Hyvin samanlainen tilanne kuin minulla oli. Paitsi kysymyksessä ei ollut noin pitkästä suhteesta eikä toisesta naisesta. Tuli kuitenkin se erosoitto yhtä yllättäen, ei tästä nyt mitään tule ja siinä se.

Kertomasi tuntemukset ovat kuin minun kynästäni. Sitä putosi kuin johonkin tyhjiöön ja tulevaisuus pyyhittiin pois. Ei soi enää puhelin. Ja pahinta on juuri se, kehen tässä elämässä enää uskaltaa luottaa. Miten sirpaleet saa taas kerran koottua kasaan. Mistä sen kadotetun tulevaisuuden saa takaisin elämäänsä.

Hei Annka67!

Meitä on varmaan muitankin aikuisia naisia, etäsuhteessa eläneitä, joille on käynyt pahasti. Pitkä suhde, joka loppuu yllättäen on niin rankka kokemus.

Elävä kuolema.

Luottamuksen ja rakkauden menettäminen on hirveä kokemus, kun siihen ei kertakaikkiaan ole osannut varautua mitenkään. Ja miten varautua? Jos luottaa toiseen 100% suhteessa, niin ei silloin tule miettineeksi edes mahdollisuutta, että toinen onkin petollinen.

Miten tästä eteenpäin? Keski-iässä ei ole enää mitenkään helppoa löytää uutta ihmistä.
Luulen ainakin niin. Ei ole kokemusta - vielä? Kaikki tervepäiset ja luotettavat miehet lienevät turvallisen onnellisesti liitoissaan.

Ei ole joulumieltä eikä oikein mitään mieltä elämässä tällä hetkellä.
Kuinka kauan tätä kitumista tunteiden vuoristoradassa kestääkään?
Sydän on riekaleina ja mieli sysimusta.

Juuri niin Suvion. Jos luottaa toisen sanoihin ja tekoihin, miten voisi osata varautua pommiin, joka vaan tulee ykskaks. Ei mitenkään. Ja mitä muuta olisi voinut tehdä kuin luottaa aikuisen miehen sanoihin.

Joulumielet on todellakin hyvin kaukana. Aivan samat tunnelmat kuin sinulla. En tiedä kitumisen kestoa, mulla nyt siitä puhelinsoitosta on neljä viikkoa. Järki pystyy nyt kyllä asian ymmärtämään, mutta ei ne tunteet ja kaikki muu noin vain palaudu entiselleen. Mulla on elämässä niin paljon kaikkea muutakin vastoinkäymistä ja lisää tuli perjantaina, että vaikea tässä on pitää itseään koossa ja selväjärkisenä.

Hei Annika67!

Noin se juuri menee, että tunteita ei voi leikata poikki vaikka miten haluaisi.
Voisikin! Ja mieluiten heti ja äkkiä!

Vie aikaa riuhtoa itseään irti ihmisestä, johon on luottanut täydellisesti.
Epäusko valtaa välillä mielen - kävikö tässä todella näin. Ei olisi ikinä voinut
kuukausi sitten uskoa, miten huonossa jamassa elämäni on juuri nyt.

Nukkumattomuuskin vaivaa ja unet on aika kamalia. Miten sulla?
Yritän silti rimpuilla normielämässä ja töissäkin. Zombi-olo on silti koko ajan ja joutuu
välillä hirveisiin tilanteisiin oman mielensä kanssa - itkua pidätellen.

Harmillista, että sinulle on satanut laariin muutakin epämiellyttävää.
Otan osaa! Joulukin pitää vielä jaksaa teeskennellä jotenkin läpi.
Yritän kovasti etsiä lohtua jostain? Siksipä löysin kai tämän foorumin.

