jiipik78 kirjoitti 5.8.2016 1:4

Olen alkoholisti. Kesäkuun alusta olen ollut juomatta aina viikko takaperin saakka. Ei tehnyt ollenkasn mieli juoda, mieliala nousi sellaiseksi, että tuntui jopa hyvältä herätä, kävin lyhyen kuntoutusjakson, pitkästä aikaa asiat alkoivat kiinnostamaan ja tulevaisuuttakin tuntui olevan. Kunnes repsahdin kolmeksi päiväksi. Krapulan takia sain varoituksen työstäkin, mutta olennaisinta oli, että yhtäkkiä yllättäen join. Ei ollut mitään varoitusmerkkejä.

Nyt mielialat ovat maassa, ahdistaa, pelottaa, masentaa, suututtaa, kuolen sisältä töissä, kun yritän näyttää iloista naamaa, mutta en saa tehtyä töitä. Haluan kuolla, toiveet pyörivät itsemurhan ympärillä, kun ei mitään muutakaan tunnu olevan. Jos tähän päädyn, en halua jäädä yrittäjän asteelle. Ei vain tunnu olevan vaihtoehtoa enää, en halua ikinä sortua viinaan enää ja viimeisin harmittaa ja hävettää hirveästi.

Mutta avun hankkiminen epäilyttää. Pelkään, että kaikki päätyy jotenkin vituralleen ja saan hävetä. Juoppo siinä peittelee juomistaan, viinan seirauksia tms. ennakoin kaikkien ajattelevan. Saisin hävetä avun pyytämistä, sen saamista ja sitäkin, jos mieliala paranisi avun saatuani. Eli tämä ei onnistu pääni jumittuneen tunteilun ja ajattelun takia.

Haluan siis kuolla, toivon mukaan pian. Miten uskaktaisin pyytää apua? Ehkä tämä menee tästä ohi. Ehkä pääni hajoaa niin, että päädyn johonkin typerään itsensä tapoamisyritykseen, joka epäonnistuu surkeasti. Oli miten oli, en jaksaisi enää, pääni ei jaksa enää kauaa.

Mä niin tiedän tuon jutun,

Olen mökillä ja ahdistaa ihan kybällä. Olen sellainen vahva ja aina olevinaan super reipas vahva tyyppi. Sehän meille äijille opetetaan.... Mun puolisi kärsii masennuksesta ja 20 vuotta on taivallettu.

Mä niin nuorena luulin, että mun energialla ja hyvällä elämällä masennuksella ei ole mitään merkitystä...Niinpä niin. Nyt hänellä on ollut yi kahden vuoden vaikea jakso, joka jatkuu. Minä tsemppaan, teen töitä kuin hullu, edustan, hoidana siat, setvin ja alan olla itse ihan loppu. En mä sitä voi kenellekkään näyttää, eilen mäkin vedin kaksi pulloa viiniä tauluun....

En osaa minäkään hakea apua.....Tsemppiä kohtalotoverille, ollaan samassa veneessä, vaikka vähän eri tilanteessa.

Hei.

Mikä saa sinut ajattelemaan että asiat menisivät pieleen jos haet apua? Miten ne voisivat mennä enempää pieleen? Mitä hävettää avun hakemisessa on? Ammattilaiset ovat sitä varten, eivät he tuomitse. Kuka hakeutuisi alalle töihin vain ihmisiä tuomitsemaan? He tahtovat auttaa. Selvästi noidenkin ajatusten ja oletusten taustalla on jotain, mikä selvittelyä vaatii, ei pelkkä alkoholi. Päihdeongelmatkin kun yleensä lähtevät liikkeelle jostain kauempaa, tiedät varmasti. Juoppo peittelee juomistaan, se on totta, viinalla on seurauksia, sekin on totta. Mitä sitten? Alkoholismi on sairaus siinä missä moni muukin. Diabeetikkoa autetaan vaikka sairaus johtuisi omasta ylipainosta ja huonoista elintavoista, myös keuhkosyöpään sairastunutta koko elämänsä tupakoinutta autetaan. Avulla pelastetaan ihmisiä, kaikenlaisia. Ja tarjolla on vaikka mitä, alan ammattilaisia ja vertaistukiryhmiä. Missään ei tarvitse hävetä.

Joten miksipä ei?