Löysin tämän palstan ja kirjoitanpa nyt oman tarinani jos jotain kiinnostaa. Samanlaista ihmistä tuskin toista on. Olen aina ollut erilainen, jotenkin. Nuorempana kuvittelin olevani normaali mutta mielettömän ujo vain. En helposti tutustunut kehenkään ja jos tutustuin niin yleensä jouduin petetyksi. Pidän itseni erittäin luotettavana ja en voi helposti antaa anteeksi…

Kuten olette varmaan lukeneet, mitä USA:SSA päätettiin, mua on alkanut tosi paljon ahdistamaan ja pelottamaan Suomen kohtalo. Hyökkääkö venäjä tänne? Tuleeko uusi etupiiri? Nyt meni yöunet ja alkoi pelottamaan valtavasti 😭 Mitä ajattelette?😭 joudutaanko kohta osa venäjää ☹️ ☹️

Vielä tän vuoden keväällä olin varovaisen toiveikas tulevaisuuden suhteen. Olin vihdoin saanut opinnot päätökseen ja hain jatko-opiskelupaikkaa (yliopistoon) varmana siitä, että nyt lähtee elämä rullaamaan. Vielä silloinkin, kun sain tietää, että opiskelupaikkaa ei herunut, ajattelin, että ei maailma tähän kaadu. Että tekisin vain vuoden verran töitä ja hakisin sitten uudelleen.…

Menneisyydessä elin äitini kanssa, jolla oli myös mielenterveys ongelmia, hänellä oli tapana puhua ääneen kuin olisi jutellut jonkun kanssa. Itse en paljoa puhunut hänelle, ehkä se oli osa syynä hänen menettelyynsä. Minulla oli tapana kadota mielikuvitus maailmaani päivä tolkulla, näin sieluni silmin edessäni maailmani jossa halusin olla. Me vain elimme…

Mitään ihmeellistä tai erikoista ei ole tapahtunut elämässäni. Uuden lääkkeen takia ( ? ) jonka aloitin n.3-4 viikoa sitten oon ollut enemmän tai vähemmän pohjalla kuin aikoihin. Tuntuu ettei olo tasaannu millään. Äitini ja mun sisko oli vierailulla 4 päivää ja oli kivaa ja kaikki paska unohtu. En vaan tiedä…

Heips ! Olen 3kymppinen sekamuotoista skitsoaffektiivistahäiriötä sairastava nainen. Diagnoosin sain v.2014. Mulla on joku kieltoreaktio tms. Eli en ole uskonut sairauttani todeksi. Psykiatri totesi kevyesti ahdistukseeni , että ” nää on vain näitä työnimikkeitä nämä diagnoosit”. Olen lahjakkaasti kieltänyt koko sairauden olemassaolon. Kunnes… En mä tiedä tuliko mania vai mitä…

Hei, Olen käyttänyt Rivatril 0,5 mg työpäivinä 3 kpl ja vapaa-ajalla kaksi. Nyt lääkäri haluaa saada poistetuksi Rivatrilin, koska sen käytöstä voi seurata älyllisten toimintojen heikkenemistä. Aloitin Voxran (150 mg) kaksi viikkoa sitten ja samalla yritän hitaasti vähennellä Rivatriliä. Olo heittelehtii. Välillä on tullut vanhoja paniikkiahdistuksia takaisin. Ei mitenkään vakavaa,…

Olen 20 vuotias viimeisillään raskaana oleva (tuleva yksinhuoltaja), jolla on niin jäätävän pahaa ahdistusta että alkaa pelottaa masuasukinkin puolesta. Pahin ahdistuksen aiheuttaja on varmaan raha-asiat ja valehtelu lähimmäisille. Mulla on paha peliriippuvuus, jota yritetään hoitaa täällä ensikodissa pois (lastensuojelu vaati mut tänne tai en saisi pitää lastani). Olen velkaa turhan…

Kuten monilla muillakin, itselläni iski todella paha ahdistus päälle. Syynä erinäisten stressien (pitkäaikainen työttömyys, aiemmat terveysongelmat sekä vasta todettu diabetes, taloudelliset ongelmat jne.) kasautuminen yhtäaikaisiksi. Yleensä olen onnistunut ahdistukset selättämään mutta nyt vain tuntuu että tämä ei meinaa millään helpottaa. Viisi päivää on mennyt aivan fyysisen ahdistuneessa ja lamaantuneessa olotilassa…

En nyt tiedä onko tämä mikään koukku, mutta minun täytyy melkein jatkuvasti kuunnella musiikkia. Itsekin kyllä soitan, mutta enemmän kuuntelen… Välillä en pääse lähtemään kämpästä mihinkään kun pitää vaan kuunnella ja kuunnella. En kestä jos on ihan hiljaista. Onko kellään tällaista? Se johtuu tietenkin tottumuksesta. Mulle vaan tulee niin hyvä…