Eilen sain käsiini kirjan Revitty sydän...jne. Aloitin sen lukemisen heti. Monessa kohdassa tuntui, kuin olisin lukenut omia ajatuksiani, sekä niitä seikkoja, joita oletan mieheni käyneen läpi silloin ja nyt. Eilen päätin, että lähden muutamaksi päiväksi pois, kunhan saan lääkärintodistuksen sairaslomasta. Haluan ihan vain jonnekkin hiljaisuuteen omia ajatuksiani selvittämään. Kyllä lapset pärjää täällä isän ja isovanhempien kanssa muutaman päivän loistavasti.

Hienoa, että aiot ottaa aikaa itsellesi!☺️❤️

Ja sinusta kyllä huokuu todella paljon ymmärrystä ja rakkautta miestäsi kohtaan. Tämän vuoksi minusta jotenkin alkaa enemmän ja enemmän tuntua, että pääsisitte tämän yli vielä. Aikaa se vie ja voimavaroja, todella paljon -enemmän kuin ehkä voimme kuvitellakaan. Mutta jos pääsette tästä yli vielä jollain lailla (anteeksi toiselle pystyy antamaan, mutta tuskin tuollaista täysin unohtaa voi), olette luultavimminkin vahvempia kuin koskaan.

Itse en ehkä ole niin vahva, että tuohon pystyisin. En vain ole sellainen ihminen. Mutta ehkä sinä pääset, tunnut ainakin siltä. Sinulla tuntuisi olevan erittäin vahva luotto parisuhteeseenne ja miehesi hyvyyteen ja kaikkeen mitä teillä on. Tottakai tunnet miehesi paljon paremmin kuin ehkä kukaan muu, joten emme voi sanoa mitä tehdä. Itse tiedät mikä teille on parasta. Voimia päätöksiin ja ennen kaikkea tähän suru/pettymys/-aikaan, mitä se sitten milloinkin on. Pettämisen jälkeenhän tulee niin paljon eri tuntemuksia ja ne pitää käsitellä, jotta asian kanssa pystyy elämään. Olet todella hieno ja avarakatseinen nainen 🙂👍 Miehesi oli todella onnekas saadessaan sinut. Todella surullista, ettei hän kohdellut sinua arvosi lailla.

Eheytynyt, kiitos kirjoituksestasi. Et voi arvatakkaan, miten lohdulliselta tuntuu, kun joku tuntuu uskovan, että me voisimme selvitä tästä. Kaikki on toki vielä niin auki, tunteet yhtä mylläkkää. Välillä käperryn puolisoni kainaloon itkemään, välillä sulkeudun vihan vallassa yksinäisyyteen...
Ja olen tosi tyytyväinen siihen saavutukseen, että todella varasin itselleni kolmen vuorokauden matkan hiljaisuuteen...laskun laitoin miehelleni maksettavaksi (☺️)

Oikein!! sitten kuulostelet tuntemuksiasi siellä kaikessa rauhassa 🙂

Ihailen sua suuresti. Itse en ole noin ymmärtäväinen, avarakatseinen ja toisesta hyvää uskova ihminen. Ne on hienoja piirteitä ihmisessä ja itse kun mokaa niin huomaa kyllä kuinka ihanaa on kun puoliso on ymmärtäväinen (puhun nyt siis ihan pikkujutuista vain, mutta siis ihan omalta kohdaltani. Koska mieheni on ymmärtäväinen ja pitkämielinen, minä sitä taasen en ole). Olet erittäin pitkämielinen jos tästä yli pääset, mutta kenties se sinulle palkittaisiin todella suuresti vielä joskus 🙂🌻

Toivon todella, että jos (kun) jatkatte ja pääsette tästä yli, niin miehesikin jatkossa ymmärtäisi kuinka paljon teillä on menetettävänä ja kuinka hieno nainen pohjimmiltasi olet. Joskus riitojen keskellä se niin usein valitettavasti unohtuu ☹️ Mutta kovasti voimia ja jaksamista tähän prosessiin ja näiden asioiden läpikäymiseen! *halaus*

hmm...Olen niin avoimesti tänne ripittänyt kaiken. Otsikkokin hvyin kertova. Mieheni laittoi mulle s-postiin pari linkkiä, joista toivoi mun saavan apua. Tämä sivusto siis toinen niistä. Nyt mietin yhtä-äkkiä, että lukeekohan hän näitä sivuja?! No, jos lukee niin ehkä jopa asian vakavuus valkenee vähän eritavoin, kuin tuossa kahden kesken jutellessa.
Tämä ihan vain omaa pohdintaa...

