En tiedä mitä tähän kirjottaisi ja en tiedä vastaako tähän kukaan. Olen siis 37vuotias mieshenkilö. En aio kertoa kovin tarkasti itsestäni tietojani tänne jotain kumminkin. Mulla on perusasiat ihan hyvin eli olen sairaseläkkeellä ja päivisin käyn yhdessä paikassa josta en halua enempää kertoa, mutta siellä tapaan muita ihmisiä säännöllisesti. Eli arkirutiini on kohdallaan ja niin edelleen ja talouteni pyörii hyvin ei ole velkaa ja niin edelleen. No niin herään aamuisin ja nukun myöhään jos ei ole menoa mihinkään niin saatan nukkua vaikkapa kello 12 asti, koska mulla ei ole mitään sosiaalista elämää eikä mitään menoja joidenka takia tarviisi heräillä. Eli olen elämässä täysin yksin ja mietin tällä hetkellä itsemurhaa erittän ankarasti, koska mun elämällä ei ole mitään väliä. Ja mä tarkotan tätä ei niin mitään väliä. Mulla on oma hoitaja, joka on suhteellisen uusi ja hän ei vielä tarkkaan tiedä suunnitelmistani. Tuntuu, että elämäni on nyt ohi 37 vuotiaana. Olen täysin turha ihminen jolla ei ole mitään tarkoitusta ja ketään ei kiinnosta kuulumiseni ja niin edelleen sekä päivät vaan toistaa itseään. Tässä tapahtui joku aika sitten yksi asia josta en jaksa kirjoitella tulisi liian pitkä sepustus jotenka tässä nyt jotakin ensi alkuun jos kukaan edes vastaan, katellaan.
Kuuleppa, vaikka sinun mielesi on musta kuin pataässä, niin ei ole vielä aihe itsemurhaan, oikeastaan mikään ei ole. Elämä on välillä ihan täyttä p-skaa, mutta hyvin lannoitetut kasvit on kauneimpia.
Olet tuon ikäiseksi ollut olemassa, kyllä siinä saman verran menee jo heittämällä, vanhemiten viikot alkaa lyhentymään, niissä on enää vain maanantai ja perjantai, joskus voi joku päivä unohtua kokonaan... ja aika ei matele kuin nuorena, se juoksee kuin sprintteri...joten katso sekin.
Sinulla ja vain sinulla on avaimet, sinun sosiaalisen elämäsi vilkastuttamiseen. Tiedän, on vaikeaa avata suunsa, ihan tuntemattomien joukossa, tai edes yhdenkään, mutta joskus sattuma vain kuljettaa.
Voisitko käydä, siellä missä käyt, useamman kerran viikossa? Pystytkö siellä juttelemaan toisille?
Samat fiilikset kuin aloittajalla. Yksi itsemurhayritys on jo alla vähän alle kuukausi sitten. Ikää vähän vähemmän kuin hänellä, eli 30. Avioliitto, velattomuus, hyvät hommat; silti ei huvittaisi.
Täällä on meitä muita kovin monta, joilla on täysin samanlainen olo olemassaolonsa suhteen kuin sinullakin. Miksi elää kun ketään ei kiinnosta mitä teen, miten voin, miltä näytän, mitä olen tehnyt jne? Masentuneena on kovin vaikea nähdä mitään hyvää ympärillään. Kaikki tuntuu merkityksettömältä, ja sitä se sillä hetkellä onkin kun siitä ei itse pysty löytämään omaa punaista lankaa. Olet kuitenkin löytänyt tänne ja vaikka et itsestäsi halua mitään meille jakaa, kerroit jo oleellisimman. Se riittää täällä. Täällä Tukinetissä ei tarvitse olla uudestisyntynyt Runeberg tai oiva sanaseppo. Riittää kun kirjoittaa omana itsenään juuri niitä tuntemuksia mitä sillä hetkellä kokee. Usein jo kirjoittaminen auttaa jäsentelemään asiaa. Oman kirjoituksen lukeminen auttaa huomaamaan näinkö tämän asian oikeasti koenkin.
Sinulla on elämässäsi se jokin paikka jossa käyt säännöllisesti. Minkälaisia tunteita siellä käyminen herättää?
Hei!
Yritetään olla tekemättä itsemurhaa. Itselleni on seurakunta hyvin tärkeä. Terveydenhuollon paikkoja en siedäollenkaan. Sitten on raha-automaattiyhdistyksen paikkoja joilla ei ole mitään tekemistä terveydenhuollon kanssa kuten esim. Myöhätuuli. Hyvä ettei sulla ole velkoja ja eläke on. Minäkin olen eläkkeell. Hienoa että pystyt nukkumaan siitä sun pitää olla kiitollinen itsellä vuosien unettomuus, valvotun yön jälkeen pukeudun jo viideltä. Kirjoittele tänne ja kerro tarkemmin itsestäsi.
