Perheeni sanoo että turhia huolen aiheita mutta se ei ole helpottanut minua. Miten käy esimerkiksi vesijakelun ja hinnan jos myydään vedet ja myös pohjavedet niinkuin on suuniteltu. Esimerkkinä caruna. Moninkertainen hinta. Veden yksityistämisestä huonoja kokemuksia muualla maailmassa. Ja siitä tullaan tappelemaan muutaman vuosikymmenen sisään. Mutta suomi myynyt ne siihen mennessä. Ei siis sitäkään turvaa jos kaikki romahtaa 😭. Erikoinen pelko ja huoli mutta tämä vain jostain syystä ahdistaa😭 että mitä jos niin käykin.

Hei
ymmärrän sinua oikein hyvin. Maailman tila on huolestuttava, työttömiä paljon ja ylipäätään tekeillä hyvin ikäviä juttuja.
Sinun kova huolehtimisesi ei kuitenkaan maailmaa muuta.
Voisit ehkä yrittää hakeutua vaikkapa järjestötoimintaan tekemään konkreettisia asioita maailman hyväksi? Kuulostaa hassulta, mutta kyllä yksilö voi tehdä asioita yhteiseksi hyväksi. Suomessa on paljon kansalaisjärjestöjä. Sitä kautta voi myös syntyä verkostoja, jotka auttavat työllistymään myöhemmin. On myös erilaisia ohjelmia, joita kautta voisit päästä vaikkapa työharjoitteluun.
Hae myös apua masennukseesi ehdottomasti pian, keskusteluapua ja kenties lääkitystä.
Itselläni on samoja taipumuksia kuin sinulla, vaikka olen hyvässä työssä: stressaan valtavasti kahden lapseni tulevaisuuden puolesta. Olen yrittänyt opetella uudenlaista ajattelua, hetkessä elämistä ja sellaista. Myös liikunta auttaa minua, samoin kulttuuriharrastukset mm. hyvät kirjat. Niitä lukemalla pääsee kiinni toisiin maailmoihin.
Suomenkin tilanne paranee jossakin vaiheessa ja sinäkin löydät mielekästä työtä.
Kivaa, että voit puhua perheellesi tästä, mutta uskon että tarvitset myös ammattiapua. Masennus on tavallista ja siihen saa kyllä apua julkiseltakin puolelta.
Toivotan sinulle mukavaa päivää, lämpöä ja tulevaisuudenuskoa!🌻🙂🌻

Hei, Sintukka ja kiitos vastauksestasi. Helpottaa oloani, kun ymmärtää, että on muitakin, jotka ovat huolissaan tästä tilanteesta ja työttömyydestä. Olen kuitenkin todella nuori vielä, (20 v) niin uskon, että minkin saan vielä joskus työtä. Olen menossa toukokuussa työkokeiluun, toivotaan että sujuu hyvin. Tuo oli hyvä idea, mennä mukaan johonkin vapaaehtoistoimintaan. Toisten auttaminen on ollut lähellä sydäntäni. Se voisi auttaa, kun saisi jotain mielekästä tekemistä.

Olen menossa tämän kuun lopulla, psykologin ( vai psykiatrin?) luokse, puhumaan masennuksestani. Toivottavasti siitä olisi apua. Rajoittaa käyntiä vaan korkeat hinnat ja pienet tulot ( työttömyystuki). Uskon, kuitenkin lääkäristä on apua masennukseeni.

Mukavaa kevättä ja Iloisia ajatuksia sinulle 🙂

Hei aavameri,
kiitos että olit käynyt kirjoittamassa ketjuuni.

Huolenaiheesti ovat ihan aiheellisia eikä niissä ole mitään noloa. Suurimmalla osalla ihmisistä on vain pää pensaassa näissä asioissa. Luonnonsuojelusta kiinnostuneet ihmiset leimataan viherpiipertäjiksi.

Kyllä minullakin aina välillä on huoli tämän maailman menosta, mutta sitten aina omat murheet valtaavat lopulta mielen. Vallalla on ahneus ja välinpitämättömyys luonnosta. Pohjavesien yksityistäminen on todella huono suuntaus jos niin todella tehdään. Olen tuntenut voimatonta vihaa myös kaikkia avohakkuita kohtaan. UPM takoo voittoa osakkeenomistajilleen ja vähät välittää mitä tekee ympäristölle. Tuntuu kuin valta joka asiassa olisi täysillä roistoilla.

Eipä mikään silti murehtimalla muutu sen enempää maailmassa kuin omassa elämässäkään. Omille ajatuksilleen ja tunteilleen ei vain voi mitään eikä niitä pidä yrittää tukahduttaakaan. Jos voisit vain todeta, että tämä on tilanne ja näillä mennään? Ethän kuitenkaan asiaan paljoakaan pysty vaikuttamaan. Tiedän, ettei se silti helppoa ole kun itsekin murehdin kaikenlaista enkä pääse siitä suosta ylös millään. Ehkä sinä onnistut siinä paremmin 🙂

Hei Aavameri!

