Ristiäiset ja sosiaalisten tilanteiden pelko
Mulla on järkyttävä ahdistus veljen tyttären ristiäisiin liittyen. Ihan itkettää kun mietinkin siellä olemista. Mun sosiaalisten tilanteiden pelkoni on järkyttävän suuri, ja itseluottamukseni täysin nolla. En osaa ahdistukseltani nyt edes kirjoittaa oikein, anteeksi. ☹️
Eli tänään tuli kutsu veljen lapsen ristiäisiin. Niihin on alle kuukausi eikä siinä ajassa todellakaan tapahdu ihmeitä. En tiedä miten voisin mennä sinne, ajattelin jos täältä saisi tukea tai jotain.
Viime vuonna olin veljen pojan syntymäpäivillä (veljellä siis nyt kaksi lasta) ja se oli kamalaa. Koko ajan mietin miten ja missä viitsin olla, voiko näin tai näin tehdä, näytänkö lihavalta tässä ja tässä asennossa… En viitsinyt hakea edes kakkua ja kun eräs vieras tuli puhumaan niin jäädyin täysin ja änkytin eikä ollut paniikkikohtaus kaukana. Oloni oli älyttömän epämukava, koko ajan pälyilin ympärilleni ja oksetti. Häpesin itseäni ihan törkeästi. Häpeän edelleen. Huono omatunto myös vaivasi tosi pitkään kun en osannut olla iloinen enkä ottanut veljen tyttöystävän tekemää kakkua ja olin muutenkin niin outo. Tämän vuoden veljen pojan synttärit jätin välistä ja samoin yhdet häät.
Nyt en todellakaan tiedä mitä tehdä. Tiedän että veljeni tahtoisi minun tulevan. On jo valmiiksi huono omatunto, aivan sama menenkö vai en, huono omatunto vaivaa. 😭
En tiedä mitä teen. En edes tiedä miten pukeutua sinne ja sitäkin koko ajan miettisin, onko pukuni sopiva, vaatteeni eivät sovi minulle, onko vaatetuksen väri sopiva, miksen ottanut sitä toista jne….
En tiedä pystynkö menemään. Ja jos menen, mitä tapahtuu. Joudun todennäköisesti ihan paniikkiin. Ristiäisten kuuluu olla iloiset, en halua pilata niitä. Ja siinä samalla pilaan elämäni moneksi kuukaudeksi häpeän vuoksi. Ja mitä tapahtuu jos en mene. Joudun silloinkin paniikkiin ja itseinhon valtaan. Itseinhossa olisin tosin vaikka menisin.
Oon ihan pulassa ja, niinkuin sanoin aiemmin, ei kirjoittamisesta tule mitään nyt. Oon ihan sekaisin!😯🗯️
Anteeksi kun en oikein osannut kirjoittaa tätä….
Itse kärsin samasta hommasta mutta paniikkihäiriön terästämänä. Itselleni apuna toimii se että keksin juhlissa tekemistä itselleni esim autan ruokahommissa, leikin lasten kanssa yms. Tekeminen pitää ajatukset pois itse tilaisuudesta. Itsevarmuutta ei oikein saa kuin psyykkaamalla ja tilaisuuden jälkeen usein palkitsen itseni jotenkin ja kehun itseäni ääneen kuinka rohkea ja hyvä olin kun kestin tämänkin tilanteen. Tiukkaa se tekee en kiellä mutta ihmisen sisältä kumpuaa voimaa pakon edessä ihmeen paljon. Tietenkin jos on lääkitystä sitä voi ottaa tueksi. Pidät vain mielessä että epämukavuusalueet siedättävät ja vahvistavat sinua. Välttely heikentää. Olkoon voima kanssasi!🌻🙂🌻