Tunnelmia tänään...olen hengissä. Söinkin jopa päivällä. Kävin läheisessä pikkukaupassa, tosin piti ensin vähän pälyillä ympärille, näkyykö tuttuja. Ostin kaikkea mitä mieli teki, hölmöä...
Kotona olen pyörinyt hiljaisessa talossa ympyrää, miettinyt asioita edestakas. Vihlaisee vietävästi sydämessä, kun silmien eteen piirtyy kuva puolisostani toisen naisen sängyssä..."Työmatkoilla".
Kunpa samalla tämän uutisen myötä olisi tappanut rakkautenikin häneen. Olo velloo, tekisi mieli suosiolla vaipua masennukseen, antaa vain kaiken olla. Toisaalta paniikin omainen tunne, että miten teen itsestäni niin haluttavan ja täydellisen vaimon, ettei mieheni enää ikinä, ikinä tee näin...? Enkä kuitenkaan jaksa...miten hän tekisi itsestään niin haluttavan ja täydellisen miehen, etten häntä jättäisi? Paskat meistä kukaan ikinä täydelliseksi tulee.
Olen ihmetellyt ajoittain mieheni uusia, kummallisia levyhankintoja. Aivan toisenlaista, hempeää, lyyristä ja melodista, kuin mitä hän ennen kuunteli.
Nyt kamala epäluulo kalvaa mieltä; mihin tarpeeseen hän niitä kappaleita kuuntelee? Ikävöikö naistaan? Ja sen aion kysyäkkin tänään. Takuulla.
Olemme käyneet pitkiä, hiljaisia keskusteluja, välillä itkien, välillä vain syvään hengittäen ja voimia keräten satuttavien vastausten jälkeen.
Hän on pyytänyt anteeksi, monta kertaa. Vannoo olevansa aivan eri ihminen, kuin se heikko paska, joka tämän kaiken teki. Sanoo katuvansa loppuelämänsä tekoaan.
Silti se ei muuta tapahtunutta miksikään. Ja minä rakastan häntä...

SLiisa kirjoitti 20.1.2011 12:50

Eheytynyt, kiitos kirjoituksestasi. Et voi arvatakkaan, miten lohdulliselta tuntuu, kun joku tuntuu uskovan, että me voisimme selvitä tästä. Kaikki on toki vielä niin auki, tunteet yhtä mylläkkää. Välillä käperryn puolisoni kainaloon itkemään, välillä sulkeudun vihan vallassa yksinäisyyteen...
Ja olen tosi tyytyväinen siihen saavutukseen, että todella varasin itselleni kolmen vuorokauden matkan hiljaisuuteen...laskun laitoin miehelleni maksettavaksi (☺️)

Mahtavaa tuo kolmen vuorokauden vapaasi - ja todellakin lasku sinne mihin se kuuluu....

Voin uskoa myllerryksesi. Ja tavallaan on hyvä, että miehesi on nähnyt itkusi, vihasi ja järkytyksesi. Jotenkin kirjoituksestasi tuntuu, että miehesi rakastaa sinua.

