Yöt ovat minullekin pahinta.
Herään valvomaan, en uskalla katsoa mitä kello on.
Lomalla se onnistuukin, että napsautan valot ja luen jotain
valvoen monta tuntia keskellä yötä.
Sitten taas nukkumisen yritystä aamulla. Päivä on huonostinukkuneena mitä on.
Ja tätä nukkumisongelmaa mulla on jo takana viikkokausia.
Kun työt alkaa, sitten olen pulassa.
Voimia sinullekin yöhön ja päivään Annika67!

Suvion, mitenkäs siellä päivät ovat menneet? Joulu on ainakin jo kaukana menneisyydessä ja niin tämäkin viikonloppu. Vielä pitäisi selvitä uudesta vuodesta. Pitää miettiä siihen jotain tekemistä, ettei vaipuisi synkkyytteen. Yritän pitää tulevaa matkaani kovasti mielessä ja repiä siitä jotain iloa elämään.

Huokaus.
On tämä niin uskomatonta.

Unet hävinneet lähes kokonaan ja olo ihan syvältä. Enpä ole eläessäni ollut näin huonossa kunnossa. Jotain yritystä on ollut sosiaaliseen elämäänkin, mutta kun fysiikka on ihan loppu, ei juuri jaksa hillua missään.

Monttu on syvä ja siellä ollaan. Mies vielä lähettelee väsyneitä txt ja meilejä - nähtävästi ei kovin selvinpäin. Kipuilee onneksi sekin! Mutta minä olen pysynyt päätöksessäni, että elämät erosivat.

Olisipa kiva tietää, kuinka kauan pää on tässä kaaoksessa ja unet hukassa?
Oletko sinä Annika67 saanut jo nukuttua?
Ihanaa, että sinulla on jotain mitä odottaa...matka...

Hei taas suvion!
Aivan samat fiilikset. Parin yön aikana nukkunut 2-3 tuntia ja jaksaa pitäisi. Kaikki energia menee töiden jonkinlaiseen hoitamiseen, ei tässä jaksa sen jälkeen mitään muuta. Ja tietenkin elämä näyttää vielä kurjemmalta, kun ei nuku. Mietin juuri, että luojan kiitos mua odottaa matka ja luojan kiitos otin sen, vaikka emminkin. Enknöhän siellä nuku.

Kaikesta huolimatta hyvää vuodenvaihdetta sinulle. Itse en aio mennä mihinkään, vaan pysyä kotona. Pelkkä ajatus lähtemisetä jonnekin väsyttää kamalasti. Kamala ilta kuitenkin tiedossa, mutta sitten sekin on ohi.

Hei Annika76!

Eipä se riemu raikaa täälläkään uutena vuotena.
Nukkumattomuus on tehnyt elämästä harmaan - ei huvita mikään.
Mullakin on karseita öitä...saan sen muutaman tunnin kasaan nukkumista.
Jatkuvaa heräilyä ja vain pieniä pätkiä unta - on sitten vaikka mitä tabua kokeiltu.
Yritin äsken huvittaa itseäni shoppailemalla - eipä sekään kiinnosta.
Rankkaa kierrellä kaupoissa ja mikään ei kiinnosta.
Laihtuminen jatkuu vaan myös koko ajan. Ruokailu on työlästä ja mikään ei maistu miltään.
Mitä sinulle kuuluu nyt?

Tässä sitä mennään. Mäkin ensin laihduin, mikä oli sinänsä kiva juttu, mutta kyllä sitä pitää syödä. Sain hyvän neuvon, osta eines ja jogurtti per päivä, ja vaan syö ne. Niin tein ja ruokahalut alkoivat sen myötä normalisoitumaan. Eli suosittelen, että teet samalla tavalla. Katso syödessä vaikka tvtä tai surffaa netissä, niin ruoka menee alas huomaamatta.

Viimeisiä viedään. Ensi vuosi voi olla vain parempi. En usko muuhun. Parempaa uutta vuotta sinulle, Suvion. Tai meille kummallekin.

