Hei! Kirjoittelin tänne muutamia vuosia sitten ja koin taas tarvetta palata tänne palstalle. Kävin vuosia psykoterapiassa ja nyt olen lopettanut. Terapiani venyi, koska silloinen kumppanini oli luultavasti pettänyt minua ja murruin siitä tosi pahasti. En kuitenkaan vielä tänä päivänä tiedä oliko hän oikeasti pettänyt. Olen kuitenkin sitä mieltä terapiastani, että…

Minulla ei ole ollut mahdollisuutta saada varsinaista henkilökohtaisen avustajan tukea, vaikka jossain vaiheessa olisin sitä tarvinnutkin. Näin jälkeenpäin mietittynä olen kyllä saanut sitä mutta itse siihen hakeutumalla, etsimällä ihmistä, jolla olisi aikaa vähän aikaa pysähtyä ja joka on jollain tavalla osa tätä tämän maan systeemiä hoitoalalla. Osin sattuman kautta löytänyt.…

Miksi tunnen ahdistusta siitä että olen yksin ..Tahtoisin löytää se ihanan ihmisen vierelleni..Miksi minulla tulee vastaan ihmisiä joihin en saa kiintyä , tai muuten he haluavat vaan ystävyyttä ei mitää muuta.. Tai miksi minä sen osaa nauttia ihmisestä joka haluu minua… Tuleeko minulla koskaan vastaan sitä ihmistä jonka huolin tai…

Työttömyys ahdistaa. Olen 31-vuotias ja monissa pätkätöissä ollut monille eri aloilla. Minulla on maisterin tutkinto mikä ei työllistä eikä pitkää opiskelua ole mahdollista hyödyntää edes yrittäjänä. Tuntuu etten sovi millekkään alalle, olen ulospäinsuuntaunut introvertti. Eli ulospäin vaikutan hyvin sosiaaliselta mutta ihmisten seura on minulle todella raskasta. Mikään ala ei sinänsä…

ihminen josta jollakinlalla välitin niin ilmoitti että on tulltu eron myötö uusi elämä eteen mä jään sivuun . No jotekin tän naisen vaistolla vaistosin …No ei ollut mun elämäni rinssi …oli jokin muu…..Surullinen olo on vaikka tän jotenkin aavistinkin että ei ollut mua varten kuitenkaa…. Oman aikansa vie mutta en…

seurustelin 1,5 vuotta samalla luokallani olevan miehen kanssa, vuoden tästä saman katon alla. Suhteen vuoksi masennuin ja sairastuin ahdistuneisuuahäiriöön; olen itse erittäin herkkä, mies kylmä ja tunneköyhä. Koin jatkuvasti tunnetta, ettei minua arvosteta ja pikemminkin hävetään. Sain huudot kaikesta, mitä tein ja sanoin väärin (jätin vaatteita vääriin paikkoihin, olin liian…

Otsikko on suora lainaus lempiyhtyeeni levyltä, ja se kertoo melkoisen hyvin omaa tilannettani tällä hetkellä. Yhden ihmisen taistelu elämää ja sen tuomia vaikeuksia vastaan… Muutakaan paikkaa ei ole, joten päätin pitkään harkittuani sitten kirjoittaa edes tänne. Olen hieman päälle 3-kymppinen nainen, yksinäinen sielu, asun yksin kahden koiran ja kissani kanssa.…

En tiedä, mistä päästä tämän aloittaisi… mutta kokeilen, jos ajatusteni kirjaaminen tänne jotenkin selkiyttäisi oloa. Olen viime kuukausina menettänyt elämänhaluni lopullisesti, ja nyt tuntuu siltä, että ei enää kertakaikkiaan jaksa. Koen olevani yksinäinen, vaikka enpä ympärilleni koskaan suurta ystäväjoukkoa ole kaivannutkaan. Muutama hyvä ystävä on, ja tämä on ollut ihan…

Tuntuu että vetelen jo jatko-aikaa. On joka päivä niin kurja olo henkisesti ja fyysisesti. Opiskelu vei kaikki mehut. Myönnän tehneeni virheen, kun aloitin opiskelut. Ei musta ole siihen. Tää skitsofrenia vie kaikki mehut. Romahdin täysin viime syksynä kun rupesin opiskelemaan. Olisi pitänyt olla vain rehellinen itselleni: ei musta ikinä ole…

Luulin olevani vahva. Luulin, että jaksan työntekoa määrättömästi. Nautin siitä. Se oli elämäni, tärkeintä elämässä. Harrastin liikuntaa, joka viikko useasti, joinakin viikkoina joka päivä. Nautin siitäkin. Se oli tärkeää, henkireikä työn ohessa. Sitten alkoi väsyttää. Parittomuus alkoi harmittaa, koin olevani yksin, miksi en löydä puolisoa? Harrastukset jäivät, eivät enää antaneet…