Olen itse ollut naimisissa yhden ja saman miehen kanssa 24 vuotta ja voit uskoa että siihen aikaan sopii kaikenlaista myös uskottomuus on koettu.
Oikein kouraisee kun ajattelen en todellakaan tiedä olisimmeko selvinneet, jos uskottomuuteen liittyisi myös lapsi.
Kaikista minun avioliittoni vaikeuksista uskottomuus oli minulle vaikein päästä yli. Uskottomuus kouraisee niin syvältä luottamusta ja sitä herkkää yksityisyyttä kun uskoo toisen jakavan "meidän yhteisen salaisuuden". Mikään anteeksipyytäminen ei voi riittää paranemiseen ainoa mikä auttaa on aika ja avoimuus.
Vaikken mikään DrPhil-fani olekaan, hyvä neuvo on: Ihminen jolla ei ole mitään salattavaa, ei salaa mitään. En nyt kehota naapureille kertomaan 🤨 mutta meillä minun luottamukseni hitaassa rakentamisessa "avattiin" kaikki ... hän antoi esim sähköpostinsa salasanan ja niinkuin teilläkin tili on "avoin" .... Sain luvan halutessani tutkia mitä tahansa - en kuitenkaan koskaan esim käynyt sähköpostissaan , joskus selasin puhelimen soitetut ja vastaanotetut soittajat.... Muuta minun ei tarvinnut, kun minulle riitti että olisin voinut....

Vaikka tuskasi on suuri, älä tee hätiköityjä ratkaisuja. Rakastat miestäsi (ainakin silloin kun et vihaa 😳 ) Käytä itseesi se aika mitä tarvitset.
Kyllä todellakin toivon, että selviätte yhdessä tästä, mutta edellyttäen että kaikki on avattu. 🙂👍

Anteeksi, tämä kirjoitus menee aika henkilökohtaiseksi, mutta kamala tarve purkaa näitäkin ajatuksia jonnekkin.
Kamalan fyysistä tämä kipu...Paino putoaa silmissä, kun en vaan kykene syömään. Jotain yritän väkisin päivittäin suuhuni laittaa, mutta helpointa olisi vaan jättää ruokakaapin ovi avaamatta. Hullua, olen oikeasti kulinaristi ja mielestäni olen ollut myös tunnesyöppö...herkkuihin sortuja. Ja nyt edes herkut ei maistu miltään. En saa niistä minkäänlaista lohtua. Tänään ajoin aamun pimeässä muiden vielä nukkuessa isäni haudalle. Itkin siellä pitkän tovin, voi kun isä tietäisit, mihin minun elämäni yllättäen kääntyi! Siellä oli niin rauhallista ja "luvallista" itkeä. Ja kaunistakin, mikä tuntuu jotenkin epäreilulta.
Eilen tuntui, että kukaan muu tämän surun keskellä ei voi minua lohduttaa, niinkuin puolisoni. Tänään heräsin ajatukseen, että niillä samoilla käsillä hän on kosketellut toista naista. Suudellut sillä suulla, ollut kiinni toisessa naisessa kaikin mahdollisin tavoin. Puhunut rakkaudestakin. Ja taas kaikki romahti.
Kaikki se meidän kahdenkeskinen intiimiys, läheisyys, kehon kieli...ei se ollutkaan vain meidän. Miten ihmeessä tämmöisen jälkeen voi palata samaan aviovuoteeseen?
Tässä kohtaa selvennän sen verran, että me olimme toisillemme ensimmäiset vakavat kumppanit. Ei siis aikaisempia seksikokemuksia. Niin, sitä sopii nyt ihmetellä, että voiko semmoinen nuoruudessa aloitettu suhde olla kestävää. Viikko sitten luulin, että voi. Viikko sitten luulin, että olemme harvinainen pari, vain me kaksi. Opetelleet tuntemaan toisen tarpeet ja mieltymykset...ja seksi on ollut erittäin hyvää.
Nyt tuntuu järkyttävän suurelta esteeltä tämä tieto, että puolisoni onkin kokenut monenlaista toisen naisen sylissä. Ja ihan typerän lapselliselta. Kuitenkin ollaan n.40v. ihmisiä.

dies nafastus kirjoitti 21.1.2011 16:25

Vaikken mikään DrPhil-fani olekaan, hyvä neuvo on: Ihminen jolla ei ole mitään salattavaa, ei salaa mitään. En nyt kehota naapureille kertomaan 🤨 mutta meillä minun luottamukseni hitaassa rakentamisessa "avattiin" kaikki