Kiitos vastauksista. Kertoisin enemmän itsemurha-ajatuksista, mutta ei voi, kun ne poistetaan... Voisin, vaikka vastailla muutamiin kysymyksiin eli käyn usemammin kuin kerran viikossa siellä ja ahdistun, kun näen minkälaista sosiaalista elämää muilla siellä on, puhelimet soi ja muuta sellaista, mutta kyllä mä siellä juttelen muiden potilastovereiden kanssa ihan etten mä jää syrjään juttujen ulkopuolelle. Vielä siis pitäisi elää toiset yli 30 vuotta niin onhan siinä aikamoinen kestäminen, että miten sen jaksaa se onkin iso kysymys jos mikään ei tule muuttumaan noina vuosina. Miten sitä vanhuksena kestää sen yksin olemisen, kun nytkin on pirun vaikeeta ja mielenterveysongelmien lisäksi en halua edes ajatella niin pitkälle.
No nytl löytyi foorumi, joka tuntuu oikealta! Naamakirjaan laitetaan kissavideoita ja muuta mukavaa.Mielellään jotain hyväntuulista, usein melko pinnallistakin.
Kirjoitan siis juuri sellaisena kuin tällä hetkellä olen: näköalattomana, toivottomana, yksinäisenä. Mikään ei kiinnosta, mistään en saa mielihyvää.Aikaisemmin olen ollut liikunnallisesti aktiivinen- en enää.Työ ei enää kiinnosta, käyn nämä viimeiset vuoteni töissä
kun on pakko.Tulevaisuus ahdistaa, en usko minkään muuttuvan paremmaksi.Kavereille en jaksa soitella ja kysyä kuulumisia, koska olen menettänyt mielenkiintoni toisiin ihmisiin.Suhde omiin lapsiin on kovaa vauhtia muuttumassa muodolliseksi.En oikein jaksa kiinnostua edes
lapsenlapsistakaan, joita on jo kaksi.Toisen, pian 9v täyttävän tytön kanssa olen aikaisemmin
tehnyt kaikenlaista kivaa ja saanut jopa elämänhalua. Mieheni kanssa emme juuri enää puhu, koska olen mieluummin hiljaa kuin alan hänen kanssaan riitelemisen ja huutamisen.Vuorovaikutus on siis pudonnut nollaan.
Voiko olla niin, että tällainen masentunut elämä on muotoutunut pikku hiljaa?
Viisi vuotta sitten itkin viimeksi, kun mieheni halusi vaihtaa minut toiseen naiseen.
Nyt en enää osaa edes itkeä. Enkä jaksa enää yrittää, esim. etsiä uutta harrastusta.
Kyllä meillä muillakin on IM ajatuksia, ja niistä tännekin kirjoitamme. Eri asia kuitenkin on jos lähdet yksityiskohtaisesti kertomaan kuinka ajattelit ajatuksesi toteuttaa käytännössä. Ne varmasti poistetaankin.
Kirjoituksestasi käy ilmi, että olet havainnoinut muiden sosiaalista elämää paikassa, jossa käyt. On helppo tehdä arvioita ulkoa päin. Omat olettamukset osoittautuvat usein vääriksi. Se, että jonkun puhelin soi, ei tarkoita etteikö kyseinen henkilö voisi olla myös yksinäinen. Et voi tietää. Soittaja saattaa olla hoitava lääkäri tai sh. Henkilö saattaa mennä tuon tilaisuuden jälkeen kotiin, yksin, puhumatta enää kellekään. Ainoa kontakti saattaa olla kaupan kassalla tai jos postinjakajan näkee rapussa tai postilaatikolla.
Mitkä asiat sinua kiinnostavat? Minkälainen parisuhdetausta sinulla on?
Terve. Vastailenpa taas kysymyksiin. Eli olen kaksi kertaa seurustellut vakavasti ja molemmilla kerroilla asunut naisen kanssa saman katon alla toinen suhde ylsi jopa kihloihin asti. Sitten yksittäisiä irtosuhteita riittänyt paljon, mutta ei niistä sen enempää. Mua kiinnostaa raskas musiikki jota olen kuunnellut jo yli 15 vuotta ja käynyt keikoillakin. Yritän urheilla jaksaisi käydä reeneissa pelaamassa salibandyä ja lenkeillä, mutta nyt ollu vähän hiljasta viime aikoina niitten suhteen ei oo jaksanut mitään urheilua edes miettiä. Pitäisi alotella kuntosalikin, kun ilmaiseksi saisi käydä, mutta, kun ei saa irti sitten millään. Alkoholia ja tupakkia en käytä. Siinä nyt jotakin itestäni, tarkempaa en viiti laittaa.