Olen jonkun äiti, jonkun tytär. Olen joku muu kuin minä. En riitä enää, ajatus karkaa. Tämä tunne on minulle uutta vaikka se tuntuukin kuin olisin vain minä potenssiin tuhat. Olin hieman outo, hajamielinen mutta sain mitä tahdoin. Kärsin mieluummin itse mutta pelkäsin muiden mielipiteitä. Huolehdin asioista mitä muut eivät noteeraa…

Olen 22vuotias naisenalku ja tuntuu etten pian kestä koko maailmaa. Liikaa vaihtoehtoja ja pelkään kuolemaa ja millään ei ole loppupeleissä väliä mitä teen. Olen koittanut opiskella, mikään ei vaan tunnu omalta. En ymmärrä omaa paikkaani täällä, mikään harrastus ei kiinnosta myöskään. Liikaa vaihtoehtoja ja silti mikään ei sytytä. Selaan vain…

Olen noin kolmekymppinen mies. Viime aikoina olen alkanut saada epämääräisiä ja lievältä tuntuvia ahdistuksia ja huimauksia, jolloin pelottaa että pyörryn tai oksennan. Ensimmäinen tällainen tuli, kun olin marraskuun loppupuolella linja-autossa menossa hammaslääkäriin, ja toinen kun olin tulossa pois sieltä (eri käyntikerta). Ajattelin sen ensin liittyvän niskajumiin, mutta sain niskasäryt pois…

Hei. Minä olen löytänyt huumorista hyvän lyöntiaseen ”Martta” masennusta (tästä lähin vaan Martta) vastaan. Tiedän, silloin kun ei jaksa nousta sängystä ylös, on siinä huumori aika kaukana. Itse olen kehittänyt ajatuksia kuukausien kuluessa siihen että kun pääsen edes istumaan niin voin jo ilkkua Martalle, etpäs pystynytkään pitämään minua vaakatasossa. (hmm,…

Uskoisin, että täällä on paljon sellaisia, joita on aikanaan kiusattu koulussa tai ehkä kiusataan vieläkin. Tästä on varmaan joku keskustelukin, mutta en nyt ihan viimeaikaisista ainakaan löytänyt. Eniten kiinnostaa nimenomaan entisten kiusattujen ajatukset. Siis että millä tavalla se vaikuttaa teihin edelleen, vaikuttaako käyttäytymiseen, ahdistaako se edelleen? Itseäni kiusattiin jostain neljännestä…

Vaikka mulla on todettu vuonna 2007 alkanut skitsofrenia, niin elämäni oli ihan mallillaan viime syksynä. Kävin paljon ulkona ihmisten kanssa ja oli opiskelu paikka. Sitten kaikki muuttui marraskuun alussa, kun tavallaan mulle tuli aivan musta hetki, en voi käsittää miksi tein niin kuin tein, siihen ei ole yhtään järkevää syytä,…

Tunnen oman elämäni turhaksi ja itseni mitättömäksi, en ole saanut oikein mitään aikaan enkä vielä tähän ikään mennessä ole löytänyt paikkaani elämässä. Olen vain heittopussina ajautunut työpaikkoihin ja koulutuksiin, en ole ollut vielä töissä alalla jonka olisin kokenut omakseni vaan aivan toisella alalla jossa on koko pitkän työuran ajan vaivannut…

Olen sairastanut elämässäni neuroosin, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, skitsofrenian, unettomuuden ja ahdistuksen. Herra on minua parantanut näistä kaikista ja tällä hetkellä kärsin lähinnä jäänneoireista skitsofreniaan liittyen. Olen saanut takaisin todellisuudentajuni ja erotan aika pitkälle mikä on oikeaa ja mikä psykoosia, silloin ne eivät pääse vaikuttamaan elämääni, eikä käytökseeni vaan pystyn hylkäämään ne.…

”Autistiset ihmiset kiinnittävät usein huomiota pieniin yksityiskohtiin kokonaiskuvan sijaan, joten kuvien yksityiskohtainen tarkkailu sujuu nuorilta luonnostaan. Monille ruutujen tarkka seuraaminen tuntikausien ajan voisi olla rasittavaa työtä, mutta nuorten mielestä se on rentouttavaa ja ikään kuin eräänlainen harrastus. ” http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/autismi_sotilaat-45222 Toivottavasti tätä uutista ei mikään autistiliitto tyrmää vaan tämä on ilouutinen…

Olen ollut koko elämäni ajan varautunut ja tuntenut, ettei minua hyväksytä sellaisena kuin olen. Ihmissuhteet jäävät aina pinnallisiksi, koska tunnen, että ne ovat yhtä esittämistä ja piilottelua. Avioliiitossa olen ollut myös yksinäinen ja muutama vuosi sitten oli todella paha aviokriisi, joka on jättänyt minut todella kylmäksi ja varautuneeksi miestäni kohtaan,…