Tunnemyrskyissä tulee kerrottua asioita ihmisille mitä jälkikäteen katuu varmasti. Itsekin olen useasti löytänyt tapoja pelastaa koko maailman kun vauhti on päällä ja ne pitäisi kaikille kertoa. Onneksi on tullut opittua että ihan kaikkea ei kannata kertoa kaikille. Monasti asiat olisivat kaikenlisäksi "helmiä sioille" 😎

Silmitöntä avoimuuttakaan on huono alkaa vaatimaan. Jos jollain on salattavaa niin aina se tavat keksii. Taas tulee lisää pettymyksiä jos aletaan jotain ihan kohtuuttomia vaatimaan mikä jo ajatuksena ahdistaa. Mutta niinkuin tästäkin tarinasta raadollisesti ilmi käy, niin valhe paljastuu aina ennemmin tai myöhemmin - ihan oikeastaan itsekseen.

Sen verran haluan sanoa, että suurin myrkky jota tästä tapuksesta voit ottaa kantaaksesi, on häpeä. Häpeä on suurin ihmismielen taakka joka myrkyttää kaiken. Romahtaneilla kulisseilla ei oo mitään merkitystä sun elämässä kohta. Totuus ja tulevaisuus tullee olemaan arvojärjestyksessä aika kärjessä. Nyt elä tätä hetkeä ja ennenkaikkea muista pitää itsestäsi huolta. Nyt sinä olet tässä tärkeintä ja anna kaikkien kulissien romahtaa ihan rauhassa jos ne on romahtaakseen. Siivoomaan kerkiää sitten myöhemminkin, ota ihan rennosti, lue, lue, lue, kirjoita ja anna sen ukon siivota.

Mutta älä rankaise liikaa. Kaikki oikeus on sun puolella, mutta muista minkä on meidän inhimillisten ihmisten paras hyve - se on armo.

Tuumaaja68 kirjoitti 23.1.2011 13:34

dies nafastus kirjoitti 21.1.2011 16:25

Vaikken mikään DrPhil-fani olekaan, hyvä neuvo on: Ihminen jolla ei ole mitään salattavaa, ei salaa mitään. En nyt kehota naapureille kertomaan 🤨 mutta meillä minun luottamukseni hitaassa rakentamisessa "avattiin" kaikki

Tunnemyrskyissä tulee kerrottua asioita ihmisille mitä jälkikäteen katuu varmasti. Itsekin olen useasti löytänyt tapoja pelastaa koko maailman kun vauhti on päällä ja ne pitäisi kaikille kertoa. Onneksi on tullut opittua että ihan kaikkea ei kannata kertoa kaikille. Monasti asiat olisivat kaikenlisäksi "helmiä sioille" 😎

Silmitöntä avoimuuttakaan on huono alkaa vaatimaan. Jos jollain on salattavaa niin aina se tavat keksii. Taas tulee lisää pettymyksiä jos aletaan jotain ihan kohtuuttomia vaatimaan mikä jo ajatuksena ahdistaa. Mutta niinkuin tästäkin tarinasta raadollisesti ilmi käy, niin valhe paljastuu aina ennemmin tai myöhemmin - ihan oikeastaan itsekseen.

Sen verran haluan sanoa, että suurin myrkky jota tästä tapuksesta voit ottaa kantaaksesi, on häpeä. Häpeä on suurin ihmismielen taakka joka myrkyttää kaiken. Romahtaneilla kulisseilla ei oo mitään merkitystä sun elämässä kohta. Totuus ja tulevaisuus tullee olemaan arvojärjestyksessä aika kärjessä. Nyt elä tätä hetkeä ja ennenkaikkea muista pitää itsestäsi huolta. Nyt sinä olet tässä tärkeintä ja anna kaikkien kulissien romahtaa ihan rauhassa jos ne on romahtaakseen. Siivoomaan kerkiää sitten myöhemminkin, ota ihan rennosti, lue, lue, lue, kirjoita ja anna sen ukon siivota.

Mutta älä rankaise liikaa. Kaikki oikeus on sun puolella, mutta muista minkä on meidän inhimillisten ihmisten paras hyve - se on armo.

