Itsehoitolääkkeet tai muu lääkitys

Itse olen käyttänyt lääkettä: Antiress relax. Sen ostin muistaakseni normaalista ruokakaupasta. Tästä on jo aikaa silloin kärsin paniikkikohtauksista. Ei oltu mitään diagnosoitu. Yhdellä pillerillä ei ollut mitään vaikutusta. Olisi pitänyt syödä ainakin yksi laatta kerralla jotta jotain vaikutusta olisi.

Olen myös käyttänyt lääkärin määräämiä lääkkeitä.

Tätä itsekin pelkään ettei näistä lääkkeistä ole apua. Lääkäriin meno on viimeinen vaihtoehto laitospelon vuoksi, siksi kokeilen näillä. Nyt kahden päivän käytön jälkeen olen huomannut että kuin pää olisi jotenkin turta välillä siis ihan fyysisesti turta. Koitan käsilläni päänahkaa ja taas tuntuu normaalilta. En tiedä liittyykö kuitenkaan lääkkeeseen. Paketissa luki myös ettei ole tutkittu vaikutusta ajoneuvojen käytön kanssa. Tänään kun rullailin kylillä normaaliin tapaani tappamassa aikaa jännitti aika tavalla mutta yritin olla entistä skarpimpi ettei mitään satu.

mini-mii kirjoitti 7.8.2015 2:4

Tätä itsekin pelkään ettei näistä lääkkeistä ole apua. Lääkäriin meno on viimeinen vaihtoehto laitospelon vuoksi, siksi kokeilen näillä. Nyt kahden päivän käytön jälkeen olen huomannut että kuin pää olisi jotenkin turta välillä siis ihan fyysisesti turta. Koitan käsilläni päänahkaa ja taas tuntuu normaalilta. En tiedä liittyykö kuitenkaan lääkkeeseen. Paketissa luki myös ettei ole tutkittu vaikutusta ajoneuvojen käytön kanssa. Tänään kun rullailin kylillä normaaliin tapaani tappamassa aikaa jännitti aika tavalla mutta yritin olla entistä skarpimpi ettei mitään satu.

Toivottavasti ne lääkkeet alkaa toiminaan. Niinpä sitä se on että voidaan laitokseen laittaa. Laitokseen ei ole pakko mennä jos ei ole vaaraksi itselleen tai muille. Eikä lääkäriin menon tarvitse olla psykiatri voit mennä normaalille yleislääkärillekkin.

Nyt vaikuttaa siltä että lääke aiheuttaa myös tärinää. Varmaksi en mene sanomaan mutta nyt parina päivänä on vapinoita käsissä ja päässä ollut. Sivuvaikutuksena mainitaan hermostuneisuus, liittyisikö siihen.

Lääkäriin meno tosiaan pelottaa lähinnä sillä ajatuksella että jos sanonkin jotain sellaista että niillä hälytys kellot alkaa soimaan ja sitten udellaan lisää ja kohta lukko napsahtaa selän takana kiinni. Välillä olen miettinyt jopa vapaaehtoisesti meneväni visalaan akkuja lataamaan että jos se olisikin paras vaihtoehto että itse sinne menen "omasta tahdosta" kuin että pakotetaan.

Mutta tosiaan oon aatellu että jos nämä ei oloa helpota niin täytyy käydä just terveyskeskus lääkärillä. En jaksa tätä pahaa oloa enää.. Ja varsinkin kun oon nyt tiedostanu että tila pahenee koko ajan..

Omia huomioitani.
Tärinää en enää ole havainnut. Suunnaton väsymys on ollut lähes koko viikon.. Siitä en tiedä johtuuko lääkkeestä koska viikko ollut todella rankka ja muutama yö mennyt tosi vähillä unilla taas. Jotenkin tuntuu kuitenkin että lääkkeen ottamisen jälkeen väsymys on ollut ehkä hieman voimakkaampaa, tiedä sitten. Sivuoireina lukee väsymys.

