Hei. Kuntoutuminen on kauhean pitkä prosessi, johon pitää sitoutua ja jolle pitää omistautua myös aika pitkälti. Tiedän, että esim. masentuneena ei jaksa lähteä mukaan tukitoimiin jotka on suunniteltu itselle. Nämä toimet on kuitenkin suunniteltu auttamaan sairastunutta ja ehkäisemään syrjäytymistä. On parempi lähteä ulos kotoa, kuin jäädä makaamaan sisälle. Toinen asia…

Tausta lyhyesti: Olen 4 vuotta elänyt OCD:n kanssa ja sen seuraksena ajanut kaikki ihmiset pois elämästäni. Tämä sairaus on kontroloinut minua ja kaikki tekemiseni liittyivät lähinnä OCD:n kanssa elämiseen. Olen siis elänyt sairauden ehdoilla viimeiset 4 vuotta. Nyt viime aikoina olen kuitenkin alkanut nähdä valoa elämässä ja saanut paremman otteen…

Hei! Onkohan kenellekään muulla kokemusta hankalista ystävyyssuhteista? Olen ollut melko paljon tekemisissä erään ystäväni kanssa, joka on minua hieman vanhempi ja jota aluksi ihailin monin tavoin ja tunsin olevani etuoikeutettu kun hän halusi olla ystäväni. Vähitellen olen kuitenkin herännyt huomaamaan myös varjopuolia tässä ystävyyssuhteessa: ystäväni saa ikään kuin aina määrätä…

En tiedä. Olen ihan hirveässä kriisissä. Yllättäen aloitankin opiskelun tammikuussa, sitä ennen selvitettävä asuntoasiat, rempattava nykyisen asunnon seinät kiitos kissojen, tehtävä jo ennakkoon kouluun tehtävä josta en ymmärrä mitään, hoitaa sivussa sukupuolen korjausprosessia… Masennukseni ja ahdistukseni vain pahenevat tästä, ja kavereita ei ole. Ei minkäänlaista tukiverkkoa. En voi soittaa isälleni…

Puhutaan sitten tästä ja unohdetaan pakolaiset. Minua ihmetyttää mihin häviävät vanhusten aikuiset lapset kun eivät käy katsomassa vanhuksiaan. Tai siis omia isiään ja äitiään, heitähän he ovat. Jatkuvasti saa lukea lehdistä, kuinka vanhus, siis jonkun isä tai äiti, jäi ilman ruokapalvelun ruokaa tms. Tai vasta oli kuinka ruokapalvelu oli jättänyt…

Mä en tajua mikä elämän pointti on, miksi elämä on niin upeaa? Miksi siitä pitää pitää kiinni kynsin ja hampain? Oon tehnyt todella paljon töitä löytääkseni jonkunlaisen onnen, syyn herätä aamuisin ja selvitä huonoista ajoista, stressaavasta elämäntilanteesta. Alan olemaan todella väsynyt tähän taisteluun. Olen rämpinyt jo niin kauan, etten enää…

Hei. Tuntuuko teistäkin joskus että kiittämättömyys on aina palkka kaikesta. Olen aika kiltti ja empaattinen. Tulen helposti hyväksikäytetyksi. Joudun aina laittamaan muiden hiuksiin värejä ja leikkauksia tms. jotka kampaajalla olisivat melko arvokkaita. Minulle ei tietenkään tarvitse maksaa ikinä mitään, vaikka olen opiskellut alaa ja ostanut kaikki välineet yms. Tunnen itseni…

Tässä on nyt masennuksen kanssa taisteltu alkukesästä asti.. Tai ehkä jo sitä aikasemminkin, mut vasta siinä vaiheessa oli pakko hakea apua, kun yksin ei enää ollu mahdollisuutta pärjätä. Ja se avun hakeminen oli todellakin vaikeeta. Oon aina joutunu elämässäni pärjäämään yksin, ei oo ollu muuta mahdollisuutta. Elämään on mahtunu koulukiusaamista,…

Hei, Onko kellään kokemuksia trisykslisistä lääkkesitä, esim. anafranilista masennukseen?

Hei, Olen huomannut, että monessa eri keskustelussa ihmiset kertoilee ongelmistaan syömisen kanssa. Ajattelinkin koota tällaisen ketjun, mihin vois kirjotella tuntemuksiaan ja tarinoita, miten olet oppinut elämään syömishäiriön kanssa, selvinnyt siitä tai mitä kaikkea se sinulle aiheuttaa kun se on päällä. En koe tarpeelliseksi, että sinulla pitäisi olla diagnosoituna mitään, oma…