Tuo "helmiä sioille" on valitettavan tuttu sieltä 10v. takaa...purin sen kriisin aikana sydäntäni eräälle naapurinrouvalle ja järkytykseni oli suuri, kun kuulin, että meidän elämä oli yhteinen hiekkalaatikkokeskustelujen aihe selkäni takana...Siellä emme onneksi enää asu. Ja ulkopuolisille en tätä kovin helposti avaa. Mutta meidän kahden kesken ei voi salaisuuksia tässä vaiheessa jäädä. Ja puolisoni onkin tarjonnut puhelimensa, läppärinsä ym. tutkittavakseni, mikäli niin haluan. On kertonut naisen koko nimen ja työpaikan, sanonut, että voin ottaa yhteyttä häneen, jos siltä tuntuu. Tällä hetkellä ei energia riitä moiseen, enkä tiedä, olenko sen tyyppinen. Ehkä saatan tämän jälkeen ollakkin, en tiedä. Se, että meidän läheisimmät tietää, antaa jonkinverran ilmatilaa tuulettaa ajoittain ajatuksia.
En tunne tarvetta rankaista miestäni. Vielä ainakaan(?). Näen, miten vaikeaa tämä kaikki on hänelle muutenkin.

Kuulostaa SLiisa että olet todellakin kriisisi synkimmissä syövereissä. Pettymyksen tuska on suuri.

Muistan itsekin, että se "valhe" tuntui pahalta, kun oli kuvitellut - tai oikeastaan pitänyt itsestään selvänä! - että nuo kädet, huulet ja ihminen oli vain minulle , ja kuinka onnekkaalta se tuntui - ja kuinka HÖLMÖLTÄ itsestä tuntui kun asia ei ollutkaan niin. Olinko kaikessa muussakin ollut naiivi ja tyhmä.

Toivon sinulle voimaa käydä kaikki läpi. Ainakaan itse en päässyt läpi kuin läpi menemällä. Teillä on pitkä historia takananne ja asiat kannattaa katsoa loppuun....

Et oikein löydä lohdutusta ... Niinpä... juuri lohduttaja, ystävä, rakas petti.

Kaiken keskellä toivon sinulle paljon jaksamista. Tiedän, että asia saattaa viedä vuoden tai jopa kaksi, mutta kovin tuska kyllä helpottaa jo kohta. Olet vielä lamaantunut.
Onko sinulla jokin harrastus? Onko lapsillasi joku harrastus johon voisit hetkeksi uppoutua?

Ja päätä että selviydyt ! Vaikkei avioliittosi selviytyisikään.

SLiisa kirjoitti 23.1.2011 16:6

Tuo "helmiä sioille" on valitettavan tuttu sieltä 10v. takaa...purin sen kriisin aikana sydäntäni eräälle naapurinrouvalle ja järkytykseni oli suuri, kun kuulin, että meidän elämä oli yhteinen hiekkalaatikkokeskustelujen aihe selkäni takana...Siellä emme onneksi enää asu. Ja ulkopuolisille en tätä kovin helposti avaa. Mutta meidän kahden kesken ei voi salaisuuksia tässä vaiheessa jäädä. Ja puolisoni onkin tarjonnut puhelimensa, läppärinsä ym. tutkittavakseni, mikäli niin haluan. On kertonut naisen koko nimen ja työpaikan, sanonut, että voin ottaa yhteyttä häneen, jos siltä tuntuu. Tällä hetkellä ei energia riitä moiseen, enkä tiedä, olenko sen tyyppinen. Ehkä saatan tämän jälkeen ollakkin, en tiedä. Se, että meidän läheisimmät tietää, antaa jonkinverran ilmatilaa tuulettaa ajoittain ajatuksia.
En tunne tarvetta rankaista miestäni. Vielä ainakaan(?). Näen, miten vaikeaa tämä kaikki on hänelle muutenkin.