Jotenkin tuntuu siltä että niinkuin kaikki voimakkaat tunteet joita aiemmin oli on hälvenneet. Ei ole niin kova ahdistus tai v***tus muttei myöskään iloisuutta. Olen aina ollut todella herkkä ja tunteet vaihdelleet aina tosi voimakkaasti, iloisuudesta alakuloon ja toisin päin. Nyt tämäkin on pahentunut todella paljon, mielialojen vaihtelu. Ahdistus on läsnä lähes koko ajan.
Nyt tuntuu että se on hälvennyt. V***tus on kyllä läsnä koko ajan, ei ole siis hyvä olla ja ahdistaa muttei niin... pahasti tavallaan kuin aiemmin. Välillä tuntuu että olo on aika töötti ja jotenkin epätodellinen kun en tunne iloisuutta enkä naura tai hymyile oikein enää. Tietty kivat asiat tuntuu kivoilta mutta tyyliin sekunnin ja sitten olo on taas mitään sanomaton.. Ihan "neutraali" tavallaan.

Joskus olen kuullut puhuttavan että lääkärin määräämät lääkkeet juurikin tukahduttavat tunteita, tästä tuli sama fiilis. Ei ole niin paha olla mutta ei toisaalta hyväkään.

Suurin ja pelottavin juttu on tällä hetkellä päällä. Se on että mies ystäväni lähti taas viikoksi työmatkalle eli olen viikon yksin. Se on pahinta se yksinolo. Yleensä olen sitten ryypännyt illat kun ahdistaa niin valtavasti. Exäni on joutunut tulemaan välillä apuun sitten tänne kun olen ollut niin sekaisin. Olen murhetinut aiemmin matkoja jo kahta viikkoakin ennen niin että viikot ennen työreissuja ovat menneet pilalle ja sohvan pohjalle jumittamista ja koko päiväistä itkemistä. Nyt en ole itkenyt enää keskiviikon jälkeen kertaakaan. Eilen vaikka puheltiin illalla ikävästä ja sellaisesta en puhjennut itkuun. Sain nukahdettua (hirveä väsymys) jo puoli kolmelta yöllä ja en ole ajatellut reissua ja oikeastaan koko viikkoa mitenkään.. Tietty olen sen koko ajan tiedostanut että juu reissussa on ja toki se v***ttaa ja osittain ahdistaa muttei samalla tavoin kuin ennen. Todella outo fiilis.. Nytkään ei ahdista oikein mitenkään vaikka on siis jo lähtenyt aamulla minun nukkuessani. Ilta jännittää koska illat on aina pahimpia ja silloin on niin helppo tarttua pulloon..

Elän tunteitani musiikin kautta. Nyt monena päivänä on soinut Jannan - Sä et ole hullu. Jotenkin todella osuva minulle juuri nyt.

Mielelläni kuulisin kokemuksia myös ihan lääkärin määrämistäkin lääkkeistä ja kaikesta joita olette koittaneet ja onko ollut apua.

PS: 5-htp purkin tilasin netin kautta ja oli tullut postia että on pakattu ja laitetaan postissa tulemaan. Jännittää että miten se sitten vaikuttaa. Jätän sitten tämän mäkikuisman pois ja aloitan sen kunhan saapuu.

Luehan vähän tuota oman mielen vanki topikkia jonne pidän paniikki ja ahdistushäiriöisestä elämästäni pientä päiväkirjaa. Löytyy täältä aikuisten elämää otsakkeen alta. Siellä on omia kokemuksiani lääkityksen aloittamisesta tälle kesälle nyt ihan tuoreeltaan ja lisää pyrin skriivailemaan joka viikko. 🌻🙂🌻

Kiitos Ahdistaja!
Luin heti topiccisi ja löysin yhtäläisyyksiä lääkkeiden kanssa vaikka tämä mäkikuisma onkin ihan reseptitön valmiste.

