Mistä apua seksuaalirikoksen uhreille?

Hei kaikille aluksi. Voisin kirjoittaa omasta tapauksestani helposti kirjan verran tekstiä. Sisältö kiinnittäisi varmasti huomion eikä lukeminen puuduttaisi. Kirja olisi valitettavasti melankolinen. Ehkä myöhemmin teen sen, jotta asiani nousisi paremmin pinnalle ja saisin sillä todennäköisesti ehkäistyä tulevia suunniteltuja seksuaalisia hyväksikäyttöjä. Tekstiä tuli kaikesta huolimatta paljon. Johtuen siitä vihan määrästä muistellessa tapahtuneita asioita.

Muistan ajan ennen vuotta 2011. Elämässäni oli ollut murheita, mutta myös mahtavia ilonhetkiä. Näistä ilonhetkistä mieleen on jäänyt se tunne, kun sillä hetkellä on vain tidella mukava olo. Tuntui kuin voisi lentää linnun lailla minne haluaa . Tämä mukava tunne saattoi tulla kaverin kylästelystä tai vaikka vkl:na hyvien kavereiden kanssa lähtiessä viettämään yöelämää. Se tunne vapaudesta oli jotenkin vaan niin hieno. Sitä fiilistä mietin nykyään kaiholla. Tämä tunne ja kyky tuntea se fiilis vietiin minulta vuonna 2011.

Olin viettämässä kavereideni kanssa iltaa. Itse olin kuskina. Olen luonteeltani sosiaalinen, joten juttelen mieluusti uusien ihmisten kanssa. Jossain vaiheessa luokseni tuli eräs hyvänpäiväntuttu. Hän halusi mieluusti lähteä viettämään kanssani jatkoja samaan paikkaan. Olin muutamia viikkoja aiemmin tavannut erään todella suuren vaikutuksen tehneen henkilön, jonka kanssa tapailu päättyi valitettavan lyhyeen. Edelleen olin sisäisesti murtunut tämän henkilön päätettyä meidän tapailu niinkin nopeasti. Hän kykeni tekemään minuun vain niin helkkarin syvän vaikutuksen. No tämä hyvänpäiväntuttu jatkoi pommittamista ja pyyteli hänen luokseen jatkoille. Ajattelin, et samapa sinne on lähteä. Tutustuessa uusiin ihmisiin, saisin muuta ajateltavaa.

Menimme baari-illan jälkeen autollani tämän henkilön luokse. Siinä tuli juteltua niitä näitä, sillä henkilö oli kutsunut luokseensa muuten vaan jutustelemaan eikä mitään sen enempää. Kaikki meni ihan normaalisti kunnes hän yhtäkkiä tuli päälle ja halusi harrastaa kanssani seksiä. En kyennyt häntä siinä estämään ja hän sai tehtyä mitä oli kaiketi jo pidemmän aikaa suunnitellut.

Tapahtuman jälkeen en ihan heti tiennyt mitä tehdä. Yritin unohtaa tapahtuneen, mutta tämä tekijä ei minua. Hänellä oli puhelinnumeroni, jota kautta hän otti yhteyttä ja selitti tapausta, että niin nyt sattui käymään. Kysyin häneltä painokkaasti, että miten voi tuollaista sattua. Eikö sellainen tehdä jo tietoisesti? Hän sanoi, että tuollaista voi tapahtua miehen ja naisen ollessa jatkoilla kaksistaan samassa asunnossa. Hän ei pitänyt tapausta kovinkaan pahana vaan tiedusteli minun mielenkiintoa tavata häntä ehkä uudestaan. Olin ihan sanatan ja pienessä shokissa. Sanoin, etten halua ikinä nähdä tai kuulla hänestä mitään! Hän ei pitänyt minun vastauksestani ja lopetin puhelun siihen paikkaan. Otin tämän jälkeen yhteyttä netissä olevaan tukipalveluun (jossa vastaavissa tilanteissa olleet uhrit voivat kysyä apua). Sieltä sain tukea tapaukselleni ja henkilö antoi myötätuntoa ja sanoi, että kyllä se siitä ajan myötä paremmaksi menee. Sanoin hänelle pelkääväni, ettei tekijä jätä minua rauhaan, koska minulle tuli tunne olevani hänelle pakkomielle. Minua auttanut henkilö neuvoi olemaan huoletta, sillä tuskin tekijä enää ottaisi yhteyttä. Kysyin myös voisinko ilmoittaa asiasta poliisille, mutta minulle sanottiin tekijän teon olevan sellainen, johon poliisi ei voisi tehdä mitään.