Kuulostaa niin tutulta edelleen. Unet meni, ei tule mitään ilman nappuloita. Ja jos tulee, aivan kamalia painajaisia. Töissä olen yrittänyt olla enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä, ainakin silloin saa lomaa ajatuksistaan. Mutta ei se ole ollut helppoa. Muutamia päiviä olen ollut poissa ja maannut vaan sängyssä, jolloin tietenkin olo vaan pahenee, mutta kun ei ole jaksanut niin ei ole jaksanut. Itkuja on tullut väärissä paikoissa, mutta enää siitä ei välitä.

Mun ei onneksi tarvitse jouluna teeskennellä mitään, juuri siksi olen päättänyt olla yksin joulun kotona, enkä teeskentelemässä taikka pilaamassa muiden joulua pahalla olollani.

Nyt täytyy yrittää mennä nukkumaan ja sitten taas uuteen aamuun, jossa kaikki on ihan samalla tavalla kuin tänäänkin. Mä en osaa sanoa sulle muuta kuin ymmärrän niin hyvin sinua ja varmasti kaikkia noita tuntemuksiasi. Niin hyvin.

Olen myös aikoinaan kokenut muutamaankin otteeseen pettämisen tunteen ja sen että miehellä onkin ollut toinen nainen. Omasta kokemuksesta vanha viisas sanonta: pettää kerran, pettää aina. Minun kohdalla on käynyt näin myös uusien tilaisuuksien annettuani. Silti aina löytyy joku joka rakastaa ja osaa arvostaa. Haluan ainakin uskoa niin. Luottamus pitää ansaita. Olen itseni rinnalle löytänyt luottamuksen arvoisen miehen vaikka monenlaisessa paskassa ja sammakoiden kanssa sitä tulikin elettyä.

Päivä kerrallaan niin huomaat että joku päivä helpottaakin ahdistus. Kovasti jaksamisia sinulle! Yritä nauttia elämästä ja tee nyt kaikki se mikä jäi miehen takia tekemättä. Memento vivere - muista elää. 🌻🙂🌻🌻🙂🌻🌻🙂🌻🌻🙂🌻🌻🙂🌻🌻🙂🌻

Hei Mindy1!

Sepä se. Pettäjä pettää uudestaan kuitenkin jossain vaiheessa.
Niin uskon.

Senpä takia näin aikuisena ihmisenä ei enää jaksapystyviitsiä lähteä kokeilemaan,
josko mies olisikin ollut harvinainen poikkeus peruspettäjästä.

Vaikka hyvä mies olikin niin monessa asiassa.
Alkuvaiheessa varsinkin yhdessäoloa hän oli myös hyvin mustasukkainen - uusi asia minulle. Olin hyvin hämmentynyt ja kiusaantunut asiasta. Näin jälkeenpäin ajatellen mustasukkaisuus taisikin olla oire miehen omista epävarmuuksista?

Ja eikö se liene niin, että hyvin mustasukkaiset ihmiset ovat helpommin myös niitä, jotka pettävät itse?

Tuli erilainen joulu.

Miten onkaan hiljaista ja itkettää.
Jos joku olisi sanonut minulle vielä jokunen aika sitten, että olen masentunut
ja vietän joulua parisuhde päättyneenä, olisin ollut täysin epäuskoinen!
Niin ei voisi minulle käydä.
Kaikki oli hyvin.

Vaikka ei sitten ollutkaan...

Ihmisen elämä on niin raadollista, mitään ei oikeasti voi suunnitella.'
Kaikki hyvä ja turvallinen voi olla ohi hetkessä.

Eipä ole täältä sohvannurkasta mitään lisättävää tuntemuksiisi.

Niin Annika67, kovin on ollut pitkän raskas aatto viettää täälläkin.
Hirvittää seuraavat joulupäivätkin. Kaikki tunteet on niin pinnassa ja
itku herkässä. Ei oikein mikään helpota oloa. Nukkumiset on mitä on
ja sekin rassaa - väsyneenä on muutenkin mieliala alhaalla.

