Olen selvinnyt petetyksi tulemisesta! Tapahtumasta kulunut marraskuussa kolme vuotta. Vasta nyt voin sanoa, että olen suhtkoht sujut tapahtuneen kanssa. Tosin siihe on tarvittu paljon kyyneleitä ja tahdon asioita, jotka auttoivat.
1. Mieheni vakuuttava halu taivaltaa vierelläni (anteeksi pyyntö, terapiat, loputon keskustelu aina kun on ollut tarvetta, minun tahtoni ja vihani ymmärtäminen, ainaisen epäilyjen ymmärtäminen ym.ym.)
2. Varmuus siitä, että kolmas osapuoli kuuluu historiaan (hänellä on uusi suhde)
3. Lupausten pitäminen, sillä niissä onkin pitämistä!
4. Rehellisyys molemmin puolin.
5. Vihan purkaminen niin, ettei välit rikkoudu. Sitä vihaa on molemmilla.
6. Hellyys ja toisen huomioiminen joka ikinen päivä.
7. Oman minäni tuskallinen tutkistelu ja ymmärtäminen että olen sinut itseni kanssa tässä tilanteessa.
8. Katkeruudesta irti pääseminen tekemällä asioita, jotka auttavat eteenpäin esim.harrastukset
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Alkuun olimme kaikki vapaat yhdessä lähellä toisiamme henkisesti ja fyysisesti.
Nyt luottamus on erilaista. Se ei koskaan palaa ennalleen. Mennään päivä kerrallaan itseämme kuunnellen. Tämä on ollut tuskallinen, mutta kasvattava opetus siitä, että suhteessa avoimuus, rehellisyys, toisen kunnioitus ja rakkaus ovat tärkeimpiä elementtejä.
Toivottavasti tämä antaa ainakin jollekin toivoa nähdä tulevaisuus valoisampana!

Aivan juu, noinhan se oletettavasti onnistuu ja ainakin lisää sitä onnistumisen mahdollisuutta. Mutta jos toinen osapuoli eli siis pettäjä ilmoittaa joka ikinen kerta kun mieltäsi asia painaa ja siitä keskustella haluaisit että eikä, älä nyt vaan alkaa taas puhumaan niistä vanhoista. Älä puhu siitä. Siitähän on kulunutkin aikaa jo...... vaik kuin paljon. Sekä samantien ahdistuu mököttää yms.... Ja silti tämä pettäjä haluaa jatkaa elämäänsä petetyn puolison kanssa.. Mikäpä neuvoksi? Jos petetty rakastaa kaikesta huolimatta puolisoaan ja haluaa yhdessä jatkaa niin voiko muuta kun itkeä itsekseen ja niellä katkeruus , yrittää olla ihan ok..... On nämä niin vaikeita asioita. Ja kun aikoinaan ajattelin että jos mua vaimo pettää niin heti se saa lähteä. Ja tässä sitä ollaan... murehtimassa..pehmo mä oon sittenkin. Pitäisi kait vaan kääntää uusi sivu sivu elämässä ja erota. Vaan kun lapset kärsii ja heilläkin on nyt juuri sellaiset ajat että ei ylimääräistä painolastia halua heille tuottaa. Että tässä sitä mennä kituutetaan kohti parempaa ..toivottavasti
😉

Hei
Hienosti tainukka laittoi asiat kohdilleen. Näin pitäisi mennä. Mutta minulla menee kuten miekkosella. Kyllä joutuu paljon nielemään. Minun pitäisi ilmaista enemmän omaa tahtoa. No sitten kun niin teen, eipä se sovikkaan. Minun tapani toimia tai tehdä asioita ei kelpaa. H

Hei🙂🌻
Olen samaa mieltä Tainnukan kanssa. Ja jos vielä senverran tuosta pettämisestä, että jokaisella taatusti löytyisi siihen sata tai tuhat syytä; kumppaninsa tai parisuhteessa mutta he eivät petä siitä huolimatta, joten en menisisiihen halpaan, että valitetaan kumppanin tekemisistä puolustukseksi. Aikuisen ihmisen tulee osata avata oma suu ja kertoa, missä mättää. Tyhmää syyttää toista. Pettäminen on oma valinta ja oman mielihalun tulosta.
Sitten, kun kärähdetään, käytetään toisen syyttelyä vastuun pakoilukeinona.
Voihan sitä reilusti lähteä, jos suhde ei toimi. Ja joka suhteessa on parempia ja huonompia kausia. Mikäli ihminen ei sitä kestä, ei hän kestä todellista elämää kenenkään kanssa.
Meidän pettäjäkumppanimme ovat itse valinneet tapansa toimia. Jälkikäteen on turha itkeä huonoa parisuhdetta😐

Mariella: Et olisi voinut osuvammin sanoa. Vielä kun nämä pettäjät sen itse tajuaisivat mutta se tuntuu olevan liikaa vaadittu.