Nyt olen aika vakuuttunut että tämä mäkikuisma tukahduttaa tunteita. En tunne oikeen yhtikäs mitään, mikään ei tunnu miltään. Ja hirmuinen väsymys koko ajan. Viimme yönä valvoin puoli viiteen ja sitten vasta nukahdin. Silti väsyttää heti kun silmänsä avaa yöunilta. Tekeminen (nyt parina päivänä käynyt mustikka metsässä) tai tekemättömyys (sohvan pohjalle jumittaminen) eivät vaikuta nukkumiseen tai väsyneisyyteen. Tilanteissa joissa tiedän suunnattoman v***tuksen iskevän tai jopa raivostumisen olenkin täysin tyyni, saattaa hieman ärsyttää ja senkin huomaan johtuvan lähinnä siitä kun ei v***ta niinkuin normaalisti tekisi.
Sama pätee onnen tunteeseen, iloisuuteen ja muihin positiivisiin tunteisiin. Niitä ei ole. Ei naurata, ei hymyilytä eikä muutakaan.
Tänään satuin löytämään uuden todella hyvän biisin netistä. Silloin tuli mahtava fiilis. Olin todella iloinen siitä että TUNNEN jotain, että joku asia (se kappale) tuntui hyvältä. Tätä kesti sen kappaleen ajan ja sitten taas. Ei kiinnosta, ei onnea, ei iloa, ei pahaa oloa, ei mitään.

Olen huomannut että tämä saattaa vaikuttaa myös seksi elämään. Uuden mies ystäväni kanssa ne hommat luistavat paremmin kuin hyvin, välillä tuntuu että tarvitseeko muuta tehdäkkään kuin sitä koska haluamme toisiamme todella paljon ja se tuntuu niin hyvältä. Nyt lauantaina ja sunnuntaina tilanne oli toinen. Tuntui lähinnä siltä että no harrastellaan nyt sitten kun toinen tahtoo niin kovasti. Itse akti tuntui hyvältä kyllä. Toinen minkä olen huomannut on itsetyydystys jota harrastan myös päivittäin ihan sen vuoksi koska tuntuu hyvältä. Nyt en ole harrastanut moneen päivään. Olen miettinyt kyllä että pitäisikö mutta ei tee mieli tai on sellainen hällä väliä olo nii en sitten ole. Tänään sitten harrastin sitä kun heräsin vaikkei tehnyt mieli. Ajattelin että nyt vaan alan touhuilemaan. Tuntui erinlaiselta. Ei niin hyvältä kuin aiemmin. Ja loppuhuipennuksen jälkeen oli fiilis tasolla no niin onpahan alta tuokin pois.. Pelottaa että tämä tosissaan vaikuttaa sänky puuhiin koska sitä pettymystä en halua toiselle tuottaa..

Tänään tuli purnukka 5-htp.tä postissa. Innostuin jonkin verran mutta kun luin putelin kyljestä tekstin että ei saisi ajaa autoa tai käyttää koneita niin petyin hieman.. Ilman autoa en voi olla. Asun yksin ja päivittäin useita kertoja päivässä käyn kylillä rullailemassa etten erakoidu ja tule hulluksi. Kuuntelen musaa samalla. Autoilun lopettaminen ei tule kuuloonkaan. Odotin niin kovasti tämän aloitusta mutta en vielä ainakaan uskalla koittaa koska autoa tarvitsen..
Haluaisin keksiä ratkaisun tähän jotta pääsisin koittamaan miten nuo vaikuttavat ja ovatko parempi vaihtoehto kuin tämä mäkikuisma..

Valitse joku viikonloppu jolloin voit testata lääkettä ilman että lähdet minnekkään. Itse aloitin tosiaan lääkityksen lomalla juurikin samasta syystä, jotta tietäisi miten vaikutus alkaa potkimaan.

Juurikin näin ajattelin Ahdistaja tehdä.
Minulla on käytössä kesäauto joka menee talvi teloille noin parin kuukauden kuluttua. Sitten olen autoton ja viimeistään silloin aion koittaa tuota 5-htp.tä. Toisena vaihtoehtona aattelin sitä kunhan mies ystäväni työt rauhoittuvat tälle alueelle niin ettei hänen tarvitse reissata muutamaan viikkoon niin koitan sitten ja pakolliset menot hoidan hänen töiden jälkeen hänen kyytillä.

Eilen mulla oli synttärit ja vanhemmat tulivat käymään. Kyyditsin myös ystäväni toiselle paikkakunnalle ja mikä mukavinta olen löytänyt uuden viestittely kaverin netistä. Näin moni kiva asia sai mut hyvälle tuulelle ja koko päivän tunsin mukavaa tunnetta. Tänään on ollut samoin.
Todella mahtava huomata että positiivisia tunteita on tullut takaisin. Joskin täysin erilaisina kuin ennen,ei pitkäkestoisia eikä tunne ole voimakas mutta kuitenkin.