Mistä ihmeestä saisi iloa elämäänsä - ja toivoa?

suvion kirjoitti 24.12.2013 22:22

Niin Annika67, kovin on ollut pitkän raskas aatto viettää täälläkin.
Hirvittää seuraavat joulupäivätkin. Kaikki tunteet on niin pinnassa ja
itku herkässä. Ei oikein mikään helpota oloa. Nukkumiset on mitä on
ja sekin rassaa - väsyneenä on muutenkin mieliala alhaalla.

Mistä ihmeestä saisi iloa elämäänsä - ja toivoa?

Huomenta Suvion!
Mitkäs tunnelmat siellä on tänään? Näin on päästy kuitenkin aatosta eroon. Ihme kyllä, tvstä löytyi muitakin kuin jouluohjelmia. Nyt vasta juon aamukahvia, mutta mikäs kiire tässä on mihinkään.

Sulla on niin samanlaiset kysymykset mielessä kuin minullakin. Mistä sen elämänilon ja ennen kaikkea toivon löytää? No, mä uskon hetkelliseen iloon, kun onneksi varasin itselleni parin viikon matkan tammikuussa. Tosin samalle matkalle piti tämän miehen lähteä, mutta mä menen sitten yksin. Ainakin pääsee hetkeksi pois täältä pimeydestä, jos ei muuta. Ja saa päähän muutakin ajateltavaa uudessa ympäristössä.

Hei Annika67!

Masennusfiilikset pahasti, ei valoa. Joulu on ollut paljon kamalampaa kuin osasin ajatella. Kaikki muistot ja yhteiset puuhastelut, yhteiset askelmerkit joka paikassa...

Matkasi kuulostaa mukavalta - olisipa minullakin jotain tuollaista tiedossa.
Melkein itkettää...matkailin ex-miehen kanssa ja matkat olivat tosi mahtavia.
Niitä suunniteltiin yhdessä, koettiin kaikenlaista ja matkan jälkeen aina
oli mukava jakaa kokemuksia, pähkiä yhdessä.
Nyt ei ole matkakumppania - olen arka lähtemään yksin reissuun.
Pelottaa ajatella tulevaisuutta ja lomiakin yksin.

Ahdistaa!

Kiitos kun jaat tätä kokemusta kanssani.

Miten suvion siellä menee? Mun mielestä joulu on nyt ohi ja piste. Ei tietty paljon auta, kun kohta tulee uusi vuosi, mutta yksi kerrallaan. Viime yönä en taaskaan juuri nukkunut, kun kaikki asiat pyöri mielessä. Niin se vaan on, että vaikka kuinka järki tajuaa kaikki asiat, ne tunteet tulee sitten paljon paljon perässä. Ruokahalut tässä on ainakin palanneet takaisin, joten menen nyt pitkän kävelylenkin jälkeen syömään ja yritän olla ajattelematta näitä asioita.

Eipä ole olossani kehumista, Annika67.

Noujoulua vietetty pitkin hampain ja vaikka se onneksi on ohi niin kaikenmaailman juhlapyhää pukkaa jo nurkan takana!
Ruokaa olen yrittänyt myös syödä, jotta tämä laihtuminen pysähtyisi. Mikään ei kuitenkaan oikeasti maita - pakkosyömistä. Lenkillä vesisateessa olen myös laahustanut, siellähän on helppo itkeä samalla.
Jatkuva pahaolo on tappava tunne, sitä ei juuri pääse karkuun ja sen harhauttaminen edes hetkeksikin on niin vaikeaa.
Onko sinulla jotain uusia vinkkejä?

Ei kuule ole vinkkejä. Yritän ajatella huomista työpäivää ja olen tässä tehnyt niitä asioita, jotka jäivät täysin tekemättä, kun totaalisesti lamaannuin. Laittaa kotia kuntoon, pestä pyykkiä, hoitaa muita asioita. Ja huomisen jälkeen on sitten taas viikonloppu, mutta yritän jatkaa tätä. Touhuamiseksi tätä ei voi kutsua, mutta jotain olen kuitenkin saanut aikaiseksi. Ainakin ne pakolliset.

Toivon vaan kovasti, että saisin nukutuksi. Yöt on niin järkyttäviä valveilla.