Kului muutama kuukausi ja tekijä otti minuun yhteyttä netitse. Viestin sisältö oli kuin olisimme olleet vastarakastunut pariskunta. Hän kertoi kuinka kivaa oli ollut silloin jne. Olin tyrmistynyt! Pyysin häntä pysymään poissa minun elämästäni. Vastaukseni ei häntä miellyttänyt. Hän vastasi tiukasti, etten voi häntä noin vaan sivuuttaa elämästäni. Otin tämän jälkeen taas yhteyttä ammattiauttajaan ja hän sanoi tekijän varmasti jättävän minut rauhaan.

Taas meni muutama kuukausi ja sain tekijältä taas samanlaisen yhteydenoton. Kuin olisimme olleet söpö pariskunta hänen ehdottaessa seuraavaa tapaamista. Vastasin kuten aina ennenkin. Pyysin häntä lopettamaan ja katoamaan elämästäni. Tällä kertaa hänen reaktionsa vaataukseeni oli aiempia erilaisempi, pelätynlainen. Hän suuttui ja totesi, ettei mulla ole päätäntävaltaa omaan kehooni ja hän päättää kenelle kehoni kuuluu ja se kuuluu juuri hänelle itselleen! Hän uhkasi tekevänsä elämästäni helvettiä ellen suostuisi vapaaehtoisesti toisinaan näkemään häntä. Sanoin, etten tulisi moiseen suostumaan ja olisin valmis luopumaan vaikka hengestäni, jottei kukaan ulkopuolinen kajoaisi kehooni. Tekijä uhkasi perästä kuuluvan!

Olin taas yhteydessä ammattiauttajiin. He olivat tällä kertaa hieman vaimeampia ja varautuneempia. Sanoivat toivovansa minulle parasta ja pyysivät oleen yhteydessä, jos tilanne menee vielä pahemmaksi. Toki tähän mennessä teon seuraukset olivat jo heijastuneet perhesuhteitteni heikkenemisenä. En ollut enää se toisinaan elämäniloa täynnä oleva ihminen. En kyennyt pitämään samalla tavalla yhteyttä toisiin ihmisiin. Olin ollut myyntitöissä, mutta ajatukseni oli niin usein herpaantunut miettiessäni tapahtunutta ja epämääräistä tulevaisuuttani, ettei työnteko luonnistunut. Parisuhderintamalla huomasin itsessäni vaikeuksia saada enää entiseen tapaan sitä samaa oloa mennessä treffeille. Jotenkin kaikesta oli tullut harmaampaa. Myös uniongelmia alkoi olla toisinaan.

Aika kului ja kun en kuullut tekijästä vähään aikaan mitään niin ajatus hänestä ja hänen teostaan ei ollut koko ajan mielessä. Sitten kuulin äitiltäni eräänä päivänä jonkun henkilön tiedustelleen minun uutta numeroani. Myöhemmin kävi ilmi tekijän isän ottaneen yhteyttä ja halunneen kertoa heidän ryhtyneen tekemään kaikkensa tekijän eteen, jotta hän saisi minut. Sain yhteydenoton virkamieheltä, että minulla olisi ollut juttua tekijän kanssa ja hän olisi todella ihastunut minuun ja haluaisi suunnitella yhteistä tulevaisuutta kanssani. Minun olisi kuulemma suotuisaa harkita tätä asiaa, sillä muussa tapauksessa he veisivät asian joka tapauksessa läpi. Olin totaalisesti sanaton pienen hetken ja totesin sen jälkeen, että tarkoittaako minulle soittamassa ollut henkilö, että aikovat pakottaa minut tekijälle ja voin välttää tämän vain tappamalla tekijän tai itseni. Hän vastasi, että ne ovat toki ainoat vaihtoehdot. Sanoin hänelle kovaan ääneen ennen puhelun lopettamista ”Tämä on minun kehoni ja minä päätän itse kuka siihen tulevaisuudessa koskee ja se ei ole kenenkään muun omaisuutta”.
Otin tämän jälkeen yhteyttä ammattiauttajiin ja kerroin heille taas uusimmista tapahtumista. He olivat sanattomia ja puhelu loppui lyhyeen. Yritin myöhemmin soittaa uusiksi sekä lähetin sähköpostia. En saanut enää heitä kiinni.