Mariella on osunut naulan kantaan. Aina löytyy syitä. kyllä se vaan tympäsee välilä niin paljon. Onneksi välillä on jo helpompaa. Ei meillä tunnu mikään muuttuvan. Vaimo on vaan epäilevämpi minun tekemisistä. Ihan niin kuin pääsisin jonnekkin. Aika menee lasten kanssa. Minun piti saada enemmän omaa aikaa, vaan vähiin on jäänyt. Katkeruuden joutuu nielemään, ja ei meillä oikein uskalla puhua asiasta koska ei syyt ja katumattomuus mihinkään muutu. Onneksi tässä ei enää koko ajan mieti asiaa. Mutta välillä sarvet kasvaa otsaan. ja kiukutella ei saisi.

Kaikesta huolimatta hyvää maanantaita. Ja jos joskus tavataan juodaan kahvit tai oluet.

Mariella kiteytti asian kyllä juuri niin kuin se todellisuudessa on🙂👍 Tässä viime aikoina kuullut yhä enemmän siitä että meillä ei eletä tasa-arvoisessa suhteessa Eli vaimo on mielestään huonommassa asemassa. Siis kun häntä kuuntelee niin tulee sellainen olo että minä en tee kotona mitään, miksei hän näe tekemisiäni. Tulen ennemmin töistä niin teen esim.viikonloppusiivot ja laitan ruokaa. Mainitsin asiasta johon hän sanoi että mitäs tuosta nyt, sunhan kuuluukin tehdä noi hommat kun ennemmin tuut. Tekisi hänkin ne jos olisi ennemmin kotona.yms.. .. Pitäisi ehkä lopettaa näkymättömien kototöiden tekeminen niin ne tulisivat näkyviksi. Toki myönnän että paljon enemmän munkin täytyisi tehdä kaikelaista mutta viimeaikaiset tapahtumat ovat syöneet voimia/energiaa ja monelta asialta pohjan niin ettei vaan yksinkertaisesti tahdo jaksaa.Sitten nyt on tullut se esiin että kun hän ei saisi mennä minnekkään kun minä määräilen kuin paikan pomo ja että enhän minä häntä omista. En tietenkään omista hittolainen. Olen sanonut että luottamus on nyt kateissa etkö ymmärrä sitä. Tämä on nyt tätä aikaa .Se on se miksi en menojasi nyt halua. Hän sanoo että ymmärtää sen mutta ei toisaalta ymmärräkkään. On sekin ihme että tunnen huonoa omaatuntoa nykyään kun otan tämän pettämisjutun puheeksi. Alkaan katumaan sitä että en pystynyt pitämään suutani kiinni ja asioita sisälläni kun huomaan kuinka toinen taas ahdistuu ja monta päivää olen taas pilannut. Sitten pyydän anteeksi ja toinen sanoo että häneltä et nyt kyllä myötätuntoa saa.....
vihaan sua. Eli paras olla hiljaa ja tyytyä kohtaloonsa. Kaikesta huolimatta hyvää alkavaa viikkoa ja kelpo naisille🌻🙂🌻