Negatiiviset tunteet on pysyneet kurissa. Juttelimme tänään mies ystäväni kanssa puhelimessa suhteestamme. Ne asiat ovat yleensä saaneet jopa raivon partaalle niin kipeitä juttuja ne on. Nyt olin tyyni ja tunne tilana lähinnä hällä väliä.

En kiihotu edelleenkään. Itsetyydytystä olen harrastanut kaksi kertaa. Kestää huomattavasti kauemmin kuin ennen enkä saa samanlaista tyydytystä kuin ennen. Jännittää huominen (tai siis jo tämä päivä) kun mies ystävä tulee reissusta ja varmasti tahtoo seksiä todella paljon. Tunteet aktia kohtaan on ristiriitaiset, toisaalta tahdon ja toisaalta en...

Väsymystä on edelleen mutta se on näiden parin touhun täyteisen päivän aikaan laantunut.
Tööttiä oloa esiintyy enää harvoin, onneksi. Ex mieheni mainitsi eilen että olin näyttänyt siltä kuin oisin ollut ihan pihalla toissa iltana kun kävi kahvilla.

Yksinäisyyden tunnetta ei ole tullut nyt noin viikkoon. Se on parasta. En ole itkenyt 8 päivään, wuhuu 🙂👍

Edelleen välillä tulee epätodellinen fiilis että tämä ei ole minä ja että tapahtuuko kaikki tämä ihan oikeasti. Silti nyt kaksi erityisen hyvää ja lähes normaalilta tuntuvaa päivää takana joten odottavaisin mielin uutta kohti.

Hei!
Käy lääkärillä ja hanki oikeita rauhoittavia. Käytä ohjeen mukaan ettei ne ota niitä sinulta pois. Sairaalasta ei ole mitään hyötyä, siellä ei rakasteta. Turvaudu Jeesukseen ja etsi itsellesi jotain ajankulua, esimerkiksi vapaaehtoistyö on sellaista joka voi viedä ajatukset pois omasta itsestä. Petri Välimäkion kirjoittanut kirjoja masennuksesta selviämisestä, niitä saa kirjastosta.

Hei Arka!
Kiitos viestistäsi. Tällä hetkellä en tunne tarvetta käydä hakemassa lääkärin määrämiä, ainakin tällä hetkellä (ja vasta puolen toista viikon käytön jälkeen) tuntuu että nämä auttavat nimenomaan siihen ahdistukseen ja negatiivisiin tunteisiin. Toki on näitä huonoja sivuoireita mutta kaikkea ei voi saada ja lääkkeiden kanssa olin tietoinen kyllä muustakin. Ja mieluusti koitan myös tuon toisen valmisteen ennen lääkärille menoa.

Äitini on uskossa ja uskon asiat ovat tuttuja. Uskon Jeesukseen ja Jumalaan. En rukoile tai käy esim. kirkossa. Äitini rukoilee puolestani koko ajan.

Olen mukana myös vapaaehtoistyössä. Toisesta jouduin luopumaan sen vuoksi etten tuntenut jaksavani tehdä kaikkea tarvittavaa. Aiemmin olen ollut suorittaja, kaikkea piti tehdä ja viimeisen päälle. Nyt olen uskaltanut antaa itselleni luvan höllätä todella paljon. Pyöritän tässä kotona myös eläintaloutta, löytyy lampaita, sikoja ja sen sellaista. Isoa maatilaa en onneksi omista. Töitä ja touhua kyllä onneksi riittää kun vain on voimia niitä tehdä. Aloitus on aina hankalaa töidenkin kanssa.

Nyt on kiirettä palkkatöihin joten koitan kirjoitella taas huomenna lisää jos ehdin.

Viikonloppu jännitti tosissaan liittyen mies ystävään ja seksiin. Harrastimme seksiä aika paljon ja joka kerta tuntui kyllä hyvältä. En kiihottunut samalla tavoin kun aiemmin ja tavallaan minun osaltani hommat vaan aloitettiin ja se sitten tuntui hyvältä. Seksin jälkeen olo oli taas aika tyhjä, hohhoijjaa ja vessaan..