Henkilökohtainen elämäni meni pientä vauhtia huonompaan suuntaan. Olin saanut uuden työpaikan, mutta pomoni tiesi saamista uhkailuista ja totesi saman minkä itsekin. En kyennyt tekemään töitä läheskään samalla teholla mitä aiemmin ja hän irtisanoi minut. Kaksi tapailusuhdetta minulla oli, mutta ajatukseni ei pysynyt enää puhtaasti hetkissä vaan takaraivossani kummitteli koko ajan ajatus siitä, että joudunko oikeasti miettimään murhaa tai itsemurhaa, jollen luovu oikeudestani omaan kehoon. Silloin ymmärsin oikeasti miltä raiskatuksi tulleilta tuntuu. Ei sitä tunnetta kykene ymmärtämään ellei itse sitä koe… enkä suosittele kenellekään sitä kokemusta. Se tunne, kun katsoessa peiliin, et näe siellä enää sitä samaa ihmistä, jonka keho oli hänen linnansa. Hän sai päättää siellä huonekalujensa järjestyksen ja vaihtaa verhot vaikka joka päivä. Ovi avattiin niille, jotka haluttiin kylään. Se iloisuus ja vilpittömyys oli kadonnut peilikuvasta. Harva sitä silti huomasi, sillä olin koko ajan tahkonnut itselleni ajatusta pysyä positiivisena. Se oli sellaista ulospäin näkyvää, mutta sisältä päin tuhot olivat alkaneet näkyä, enemmän ja enemmän.

Aika kului ja tiesin nyt aikojen menevän vain vaikeammaksi. Niinhän siinä kävikin. Olin yrittänyt ottaa yhteyttä lukuisiin tahoihin. Useat eivät vastanneet, osa vastasi ja kommentoi, etteivät osaa tai kykene tekemään mitään minua auttaakseen. Muutama otti osaa tapaukseeni ja kertoivat olevan todella pahoillaan.
Toivottivat kuitenkin kaikkea hyvää ja että kaikki kääntyisi vielä hyvin. Muutama lähipiiristäni tiesi tapauksesta ja heidän psyykkeensä ei sitä kestänyt. Kerrottuani asiasta, he eivät kyenneet enää olemaan samalla tavalla kavereita. Osa kysyi myös, ettenkö voisi suostua tekijän vaatimuksiin ja miettiä häntä kumppanina ja silloin ei ainakaan mitään todella pahaa minulle tapahtuisi. ”En ikinä tule suostumaan tekijän ehtoihin, en ikinä!” – vastasin heille. Mitään seksuaalirikosta ei tule koskaan hyväksyä, ei koskaan.

Tämän jälkeen asia otti harppauksen pahemmaksi. Aloin saada uhkasakkoja ”Olette kieltäytynyt luopumasta oikeudesta omaan kehoonne”. He pelottelivat tuhoamalla psyykkeeni, tekemällä minusta työkyvyttömän ja sen lisäksi laittamalla isoja uhkasakkoja, jonka avulla veisivät luottotietoni. Näin ollen vaikeuttaisivat tulevaisuuttani merkittävästi. Suostumalla tekijän vaatimuksiin he olisivat peruneet nämä teot. Pidin pintani määräämisvallasta omaan kehooni ja aloin saada uhkasakkoja. Töitä oli vaikea tehdä sillä he olivat samaan aikaan uhanneet pyytävänsä parilta poliisilta apua ja minut haettaisiin vaikka väkisin tekijälle. Tilanne oli kuin todella järkyttävää painajaista, mutta valitettavasti täyttä totta.

Kolmen vuoden tuskan ja ajojahdin aikana olin menettänyt työpaikkoja, alkanut kärsiä kroonisesta unettomuudesta sekä stressistä. Tämän lisäksi välit perheenjäseniini olivat kylmenneet. En kyennyt enää edes tapailemaan samalla tavalla tai käymään deiteillä. En osannut iloita enää elämästä. Pään sisällä olevat tuhot alkoivat näkyä ulospäin. Ja tästä kaikesta huolimatta yritin taistella ja pyytää apua. Asianajajilta, poliiseilta jopa eduskunnasta. Ei mitään. Sain kuitenkin käytyä eräällä psykiatrilla, jolle kerroin kaiken. Hän totesi tapaukseni olevan karmea. Kysyin mitä tehdä, sillä minulle on annettu kolme vaihtoehtoa; luovuttaa ja antautua tekijälle, tappaa hänet tai tehdä itsemurha. Psykiatri sanoi, ettei ainakaan ensimmäistä vaihtoehtoa suosittele missään nimessä, sillä se olisi henkinen painajainen. Hän sanoi, ettei osaa tehdä mitään ja levitti kätensä ja toivotti paljon voimia ja hyvää jatkoa.

