Joka päivä tekisi mieli vetää pillereitä niin paljon etten enää heräisi… Joka vitun sekunti tuntuu kidutukselta. Miksi Jumala ei päästä mua tästä tuskasta?
Jokainen päivä tuntuu aina edellistä raskaammalta… Haluan parantua, mutta jos se ei ole mahdollista niin haluan pois täältä.
Vittu kun ei jaksa enää kärsiä… Minkä takia mulle piti tulla tämä skitsofrenia? Minkä takia en voi elää normaalia elämää?
Sanon vaan sen että vertaisin tätä sairautta muitta mutkitta syöpään…
Tää sairaus on vienyt mut täysin pohjalle.😭
En vaan ymmärrä sitä, että jos kerran Jumala on olemassa niin miksi se rankaisee mua…
Ei jaksa enää itkeekkään. Ei se auta enää. Mun elämä on jo melkein ohitse.
Ainut mitä enää kysyn on että miksei se Jumala auta?
Jos uskaltaisin, niin vetäisin itteni jojoon. En vaan pysty siihen.
Koko ajan ahdistaa. Rintaan sattuu. Mikään ei auta siihen kipuun. Temestan kanssa on ongelmia. En saa enää kiksejä mistään.
Harhat pomppii seinillä. Uupunut koko ajan. Eristäytymisen halu. En halua nähdä ketään... Yksinkään ei ole hyvä. Jokainen sana jonka sanon sattuu niin perkeleesti... Ihmisten seura lisää itsemurha ajatuksia. Yksinäisyys lisää itsemurha ajatuksia. Mistään ei saa mielihyvää.
En haluaisi puhua, mutta en halua olla hiljaa. Tulevaisuudessa nään pelkkää tuskaa. Olisinpa kuollut niin ei tarvisi kärsiä... En vaan jaksa enää tätä skitsofreniaa. 8 vuotta lusinut eikä loppua näy tuskalle.
Olisipa harhat totta. Taivas ja muu sellainen. Sen ainakin olen harhoissa nähnyt. Taivas jossa ei olisi enää tuskaa. Mietin vain että kauankohan tätä vielä kestän...
En enää ikinä mene arvaus-keskukseen. Sain niin huonoa kohtelua.
Tää saatanan rintakipu vaivaa aina vaan. Pistää vihaseksi. Tuntuu että kuolen tähän... En vaan jaksa enää... Varmaan parempi kun en tännekkään enää kirjottais. Tällaista masentavaa tekstiä. Mutta kun ei ole kavereitakaan. Ja näimmä en oikeen hoitoakaan saa, joten parempi varmaan yksin nököttää...
Oon jo niin kyllästynyt tähän elämään. Kun on suurin piirtein kaikki maailman sairaudet päällä ja vielä olen pers auki...
Olis pitänyt jättää koulut kesken ja tuhlata sekin aika johonkin parempaan... Suomessa muutenkin tuntuu olevan enemmän kusipäitä kuin hyviä tyyppejä... Uhoo vaan tuolla kaupungilla, että minä olen lauman johtaja... Kaiken näköstä Seppoo sitä näkeekin tuolla.
Maailma ei tunne minkäänlaista sääliä. Jos ihminen on ojan pohjalla, niin se jätetään sinne. Ajetaan vaan kalliilla autolla ohi ja nauretaan...
Ihminen jätetään tässä nyky-yhteiskunnassa aivan oman onnensa nojaan, jos on vakavasti sairas esim. vaikka skitsofreenikko... Kaikilla pitäisi mennä hyvin ja jos ei mene niin sitten pitäisi esittää, että menee hyvin. Olen tullut siihen pisteeseen etten oikeen jaksasi esittää. Mutta toisaalta jos en esitä, niin sitten minut hylätään.
Sitä ei tavallinen tallaaja tajua, kuinka vaikeita nämä mielisairaudet ovat. Masennustakin usein vain vähätellään, että:" Jaa sulla on vain masennus." Sitä ei tajuta että se voi olla äärimmäisen tuskallinen tauti...
En tiedä mitä näillä kirjoituksilla oikein haen. Haluaisin vaan että ihmiset olisi vähän ymmärtäväisempiä heikkoja kohtaan. Että ei täällä maailmassa kaikilla ole sitä Bemaria ja omakotitaloa. Toki joku voi sanoa, että ryhdistäydy hyvä mies. Mutta kun on kaulaansa myöten suossa niin ei sieltä enää omin avuin ylös tulla. Sen takia tarvisin edes jonkun sellaisen henkilön elämääni, ei välttämättä netin kautta, vaan ihan livenä tuntisi sitä empatiaa. Koska mitään muuta en enää pyydä...
Toki minun täytyy itsekin kamppailla. Olen vaan jo niin väsynyt tähän taisteluun, etten jaksaisi mennä enää ihmisten ilmoille. En tiedä onko tämä olotila kenenkään vika, mutta kiva se ei ole... Mitä tässä nyt enää tehdä kun ei jaksa tehdä mitään?