Eilen illalla sain asiasta juteltua hänen kanssaan kunnolla ja hän kyseli mun fiiliksiä eri tilanteissa jne. Puhuin suoraan ja totta kuten aina hänelle ja ymmärsi kyllä. Mielestäni oli todella tärkeetä jutella ja se oli hyvä juttu.

Tunteet on aika tavalla muuten pysyneet samana eli ei oikeen mitään fiiliksiä mistään. Oon huomannut että oon alkanut laukomaan asioita suoraan ihmisille. Sellaisia tilanteita huomaan että aiemmin en olisi noin suoraan kyllä sanonut, lähinnä oletan sen johtuvan juuri siitä ihan sama-fiiliksestä. Ihan sama vaikka sanon suoraan, ihan sama vaikka suuttuu tai muuta.
Nyt kuitenkin huomannut että on tullut enämpi niitä kivoja tunteita kuitenkin. Huomaa ilostuvansa eri jutuista ja useammin.

Tunteet, oli ne sitten hyviä tai huonoja on lääkkeen alotuksesta asti olleet huomattavasti laimeampia ja lyhyt kestoisempia kuin ennen. Pääasiana tässä pidän kuitenkin sitä että ne huonot tunteet on pysyneet kurissa ja vaikka samoin on käynyt hyvillekkin tunteille niin aattelen vaan että sille ei voi mitään että koko pakettia ei voi saada ja tyydyn siihen että lääke kuitenkin on auttanut huonojen tunteiden suhteen.

Mies ystäväni sanoi eilen illalla että on todella mukava nähdä mun nauravankin ja hymyilevän aina silloin tällöin. Hän on tietoinen lääkkeistä ja miten ne on nyt vaikuttaneet joten tämä juttu oli kiva kuulla häneltä.

Luin kirjoitustasi ja jossain kohtaa mainitset että ryyppäät illat kun miesystävä on poissa? Kuinka paljon käytät alkoholia? Entä muuta?
Alkoholi on keskushermostomyrkkyä, ja se vaikuttaa kyllä vaikka mihin. Morkkis, vapina, hätäily, paniikki-oireet, seksuaalinenmuutos jne... lukematon määrä kaikenlaista häiriötä siitä tulee.
Itsekin aikoinaan kärsin vaikka minkälaisista oireista, mutta raittiuden myötä ne hävisi pikkuhiljaa. Ei heti, mutta muutaman vuoden päästä, eli ei kannata kuvitella että mikään auttaa heti.
Toinen johon kiinnitin huomiota on se että ainahan ihmisellä on kuitenkin jotain syvällä mielessä jos ahdistaa ja joka vaatisi korjausta, joko muuttaa elintapaa, käytöstä, paikkakuntaa, työtä.
Oma ahdistus, paniikki, masennus, pelkotilat yms. ovat loppuneet lähes kokonaan, kun olen muuttanut omaa käytöstä, etsinyt eri paikkoja mistä saa apua. Luontaistuotteita käytän, ne ovat ihan hyviä, mutta kannattaa lukea niistä enemmän. Luin monta vuotta ennenkuin opin mitä ja miten käytetään.
Mutta kaikista tärkein on alkoholi pois, tupakka ja muut sellaiset, lukea ja kuunnella iloisia positiivisia asioita, olla vain positiivisten ihmisten joukossa, jotka kannustaa parempaan elämään. Ajatusten ja mielen hallintaa myös opettelin, se on oikeasti tärkeintä, sillä ajatuksista lähtee aikapaljon kaikenlaista mikä ei ole tervettä.
Mutta itsekukin valitsee mitä haluaa ja kaikki ei sovi kaikille.

Heippa Salainen 55!
Ja kiitos viestistäsi. Alkoholia olen nuorempana käyttänyt hyvin paljon. Aiemman eroni myötä elämä heitti häränpyllyä tosissaan, ajauduin ihan väärille raiteille. Sitten löysin ex mieheni joka auttoi minut takaisin elämän syrjään kiinni. Nyt tammikuussa meidän liittomme sitten päättyi 7 avio vuoden jälkeen. Tässä syy miksi olen löytänyt tieni esim. tänne palstalle ja olen aloittanut lääkityksen.

