Hei Itse tuli mania vaiheessa otettua velkaa ja vippejä jotka nyt menossa ulosottoon,onko kenelläkään tietoa kuinka nopesti käräjäoikeuden päätöksen jälkeen uo lähettää maksulappuja?

Kärsin todella kovasta ahdistuksesta. Häpeän kaikkea mitä olen tehnyt ne pyörii ajatuksina mielessä. Unta en saa paitsi joskus nukun muutaman tunnin pätkiä. Kaikki tää kai johtuu huonosta itsetunnosta ja siitä että olen ollut haukkumisten kohteena koska toiset ihmiset on olevinaan jotenkin parempia. Muuten kaikki ois kohtuu hyvin jos tästä vielä…

Musta tuntuu, et mun voinnista ei välitä enää kukaan.. tekis vaan mieli viilellä ja kuolla pois.. ☹️

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että miten te jotka olette vielä jollain tavalla työn syrjässä kiinni pärjäätte työssä masennuksen kanssa? Itse olen töissä kohtuu vaativassa asiantuntijatyössä ja täytyy ihan rehellisesti sanoa, että jokainen päivä on täyttä painajaista. Ihan kuin siinä ei olisi tarpeeksi haastetta, että pitäisi nopeasti tietää kaikesta kaikki (tai siis…

Kirjoittelen nyt tänne, kun ei oikein ole muitakaan joille puhua… Olin koulukiusattu koko kouluikäni, 17-vuotiaana aloitin masennuslääkkeet, oli viiltelyä ja ahdistusta, itsemurhaa en kuitenkaan yrittänyt vaikka ajatukset päässä pyörikin (mua esti se että uskon Raamattuun ja uskon, että olisin päätynyt helvettiin, jos itsemurhaan olisin päätynyt), 25-vuotiaana vasta muutin melko tiukasta…

Ei taida olla olemassakaan fyysistä vertaisryhmää kaksisuuntaisille? On vain hoitolaitosten 10 kerran kurssityyppisiä ryhmiä, jossa on pakko käydä joka kerta? Onko vertaistukiryhmät kaksisuuntaisille tuhoon tuomittu ajatus? Kadehdin päihdeongelmaisten vertaistoimintaa.

Hei! Olisi mukava kerärä listaa erilaisista hemmottelu/itsensä piristämiskeinoista! Itselleni tulee mieleen esim. – rauhallinen tee-tai kaakaohetki – pari palaa hyvää suklaata – kävely luonnossa – jalkahoito – ystävän kanssa keskustelu – hyvän kirjan lukeminen – leffan katsominen jne. jne. Kertokaa te omia vinkkejänne! 🙂

Olen päälle 40v mies. Onko kohtalotovereita? Olen ollut eläkkeellä vuosia. En tarvitse lääkkeitä tai terapiaa, mutta en eläkkeellä olosta johtuen ole saanut säännöllistä tekemistä päiviini,enkä edes saa töitä. Olen ollut erittäin aktiivinen, mutta aina on tullut seinä vastaan. Yksityiset henkilöt ovat lukuisia kertoja käyttäneet kiltteyttäni hyväksi, joten olen aika kyllästynyt…

Auttakaa! Olen toipumassa masennusjaksosta sekä pakkoajatuksista. Elämä alkaa pikkuhiljaa taas jopa hymyillä ja niin päin pois. MUTTA. Mielenkiintoa ei meinaisi riittää mihinkään. Tuntuu etten innostu enää mistään. Tasaista on (ei enää itketä joka päivä tai ole im-ajatuksia) mutta ahdistaa kun mikään ei tunnu miltään. Jeesiä kaipaan. tai jotain? mitä tehdä…

Minulla on todettu sosiaalistentilanteiden pelko ja vaikea asteinen masennus (olen kyllä parantunut masennuksesta lähes täysin.) Kesäkuussa minulla alkoi tunne siitä että minua tuijotetaan. Tunne on jatkuvaa, eikä liity tiettyihin tilanteisiin. Heinäkuussa alkoi epätodellisuuden tunne, joka ei myöskään liity tiettyihin tilanteisiin, mutta ei ole jatkuvaa. Lääkityksenä minulla on mirtazapin joka tiputettiin…