Hei Annika67!

Toden totta parempaa tätä vuotta!

Yritin eilen olla vähän ihmisten ilmoilla "normaalisti", mutta jatkuvasti päässä
on ketutus ja paha olo. Jos on pari minuuttia kivaa, niin hetken päästä päähän pulpahtaa tuttu paha, paha, ahdistava olo.
Lähinnä minussa nykyään sisäraivoaa ajatus, että miksi ihmeessä toinen meni sössimään näin täydellisen totaalisti ja lopullisesti tämän meidän hienon suhteen.

En usko, että enää koskaan tapaan vertaistaan - siinä mielessä, että olisi niin monipuolisesti sopiva ihminen minulle. Tuntuu, että maailma on vain täynnä rikottuja ihmisraatoja.

Ja pahinta on se, että en usko enää yhtään mihinkään.
Mulla on alkanut elämämasis.
Uneton olo jatkuu - sama vaikka päälläni seisoisin, yöt ovat mahdottomia.

Hei Suvion!

Mitäs sinne kuuluu? Nyt ollaan jo loppiaisessa, luojan kiitos, ja minä lähtökuopissa matkalle. Täytyy sanoa, että vaikka tässä on miljoona asiaa vielä tekemättä, on tuo matkalle lähteminen yksi parhaita päätöksiäni.

Viime aikoina oman mielen on täyttänyt työasiat. En tiedä, onko se hyvä vai paha, mutta näyttää kuitenkin niin käyvän, että ennen pitkää päähän tulee muutakin pyöriteltävää kuin mies. Toisaalta nämä mun työasiat eivät ole olleet mitään jokapäiväisiä, vaan paljon aikaa ja energiaa vieviä käänteitä. Unilla ei voi edelleenkään tässä kamalasti hurrata, muutama tunti taas viime yönä, mutta eipä se haittaa, kun tänään ei tartte tehdä mitään aivollista. Ainoastaan pestä pyykkiä reissua varten.

Tuntuu jo etukäteen hassulta olla ilman nettiä pari viikkoa (tähän varaudun), mutta eiköhän siihenkin opi. Mutta nyt pitää alkaa viime hetken toimiin. Olen tässä yrittänyt siivotakin kotia, joka on ollut kaaostilassa, niin on sitten kiva tulla reissusta kotiin.

Hei Annika67!

Mukava kuulla sinusta.
Ja ihanaa, että sinulla on se matka.
Lähtisin heti mukaan, jos se olisi mahdollista🙂

Pari viikkoa olet siis pois...olisi kiva kuulla miten jakselet loman jälkeen.
Minulla menee ehkä jo hiukan paremmin, tosin yöt ovat edelleen toivottomia.
Muutama tunti menee unessa, sitten taas valvotaan...tätä rumbaa on koko yö.
Olen lominut tässä, joten huominen työssäjaksaminen on taas ihan kysymysmerkki.
Tietoisesti olen pyrkinyt myös tekemään asioita, jotka "harmaannuttavat" exän hahmoa mielessäni...olen lähtenyt kotinurkista jo ihmisten ilmoille pari kertaa. Shoppailut uutta, sillä painoni on laskenut aika paljon. Lisäksi olen yrittänyt lukea kirjallisuutta, josta saa lohtua. Huonosti pystyn keskittymään edelleen esim telkkarin katselemiseen.
Tänään jopa siivosin ja silitin! En ole aikoihin jaksanut kotipuuhasteluja kuin ihan vähän kerrallaan.
Toipumistani hankaloittaa se, että vieläkin ex saattaa yllättäen lähestyä txt/meilitse. Yrittää jotenkin saada "anteeksiantoa tai jotain terapiaa" kauttani. En ole vastaillut mihinkään. Yritän olla oma "ylpeä itseni".
Mutta on nämä kohta pari kuukautta olleet hirveä savotta päässäni. Koko kroppa on törkeän kovilla, psyykeestä nyt puhumattakaan.
Enpä olisi ikinä uskonut.

