Joka päivä tekisi mieli vetää pillereitä niin paljon etten enää heräisi… Joka vitun sekunti tuntuu kidutukselta. Miksi Jumala ei päästä mua tästä tuskasta? Jokainen päivä tuntuu aina edellistä raskaammalta… Haluan parantua, mutta jos se ei ole mahdollista niin haluan pois täältä. Vittu kun ei jaksa enää kärsiä… Minkä takia mulle…

Olin viime pe humalassa ja sitten vedin jostain kumman syystä herneet nenään. Otin pyöräilykypäräni menin ulos ja hakkasin sillä mieheni autoa meidän yhteine autohan se on. Mut se on avopuolisoni mummin nimissä josta en tiennyt yhtään mitään.naapurit alkoi huutaa ja tenttaa että kenen auto se on ja mitä helvettii teen…

En jaksa tätä enää, haluaisin vain kuolla. Miksei ihmisiä auteta kuolemaan, jos ei eläminen kertakaikkiaan onnistu. 😐 -Minä en ainakaan osaa elää, en ole ikinä osannut. En ole milloinkaan ollut mitenkään innoissani siitä tosiasiasta, että minä elän & olen jne. Mielummin en olisi! En saa millään kiinni tästä elämästä. Kaikki…

Tarvitsen kipeästi apua tilanteeseeni, tuntuu että olen aivan solmussa itseni ja omien tunteideni kanssa. Taustaksi kerrottakoon, että olen kolmekymppinen nainen ja kärsinyt aikaisemmin voimakkaista masennus-ja ahdistusoireista. Tätä nykyä vointini on hyvä, olen tasapainoisempi kuin vuosiin ja käynyt läpi pitkän psykoterapian. Olen valmistunut ja oman alani töissä, täysin toimintakykyisen kaikessa suhteessa…

Olen alkoholisti. Kesäkuun alusta olen ollut juomatta aina viikko takaperin saakka. Ei tehnyt ollenkasn mieli juoda, mieliala nousi sellaiseksi, että tuntui jopa hyvältä herätä, kävin lyhyen kuntoutusjakson, pitkästä aikaa asiat alkoivat kiinnostamaan ja tulevaisuuttakin tuntui olevan. Kunnes repsahdin kolmeksi päiväksi. Krapulan takia sain varoituksen työstäkin, mutta olennaisinta oli, että yhtäkkiä…

Tuntuu että tää kipu ei koskaan hellitä. Joka päivä on tuskaa. Tekis mieli tehdä itselle pahaa. Olis kaikki niin kuin vuosi sitten niin olisin onnellinen… Kun mikään ei tunnu poistavan tätä kipua… Ei mikään lääke… Eikä fyssarin ohjeet… Haluaisin elää hyvää elämää, mutta tää kipua syö niin paljon etten pysty.…

Hei! Olen reilu parikymppinen nainen. Masennukseni alkoi noin 11 vuotiaana ja sitä jatkui kahdenkympin tienoille. Tällä välillä oli kolme osastojaksoa, kokeiltiin useita lääkityksiä ja terapiaa monessa muodossa. Paljoa en muista noista ajoista, vain häivähdyksiä sieltä täältä. Uskon, että syvä masennus ja ahdistus johtui lapsuuden kodistani. Nykyisin tänä päivänä, opiskelen korkeakoulussa…

Hei, Ajattelin tässä kirjoitella otsikon asiasta, ja haluaisin kirjotella siitä tähän ( satunnaisesti), koska asia huolettaa minua. Erityisesti sen vaikutukset Suomessa. Tekstini saattavat välillä olla pitkiä, joten kiitos jos etukäteen, jos ehdit lukea, ja jakaa omiakin ajatuksiasi 🙂 Niin kuin moni varmaan tietää, ilmastonmuutos ja sen saapuminen, ovat oikea ongelma,…

Olen jo 40v nainen ja koko elämäni ajan olen sairastanut bulimiaa. Päivä toisensa jälkeen, viikko toisensa jälkeen ja vuosi toisensa jälkeen löydän itseni ahmimasta sekä oksentamasta jälleen kerran. Joka kerta lupaan itselleni, että tämä oli viimeinen kerta. Aina vain olen samalla paikalla lupaamissa itselleni katteettomia lupauksia. Olen kuullut sata kertaa…

Hei. Olen ollut aika huonovointinen viimeaikoina. Olen hakeutunut päivystykseenkin muutamia kertoja. En ole kuitenkaan enää pitkään aikaan päässyt ns. osastohoitoon. Vaikka olen ollut itsetuhoinen ja sekaisin. Kuullut ja nähnyt asioita. Joskus mietin, kuinka pää täytyy olla kainalossa että pääsisi sairaala hoitoon. Onko muilla tällaisia kokemuksia. Tulee mieleen, että meiltä sairailta…