Hei! Tilanteeni on vielä suhteellisen arka aihe minun ja avomieheni välillä, mutta toivoisin voivani omalta osaltani tehdä kaikkeni, sekä auttaa ja ymmärtää. Avomiehelläni on todettu nuoruudessaan, ennen minua, Pakko-oireinen persoonallisuushäiriö. Hän söi siihen lääkkeitä ja kävi juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Kun aloimme seurustella, noin 7 vuotta sitten, olimme edelleen nuoria…

Aloitin saman ketjun vahingossa nuorten ryhmän puolelle, vaikka se kuuluisi ehkä pikemminkin tänne. Haluisin kuitenkin nyt jatkaa täällä. Olen reilu parikymppinen, avoliitossa elävä yliopisto-opiskelija. Kumppanini on ulkomailla, poissa kolme yötä ja neljä päivää. Olen ollut poissa tolaltani. Lähdin heti hänen lähdettyään äitini luo ja täällä olen edelleen. Tämä on sellainen…

raahaudun huoneesta toiseen, sohvalta sänkyyn ja takaisin – nukkumaan. nukun paljon kaiken aikaa. masennuksesta se johtuu että on väsynyt ja haluton tekemään muuta kuin nukkumaan. hereillä ollessa yritän jaksaa hoitaa itseäni ja kotia, edes sängyn petauksen verran. en usein jaksa sitäkään, vaan annan olla. minulla ei ole lääkitystä, olen särkylääkkeen…

Heippa! Onko kellään muulla syömisten kanssa ongelmia? Mua on alkanut ahdistaa yleisestikin enemmän, mutta nyt myös ruoka ja syöminen ahdistavat. Musta tuntuu että ajattelen nälän kaunistavan ja vaikka järki sanoo että nyt pitää syödä en vaan pysty siihen.. Tuntuu siltä kun jokainen pienikin kurkun pala kasvattaisi mun läskejä isommiksi.. Itsetuntoa…

On muuten sietämätön fiilis se, kun tajuaa, että perhana, tää ois ollu se mun elämä, just se yks mistä ei ole toisintamahkuja. Ja kun on yrittänyt pirusti. Pienestä asti sain kuulla että olen lahjakas. Tein kaiken täysillä, kokelin kaikkea, harrastin, opiskelin monta tutkintoa, menestyin, seurustelin, harrastin taas… Ja nyt jotenkin…

On niin ahdistunut olo, että pitää yrittää purkaa taas pahaa oloa tänne. Mietin ensin, että kaivanko esiin vanhan viestiketjun, johon olen kirjoittanut viimeksi joskus vuosi sitten, mutta aloitanpa nyt kuitenkin uuden. Elämä junnaa pahasti paikallaan, enkä vain osaa nousta ylös kuopasta, johon olen pudonnut. Olen joutunut pahasti sivuraiteilla: ei ole…

Olen 25v nuori nainen ja elämänkumppaneina minulla on sekä kaksisuuntainen mielialahäiriö että fyysisiä sairauksia. Onko täällä ketään jolla olisi sama tilanne?

Epäilen vahvasti olevani epävakaa pershäiriöinen. Elämä on yhtä taistelua ja epäonnistumisia tuhansittain takana päin. Mulla on todella vaikea lapsuus+muita traumoja kymmenittäin… Olen ollut ahdistunut 20-vuotta. Joka päivä ahdistus hiipii mitä erilaisimmissa tilanteissa. Joskus olen varma, etten kestä enää. Mielialat heittelee häränpyllyä, enkä koskaan tiedä miten reagoin asioihin. Haluan vähintään kerran…

Täällä kirjoittelee päälle parikymppinen nuori äiti, joka sairastunut ahdistuneisuushäiriöön. Hoitona minulla terapia ja lääkityksenä Ketipinor 50mg ja Escitalopram Actavis 20mg. Ajattelin jakaa kokemukseni täällä, jos muiltakin löytyisi kokemuksia. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja traumatisoiduin synnytyksen jälkeisestä komplikaatiosta ja aloin pelkäämään kuolemaa ja erilaisia tappavia sairauksia. Syöpäpelot olivat läsnä jatkuvasti, paikka…

Mä oon niin monta kertaa saanu ”pataani” henkisesti ihmisiltä jotka väittävät mua heidän ystävikseen. Onko ystävä sellainen, ettet voi kertoa omia juttuja, mutta sitten kumminkin sun pitää kuunnella sitä? EI Lähdet mukavalle pienlomalle kaverisi kanssa ja hänestä tuleekin ihan erinlainen ihminen ja loukkaa todella pahasti. Niin pahasti etten enää tiedä…