Maalis-huhtikuun aikaan kun nykyisen mies ystäväni työreissut alkoivat saatoin nauttia alkoholia joka ilta (ma-pe) jonkin verran ainakin. Välillä oli iltoja jolloin kuppi meni nurin kunnolla, tällöin ex mieheni joutui aina hätiin. Tätä tapahtui kerran viikossa, joka toinen viikko. Tällä hetkellä alkoholin käyttö on hyvin vähäistä jopa normaalia vähempää. Minulla on nyt alkanut uusi työ noin puolitoista kuukautta sitten ja työskentelen paikallisessa baarissa tarjoilijana, joka viikonloppu töitä.
Nämä "oireet" joita olen itsestäni kertonut eivät johdu alkoholista, esim. juuri nyt olen ollut jo pari kuukautta vesiselvänä ja ne alkoivat lääkkeen aloittamisen jälkeen. Koskaan aiemminkaan ei tällaisia juttuja minulla ole ollut vaikka olisin kättänyt runsaamminkin alkoholia. Nyt teen paljon itse tutkiskelua juuri lääkkeiden ottamisen takia jotta voin itse ymmärtää miten muutun lääkkeiden myötä. Tämä muutos minulla oli kuitenkin jo tiedossa onneksi.

Alkoholin kanssa ei tällä hetkellä onneksi ole ongelmaa siis ja se on itselleni enemmän kuin sata jänistä 🙂👍
Apua olen onneksi saanut nyt tästä lääkkeestä. Toista lääkettä tahdon koittaa kuitenkin kokeilu mielessä sopisiko se paremmin ja koska sitä farmaseutti suositteli minulle.

Olenkin muuttunut todella kovasti. Olen käynyt ulkona kun ennen viihdyin ainoastaan kotona, en halunnut lähteä minnekkään. Siis ex mieheni aikaan. Nyt olen tavannut ystäviä ja alkanut käymään oman mielenkiinnon kohteiden mukaisissa tapahtumissa jne. jotta näen ihmisiä enkä jämähdä sohvalle. Toki on niitä sohvapäiviäkin et kertakaikkiaan saa itseäsi ylös, koko päivä menee aamutakissa ja päivän ruoka annokset koostuu kahvista ja tupakasta (avioeron myötä olen laihtunutkin lähes 10kg, ennen 56kg nyt 47kg). Niitäkin olen sallinut itselleni koska se tuntuu sillä hetkellä paremmalta vaihtoehdolta itselleni kuin että väkisin tekisin jtn.

Oikein kukaan ei tiedä tilannettani, ainoastaan ex mieheni sekä nykyinen mieheni. Muille olen esittänyt "normaalia" enkä ole kertonut vaikeuksistani sen kummemmin. En ole uskaltanut enkä toisaalta halunnut jotta muiden käytös ei muuttuisi minua kohtaan. On kiva jutella jonkun kanssa niitä näitä ilman pelkoa että mitähän tuokin musta nyt aattelee ko kerroin sille jne.

Positiivisiin juttuihin en kovasti kykene vielä, toki niitäkin onneksi on. Ennen olin todella positiivinen ja hyvin kiitollinen siitä mitä minulla oli. Toivon että kun tästä pahimman yli pääsen, uusi elämäni alkaa taas rullata valoisampaan suuntaan.
Lääkkeet ovat onneksi auttaneet suunnattomasti kuitenkin, en uskoisi että olisin täällä kirjoittelemassa jos en olisi aloittanut lääkitystä joten tavallaan nämä kirjoituksetkin ovat jo hyvä juttu 🙂👍 Olen aloittanut myös kaikenlaisen touhuilunkin. Olen käynyt marjametsässä, pessyt ikkunoita ja kaikenlaista 🌻🙂🌻

No johan on taas tapahtunut muutosta elämässä, itsessäni, tunteissa, ihan kaikessa!