Uskon, että työssäkäynti auttaa sinua, kuten minuakin auttoi jossain vaiheessa. Saa lomaa omista ajatuksistaan. Kyllä se siitä lähtee huomenna varmasti ihan hyvin. Tai ainakin parin päivän totuttelun jälkeen. Saman oletan tapahtuvan matkallani. Paljon kaikkea uutta ympärillä, niin sitä väkisinkin on ajateltava ihan muita asioita kuin näitä täällä.

Yöthän ne tosiaan on vaikeimpia, jos on hereillä. Silloin tulee mietittyä liikaa asioita ja sitten varmasti ei nukahda. Ja kaikki tuntuu moninkertaisesti vaikeammalta.

Mun mielestä teet juuri oikein, kun kuitenkin olet jo päässyt näin pitkälle. Joistakin asioista ei ole enää takaisin menemistä, niin se vaan on, vaikka kuinka itkettäisikin. Pitää pitää kiinni omanarvontunnosta.

Ilmoittele huomenna, miten työpäivän kanssa meni. Varmasti menee ihan hyvin.

Hei Annika67!

No huh huh.
Oli taas niin huono yö takana, että töissä aktiivisena jaksaminen oli hyvin vaikeaa.
Heti kun pääsin kotiin, otin pienet torkut...ja sainkin hetken levon.
Tämä menee nyt päivä kerrallaan sinnittelynä tuon työn kanssa.
En suunnittele, teen töitä jos jaksan ja jos en - otan saikkua.
Oma pää on kummallinen, siellä on kaikki radat sekaisin, se vie minua 6-0.
Päätän joka ilta, että nyt tulee hyvä yö - ja petyn, kun herään tunnin päästä ja luulen nukkuneeni monta tuntia.
Tuntuuko tutulta?

Sinulle toivon oikein hyvää matkaa, joka kantaa uuteen elämän alkuun!
Mielelläni kuulisin, miten voit matkasi jälkeen.

Aikaa on kulunut nyt pari kuukautta, kun kaikki hajosi yhteen tekstariin.
Unet ovat olleet ihan sekaisin - poissa kokonaan, mutta nyt pikkuhiljaa
olen saanut niitä takaisin, kiitos lääkärin.
Olen myös päättänyt, että rypeminen saa riittää.

Olen aikuinen nainen ja minulla on vain tämä yksi elämä.
Olen avoin tulevalle - tulevaisuudelle. Tuo se sitten mitä tahansa?
Enkä pistä hanttiin, jos jostain ilmestyy uusi ihmissuhde jossain vaiheessa🙂

Päätin lähteä sohvalta ulos...lenkille...vähän viiihteellekin. Ja se on kannattanut.
Uusia ajatuksia on putkahtanut mieleen.
Tämä ei ehkä olekaan kuolemaksi.
Minullehan saattaa alkaa ihan uusi elämä - erilainen?

Kun jokin loppuu, jokin uusi alkaa aina.
Sitä jotain uutta tässä odottelen.
Aion selvitä.

Moi.

Voimia ja jaksamista sinulle, unettomuus on niin raskasta ja
elämä silloin niin vaikeaa.😴

ihana kuulla että muutkin alkaa selviytyä elolle!
😀
🌻🙂🌻

Takana mukava viikonloppu.
Ulkoilua, liikuntaa, uusia ystäviä, hyvää ruokaa.

Alan olla jo elossa, tosin ne unet ovat edelleen tosi vähäisiä.
Luulin jo unettomuuden taittuneen, mutta ei.
Nukun edelleen vain muutamia tunteja pätkittäin yössä, mutta silti
jaksan jotenkin. Mieli on "tervehtymään" päin ja jatkuva ketutus on vähentynyt.
Olen rämpinyt työelämässä kaikki nämä viikot - vain yhden päivän olen ottanut saikkua!
Ihmettelen itsekin omaa jaksamistani välillä?

Vielä kun saisin hyvät unenlahjani jostain takaisin?
Olisiko kellään hyviä ideoita?