Niin siksi en todellakaan usko että ulkopuolisille tarvitsee avoin olla. Mutta uskon ts. minulle oli tärkeä merkki että MIEHENI antoi sen merkin että tässä oli kaikki - muita valheita EI OLE. Palasin mielessäni niin monta kertaa tapahtumiin ja tunteisiini, että sama viesti uudelleen ja uudelleen oli tärkeä. Kuten kerroin, yhden ainoan kerran selasin puhelimen tiedot.... -kai osittain siksi, että tarkistin että hänen lupansa oli oikea. En minä niinkään ollut kiinnostunut muista ihmisistä.
Kyllä selviäminen vie kauan! Mutta minun kohdallani yhdessä jatkaminen on kannattanut. Yksi vaihe vain on loppu. Myös sellainen ajatus tuli läpikäytyä että KYLLÄ ! kyllä selviän tarvittaessa myös ihan itse. Pidä sitä lahjana, että sait kokea myös sen että olette pitkän rupeaman olleet oikeita ja ainoita toisillenne , jotkut eivät koskaan saa kokea moista.

Toivon teille molemmille kärsivällisyyttä. Ja voimaa. Ja viisautta. Eteenpäin on mentävä, kun menneeseen ei voi palata.🙂👍

Hei ja voimia tämän koko homman käsittelyyn,

tuli mieleeni, että kun miehesi on maksanut pimeästi elatusmaksuja, todennäköisesti nainen nostaa koko ajan kunnallista elatusmaksua, ja todennäköisesti nainen on sanonut isyyden tunnustuksessa, ettei tiedä kuka lapsen isä on. Tuo on kyllä todella törkeää yhteiskunnan rahojen väärinkäyttöä. Onko siis miehesi maksanut vain siitä, että nainen ns pysyy hiljaa asiasta? Voi kun miehesi jaksaisi selvittää isyyden.

On kyllä kaiken kaikkiaan mutkikas asia, mutta hyvä että sait tietoosi tuon salaisuuden kuitenkin.

Koeta jaksaa, vaikka helppoa se ei varmasti ole.

Kiitos teille kaikille ihmisille, jotka jaksatte tätä asiaa kanssani pureskella! Helpottavaa lukea varsinkin näitä kannustavia kokemuksia selviämisestä.
Kyllä puolisoni nimenomaan on maksanut pimeästi rahaa keventääkseen omaatuntoaan. Hän ei osaa ajatella rahan maksua "naisen vaientamisena". Ja kyllä, ilmeisesti nainen saa kahdesta suunnasta elatusapua. Suoraansanottuna se on tällä hetkellä yhdentekevä asia minulle, vaikka olenkin sitä mieltä, että sosiaalietuuksien väärinkäyttö on rangaistavaa...
Tänään olin juttelemassa kahden kesken psykologin kanssa ja hänen kanssaan tuumasimme, että tuon asian selvittelyllä ei nyt heti alkuun ole kiire...ensin oma pää on selvitettävä, meidän suhde. Ja sitten on aika nostaa pöydälle tämä aihe. Läpi se on käytävä, perinpohjin.
Nyt on kassi pakattuna huomista aamua varten. Lähden kolmen vuorokauden mietiskelylomalle...Kauas pois...Helpottava ajatus olla hetki kaukana tästä kaikesta ja syventyä oikeasti kuuntelemaan omia ajatuksia ilman pakollisia arkirutiineja. En ole uskovainen (sinänsä siinä ei olisi mitään pahaa, en sillä sano!), mutta Valamon Luostari tuntui tähän mielentilaan sopivalta paikalta! Toivottavasti paikka vastaa odotuksiani hiljaisesta, kauniista, häiriöttömästä ympäristöstä. Toivon, että saan nukuttua, syötyä, hengitettyä, ajateltua...kerättyä voimia.

Varmasti hyvä paikka! Valamo siis.

Olet oikeassa asiat järjestykseen. Ensin sinä itse parempaan kuntoon, asian "käytännön" selvittämiseen on kyllä aikaa. Se on kymmenen vuoden asia, ei sitä hetkessä niele ja selvitä.

Toivon rentouttavaa hiljaisuutta ja luontohan on sinun puolellasi tällä hetkellä. Yhtään kauniimpaa ei voisi olla. Valamo on siitäkin hyvä, ettei kukaan häiritse sinun tahtomattasi.

Voimia! 🙂🌻