Hyvä juttu, kun olet aiheestasi avautunut. Et todellakaan ole yksin pelkojesi kanssa. Meitä on muitakin; ketkä näistä aiheista enemmän puhuvat ja ketkä vähemmän. 🙂

Maailmassa tapahtuu kaikenlaista, ja se huolettaa varmaan useimpia meistä. Ihmisillä on tapana varmaankin täyttää aikansa kaikenlaisella "puuhalla", jotta vaikeita asioita ei tarvitse kohdata. Niinhän se sanonta jotenkin näin menee, että " ei kyse ole siitä, että joukko ihmisiä tekee pahaa, vaan siitä, että se toinen joukko (hyviä ihmisiä) sulkee silmänsä asioilta".

Kuten joku tässä ketjussa kirjoitti, pidetään ympäristön asioista huolehtivia "viherpiipertäjinä", mutta tosiasia on se, että ellei meillä ole ympäristöä, meillä ei ole mitään. Eli kyllä siitä ympäristöstä pitääkin olla huolissaan. Minun mielestäni on hienoa, että olet huomioinut tästä nykyisestä informaatiotulvasta juurikin sellaisia asioita, joilla on väliä. Mutta se ei tietty ole hyvä juttu, että ne ahdistaa koko ajan. Itsekin olen sitä ahdistusta välillä kokenut hyvinkin voimakkaasti, mutta koettanut sitä sitten purkaa esim. osallistumalla jonkin vapaaehtoisjärjestön toimintaan. Olen ajatellut, että kantamalla yhden ihmisen osani (sen, mihin juurikin sillä hetkellä kykenen) kekoon, pystyn edes siten vaikuttamaan asioihin.

Luin juuri eilen uutisen Rokka-koirasta, joka auttaa suomalaisine isäntineen Afrikassa saamaan kiinni norsun salametsästäjiä, ja noiden ihmisten auttamishalu sai tuntemaan suunnatonta kunnioitusta kyseisiä ihmisiä kohtaan. Heidänkin työnsä on työtä ympäristön hyväksi. En kerro tätä siksi, että kaikkien meidän tulisi heittää arkityömme ja tehdä yhtä suuria muutoksia elämäämme. Kerroin Rokka-koirasta siksi, että se inspiroi ainakin minua, ja antaa toivoa, että hyviä ihmisiä on olemassa. Mutta jotain pientä voimme tehdä, ja vapaaehtoisjärjestöt antavat siihen hyvän mahdollisuuden. Se pienikin askel riittää.

Kannustan sinua hakemaan apua (niin kuin olet jo tehnytkin) masennukseesi. Itsekin olen apua aina tarvittaessa hakenut ja saanut. Mahdollisuuksia siihen onneksi nykyään on. 🙂

Tsemppiä kevääseen ja voimia sinulle.

Hei Aavameri,

minulla on kolme suurin piirtein ikäistäsi poikaa, ja yksi huolenaiheistani on ollut juuri se, että he mahdollisesti ryhtyvät kantamaan "koko maailman taakkaa" harteillaan eli tuntevat Weltschmerziä, maailmantuskaa.

Luin muutama päivä sitten yli satavuotiaaksi eläneen naisen mietteitä. Hän ilmoitti yhdeksi pitkän iän salaisuudeksi sen, että "ajattelee vain omia asioitaan" eli jättää itseään suuremmat aiheet huomiotta.

Luulen, että hyvän elämän salaisuus piilee jossain siellä välimaastossa. On varmaan ahdistuksen merkki kantaa liikaa vastuuta koko maailmasta. Sen sijaan on tervettä ja hyväksi hoitaa jotain omille resursseilleen sopivaa kulmaa yhteisestä vastuusta mitä Gaiaan, maapallon elämänvoimaan tulee. Jollekulle se voi tarkoittaa jätteiden lajittelemista, toiselle poliittista toimintaa ja kolmannelle kiipeämistä tankkerin kylkeä pitkin 😀 Hyvinkin pieneltä vaikuttava teko riittää, sillä se vaikuttaa kokonaisuuteen suuremmalla voimalla kuin prosentuaalisesti loogista olisi 🙂

Toivon, että löydät tasapainon epätoivon ja toivon välillä. Pidä hyvää huolta itsestäsi, sillä oma kärsimyksesi ei lisää yhteistä hyvinvointia, päin vastoin se heikentää sitä merkittävästi. Jos aloittaa itsestään ja hankkii lisää voimia ja elämäniloa, voi myöhemmässä vaiheessa jakaa sitä kaikkialle!

Halit ja voimia!

Hei kaikille ja kiitos vastauksistanne ! 🙂

Tosiaan, toivon että lääkäristä olisi apua, ja että oppisin olemaan huolehtimatta liikaa kirjoittamistani asioista. Tänne on tullut hyviä ideoita ja keinoja, esimerkiksi vapaaehtoistyö, josta olen haaveillut kauan, mutta toteutus on jäänyt. Olen vaan toivonut, että löytäisin kunnon "oikeaa" työtä, ,mutta ehkä minunkin aikani vielä joskus tulee..

Valoa ja Iloa elämäänne ☺️❤️