei! Alan olla välillä todella uupunut. Minulla on flunssaa jatkuvasti, kun yhdestä selviän tulee vähän ajan kuluttua uusi. Joku voisi ajatella, että aijaa vain flunssaa, mutta jatkuva pitkään kestävä flunssakierre todella vie voimat.
Olen puhunut lääkärillekin tuosta flunssakierteestä, mutta ei hän osannut sanoa mitään syytä siihen. Itse arvelen, että saan flunssat päiväkoti-ikäiseltä lapseltani. Työelämässä en itse ole tällä hetkellä, mutta perhe-elämää rasittaa todella paljon kun olen jatkuvasti sairaana ja veto on poissa. Olen niin vihainen näille sairauksille! Lisäksi minulla on pakko-oireinen häiriö, jonka takia olen huolissani ja stressaantunut normaalia enemmän.
En ole ajan kanssa löytänyt sopivaa terapeuttia (olen ollut erilaisilla terapeuteilla), ja ei ole oikein varaa käyttääkään yksityisen psykologin tms. palveluja paljon tässä elämänvaiheessa, kun rahat on välillä muutenkin tiukilla.
Olisi kiva elää normaalia tervettä elämää, mut ilmeisesti joillekin tämä elämä on välillä lähinnä kamppailua. Jo 10-vuotta olen sairastanut tota pakko-oireistahäiriötä ja se on aiheuttanut minulle vakavaa masennustakin, johon jouduin syömään masennuslääkkeitä.
Tiedän, että on vaan jaksettava..perheenikin takia. Mutta ei tämä enää mitään lystiä oikein ole. Jos saisin jotain elämässäni toivoa, niin haluaisin olla TERVE.
Tuntuu, ettei kukaan oikein kunnolla välitä. Itte kai se on aina jaksettava. Kuka minusta mitään välittäis.
Minä välitän koska minulla on vastaava ongelma, joka varmaan johtuu huonosta immuniteetista. Saan virustartunnan tosi helposti riittää kun joku yskii päin. Viimeiset 3-4 vuotta olen oikeastaan vain toipumassa nuhasta, yskästä tai poskiontelotulehduksesta ja minua palelee jatkuvasti myös sisällä. Päätäkin särkee melkein päivittäin ja kurja olo.
Sairauslomaa saa vai päivän pari koska ei ole kuumetta ja jaksaminen melkein nollassa. Lääkärit pitävät minua kai pinnarina mutta nuhaa on ainakin vaikeaa näytellä. En ymmärrä mistä olen tämän herkkyyteni saanut. Jotenkin se on kroonistunut.
Minullakin on ollut jo pitkään pakko-oireita eli ajattelupakko ja olen siitä yrittänyt kouluttautua pois kirjasen avulla, ilman kenenkään tukea. Vaikeata on kun ei kukaan ole kannustamassa. Kirjoittelin täällä jokin aika sitten mutta en sitten enää jaksanut. Olen miettinyt että onkohan pakko-oireilulla ja tällä ainaisella flunssalla joku yhteinen tekijä.
Kiitos vastauksestasi.
Uskon, että sairastelulla ja stressillä saattaa olla jonkun verran yhteyttä immuniteettiin liittyen. Itselläni kaiken kukkuraksi tuli rahaongelmat vaivaamaan, mutta ei auta kuin sinnitellä.
Tsemppiä ja voimia sinulle!! Ja jaksamista! 🌻🙂🌻
Kiitti vaan tuesta!
Olen aika varma että tällainen jatkuva sairastelu on varsin yleistä. Eilenkin kun kävin puutarhakaupassa kuului pärskähtelyä ja varmaan taas sain sieltä uudenlaisen pöpön. Päättelen siitä kun yöllä heräsin otsasärkyyn, mikä mulla on aina tiennyt poskiontelotulehduksen uusiutumista. Pirullinen sairaus kun se ei parane kokonaan millään. Kortisoni suihketta pitäisi käyttää jatkuvasti mutta jos käyttää niin tulee verenvuotoa nenästä. Suolavesihuuhtelukin auttaa oireisiin mutta ei paranna. Lämpenisi edes nämä ilmat niin sekin auttaisi oloon.
Rahaahan ei tunnu olevan koskaan tarpeeksi, ihan tuttu juttu tuokin. Varsinkin lääkkeet maksaa nykyisin ihan älyttömästi. Mitä kun tavallisesta silmänkostutus litkusta saa pulittaa apteekille parikymmentä euroa, yhdestä senttilitrasta. Ihan älytöntä. Törkeää! En tiedä onko apteekki se mikä hinnat pitää noin korkeina vai lääketuojat eikä mistään lääkkeistä kilpailla.
Pakko-oireesta sen verran että osaan Kerrasta poikki-kirjan jo ulkoa mutta ei sen harjoitteet oikein meinaa tepsiä. Sen olen käsittänyt että pakko-oireista kärsii yleensä nuoret ja nuoret aikuiset mutta mulla on ikää jo vaikka muille jakaa jo silloin kun tämä riesa alkoi. Joskus menee hyvin ettei pakkoajatukset vaivaa juurikaan mutta varsinkin silloin kun tapahtuu jotain erikoisempaa, kiertoajatukset valtaa pään. Eilenkin kun tapasin vanhan tutun pitkästä aikaa niin kumman sekasin menin sen jutuista. Aloin kelata niitä itsekseni kotona ihan päntiönä. Ei edes telkan kattomisesta tullu mitään illalla mutta kai sitten väsyin siihen ja nukahdin ihan normaalisti. Nyt aamupäivällä ei ne ajatukset enää vaivaa mutta ihmetyttää koko juttu.
😐
Minä olen kanssa aikoinaan lukenut Kerrasta poikki-kirjan, mutta en tiedä auttoiko se hirveästi minua.
Kävin vähän aikaa sitten lääkärissä ja hän totesi minulla keskivaikean masennuksen. Antoi joitakin viikkoja sairaslomaa. Sitten lisäksi myöhemmin tulee aika psykiatrille ja ehkä pääsen terapiaan.
Voimia ja jaksamista sinulle! Toivottavasti asiat kääntyy parempaan päin. Oletko lukenut sellaista kirjaa kuin Joustava mieli? Siinä saattaisi olla joitakin hyviä harjoituksia.