Tapauksesta on kohta viisi vuotta ja olen jatkanut koko ajan hiljaista taistelua oikeudestani kehooni ja elämääni. Siinä sivussa olen yrittänyt elää mahdollisimman normaalia elämää. Se onnistuu sykleinä. Mutta nykyistä elämääni ei voi verrata siihen, mitä se oli ennen vuotta 2011. Oli silloinkin murheita ja sydänsuruja. Mutta ne menivät ohi ja niitä seurasi aivan mahtavia puhtaan onnellisia hetkiä. En todellakaan ymmärtänyt kuinka onnellinen olin silloin. Nykyään sellaisen tunteen saaminen on mahdotonta. Siitä ollaan todella kaukana. Toisinaan yritän kuunnella musiikkia, jota kuuntelin ennen vuotta 2011. Tai katson vanhoja elokuvia, jotka näin ennen kyseistä vuotta. Näiden avulla saan edes hieman mielikuvaa ajasta ennen seksuaaliuhriksi tuloa. Se vähentää sitä harmautta ja pimeyttä, joka on sen jälkeen tullut peittämään sydäntäni.

Kun mietin mitä tämän yhden lähes ventovieraan ihmisen pakkomielle minulle teki… saan ihan silmittömän määrän vihantunnetta. Se henkilö on tuhonnut teollaan minun työpaikkoja. Olen menettänyt kymmenniä tuhansia euroja. Luottotietoni ovat menneet, ihmissuhteet huonontuneet, minusta on tullut aggressiivisempi (mietin päivittäin kuinka hyvältä tuntuisi silppoa tekijä ja häntä auttaneet pieniksi palasiksi, elävältään) ja ylipäänsä elämänilo on mennyt.

En tiedä mistä olen saanut niin paljon voimia, että koko ajan jaksan taistella. Nyt olen sisäistänyt, ettei elämäni tästä muutu kuin huonommaksi. Kaikki tai ei mitään eli tekijä ja häntä auttaneet on saatava vastuuseen teoistaan. Heillä on oma vahva tukiverkkonsa ja he ovat ilmaisseet, ettei tästä asiasta ole syytä puhua missään nimessä ulkopuolisille (saatika julkisesti). Peräänkuulutan siis apua jokaiselta, joka tuntisi pientä paloa auttaa asiassani. Kaikenlainen apu otetaan vastaan (myös siksi, että sitä on saatu vähän ja ainoastaan olalle taputtelu -muodossa).
Lopuksi muutamia lainauksia viesteistä, joita olen saanut tekijältä tai häntä auttaneilta henkilöiltä.

”Sinun oma vika, kun lähdit hänen mukaansa”

”Sinun olisi pitänyt tiedostaa riski joutua seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Saat syyttää siitä itseäsi”

”Tekijällä oli normaalit biologiset halut teolleen ja se ei ollut hänen vikansa”

”Me voimme ottaa sinulta ihmisoikeudet pois”

”Jos annat jollekin tilaisuuden käyttää itseäsi seksuaalisesti hyväksi, saat syyttää siitä ainoastaan itseäsi”

Noin ihania lauseita olen vastaanottanut. Ja kaikki täysin totta (paljon muita karmeita ja ihmisoikeutta loukkaavia tapauksia vielä puuttuen) ja tapahtuen meidän ihanassa rakkaassa Suomessa. Tätä ja tällaisia tapauksia tulee olemaan niin pitkään kuin suuri joukko ne sallii. Itseäni kuvottavat kyseiset henkilöt niin helvetillisen paljon. Haluan tehdä tästä lopun. Keinolla millä hyvänsä.

Osa ei varmasti usko tapausta. Meillä on Suomesta niin hyvä mielikuva, ettei siihen tällainen sovi. Ja olen oikeasti käyttänyt todellq monia apupaikkoja hyväkseni. Joitakin ymmärrettävästi myös pelottaa, sillä vastapuolella on useampi henkilö sotkeutunut tapauksen ja heille asian julkituleminen olisi ammatin puolesta vaarallista. Koska kyseessä ei ole normaali ”kevyt raiskaus”, on kynnys puuttua suurempi.