Olen alkanut tuntemaan enemmän. Lähinnä positiivisia tunteita. Tietyt jutut ja asiat tuntuu hyvältä tehdä ja tulee hyvä fiilis. Hyvät fiilikset ovat kestäneet pidempään kuin aiemmin. On ollut tunne elämä jotenkin tasaisempaa, ei enää parin sekunnin kestäviä ohimeneviä hyvän olon tunteita vaan tasaisempaa.
Täällä päin Suomea on ollut yli kaksi viikkoa hellettä ja aurinkoa, vannon että sekin vaikuttaa mielialaan yleisesti ottaen positiivisesti 🙂👍

Torstai iltana sattui todella pelätty asia. Tunsin ensimmäisen kerran todella negatiivisen tunteen. Tuli suomeksi sanottuna paha mieli. Se ei kestänyt onneksi muutamaa sekunttia kauempaa. Nyt olen siis käyttänyt lääkettä 2,5 viikkoa. En ole itkenyt kertaakaan 2 viikkoon ja 2 päivään, negatiivisia tunteita ei ole tullut noin kahteen viikkoon yhtään. Torstai iltana makoilimme mies ystäväni kanssa sängyllä ennen minun yötöihin menoani, juttelimme niitä näitä ja yhtäkkiä ajatuksiin tuli se kuinka kauan olen ollut tässä jamassa. Kuinka kauan olen odottanut mies ystäväni töiden tasoittumista yksin. Kuinka kauan olen itkenyt. Kuinka kauan olen ollut todella yksinäinen ja suunnattoman ahdistunut. Se ajallinen määrä jäi vellomaan aivoon ja töksäytin sen suustani ulos että ajattele kuinka kauan minä oon kestäny.. Sitten tuli todella paha mieli ja pääsi itku, onneksi ei iso, pari kyyneltä. Lähdin heti vessaan kuivaamaan silmiäni ja ajatus ja negatiivinen fiilis oli pois. Nyt se on onneksi koettu ja alta pois.
Pelottaa ajatus siitä että jos lääkkeiden teho loppuukin "yhtäkkiä", mitäs sitten. Se pelottaa todella paljon. Nyt on niin hyvä olla enkä tahdo luopua tästä mistään hinnasta.

Olen touhunnut todella paljon, tämä viikko on ollut jopa ihan kiireinen 😮 On ollut töitä ja kotitöitä, mies ystäväni on ollut tässä myös viikon poikansa kanssa. Sekin jännitti kovasti kun en ole lapsi ihminen enkä oikein pidä lapsista että miten nyt lääkkeen kanssa arki luistaa. Täytyy sanoa että meni paremmin kuin koskaan aiemmin, en välittänyt lapsesta sen kummempaa vaikka olikin koko ajan mukana (4v. lapsi) kaikessa ja joka paikassa, itki todella paljon jne. Aikataulutus on ollut vaikeinta mutta siitäkin suoriuduin mielestäni todella hyvin.

Olen huomannut että olen taas alkanut hieman kiihottua eri asioista, niitä on niukasti mutta on kuitenkin. Seksiä emme harrastaneet koko viikkona kuin kaksi kertaa (normaalisti vähintään kerran päivässä mutta usein monta kertaa päivässä). Silti huomasin tilanteita nyt loppu viikolla siis joissa hän oli lähellä ja suuteli kaulaa tai muuta niin kiihotuin hieman. Itsetyydystystä en ole harrastanut nyt ollenkaan mutta ajatus siitä tuntuu jo hyvältä eli paluu normaaliin näissäkin asioissa alkaa tapahtua, onneksi. Olen kyllä kiitollinen siitä ettei mies ystäväni ole sitten "väkisin" tahtonut että hänen on saatava vaan on itsekkin jopa hieman rauhoittunut ja tuuminut että nyt on pystynyt olemaan, pusuttelemaan, koskemaan ilman että olisi heti sänkypuuhat mielessä. Ns. hellittelyä josta itse pidän kovasti.

Ensi viikoksi mies ystävä lähtee taas reissuun Tanskaan mutta silti ei ole huolettanut kertaakaan. En ole miettinyt reissua, suunnitellut vain omia juttuja mitä viikolla teen jne. Yksinäisyyttä en ole ajatellut lainkaan lääkityksen aikana. Tuntuu että lääkitys tehoaa toivotulla tavalla ja olen alkanut saamaan elämän syrjästä taas kiinni. Mahtavaa jo pelkkä ajatuskin sellaisesta! ☺️