Hei
Tätyy sanoa kun on lukenut näitä juttuja, niin paljon yhteisiä tekijöitä. Ja samalla tavalla puolisot käyttäytyy. On petetyn syyttelyä. Ei voi puhua asioista. Ja omasta mielestä useat pettäjät ei halua tarpeeksi tehdä töitä yhteiseen eloon. Paetaan tekoa ja pitäisi unohtaa heti kaikki. Ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut tai teko ei olisi vakava. Ei voi koskaan syyttää olosuhteita tai suhdetta kun petetään. Kyllä se on oma tietoinen valinta. Haetaan jännitystä, muitten huomiota ja katsellaan hiukan mikä on markkinahinta. Säälittävää että se pitää tehdä toisten tunteilla leikkien. Pettäjä ei koskaan tule tietämään mitä petetty on kokenut ja miltä hänestä on tuntunut. Minäkin olen valvonut monta yötä miettien onko jotain pahaa tapahtunut. No pelkästään tuota pettämistä. Ja kun epäily otetaan puheeksi. Joko kielletään ja aletaan haukkumaan, syyttelee, haetaan riitaa jostain muusta asiasta ja lopuksi nauretaan päälle. Ehkä joku pettäjä oikeasti katuu ja on pahoillaan. Hyvä niin ja toivottavasti antaa kaikkensa petetylle ja suhteelle. Jos pettäjä haluaa todella olla yhdessä, kyllä hänen täytyy se näyttää. Mielellään usealla eri tavalla oli ne mitä vaan. Sanoja tai tekoja. Tuntuu juttuja lukiessa ettei kaikkien puolisot kerta kaikkiaan enää halua olla yhdessä. Mutta miksi sitten he ei sano suoraan mitä haluaa. Ottaisivat sitten sen eron jos on niin vaikeaa. Parempi kerran kunnon repäisy kuin ikuinen kitinä, jos ei ole valmis tekemään töitä. Ei vaimonikaan ihmeisiin pysty, mutta ainakin vakuuttaa rakastavansa ja vannoo että haluaa yhteisen elämän. En tiedä olenko siihen valmis vielä. Yritän kyllä. Minä ainakin alan nyt tekemään asioita mitä haluan ja tavalla millä haluan. Toki muistan myös vaimoa, etten laiminlyö häntä. Ehkä hän ei ole se oikea. Ehkä se oikea tulee vielä vastaan. Tunteet vaimoa kohtaan on jotenkin tyhjät. Ei oikein tiedä miten pitäisi olla. Ja olen sanonut ettei hän enää voi kulkea yksin ulkona. En luota häneen. Vaimoni sanoo ymmärtävänsä tämän asian. Ja ei ole ainakaan vielä tullut kunnon riitaa asiasta. Kerran aiheesta ollaan hiukan vakavemmin puhuttu. ( se oli se laiva juttu). Saa nyt nähdä miten tässä asiat menee. Minä voin huomattavasti paremmin. Olen ehkä saanut lisää omaa tahtoa ja asioitten oikeellisuus on selvempi.

Toivottavasti kaikkien puoliso herää ja alkaa miettimään tekoaan. Alkaa tekemään töitä toisen vuoksi. Tehtyä pettämistä ei voi koskaan lakaista maton alle. Se mörkö tulee esiin hyvin helposti ja nopeasti. Kannattaa puhua asiat läpi heti perusteellisesti. Ja tarvittaessa uudestaan ja uudestaan. Jos pettäjä on valmis, hän puhuu ja kuuntelee. Pidän tärkeänä tuota kuuntelua. Ja sitä ääretöntä ymmärtäväisyyttä sekä kärsivällisyyttä. Ainakin minä haluan tehdä hyvin selväksi omat tunteet ja ajatukset. Ettei varmasti jää luulo siitä ettei pettäminen satuta ja KOVAA!

Tällaista nyt tällä kertaa. Voi olla saman toistoa, mutta ainakin tuli sanottua.
Olo on hyvä. Jokin selittämätön oman hyvän olon ja päätäväisyyden sekä oman edun haun sekoitus. Tästä on hyvä alkaa viettää iltaa.

Oikein hyvää maanantai iltaa kaikille.

Hei vaan kaikki jälleen🙂🌻
Mietin noita puolisoidenne esittämiä syytöksiä parisuhteissanne...Aika kevyitä ovat, että pitää uutta miestä katsella.
Meillä on 6 lasta ja työelämän ohella olen hoitanut kotityöt. Miehellä reissutyökin ollut ja nyt sitten yrittäjänä uhrannut kaiken aikansa työasioihin, tai mistäpä minä tiedän, mihin se aika todellisuudessa on mennyt. Mies on meillä ollut se tahdin määrääjä.
Mutta...sitä tässä pohdiskelen, että nyt kun juuri elämme syksyä, eli pettämisen vuosipäivien aikaa, miksi nousee asiat mieleen rajustikin??
Sitä mietin, että miten ovat kehdanneet vehdata autossa intiimejä juttuja ja keskellä päivänvaloakin?
Samaan aikaan mies toi kotia hääpäivän kunniaksi kakun, joka oli ostettu tuon toisen naisen konditoriasta😑❓ Kuulemma vielä naisen ehdotuksesta😳
Aika julmia voivat ihmiset olla ja itsekkäitä...
Ja varmasti juodaan ne kahvit tai oluet, jos joskus kohtalo meidät samalle paikkakunnalle viskaisee🙂🌻
Olen niin kiitollinen siitä, että olette jakaneet tunteitanne ja olen myös itse voinut avautua täällä palstalla.
Joskus tuntuu siltäkin, että Pettäjän ärsyyntyminen, kun asioista puhutaan, on keino hallita tilannetta. Ihan kuin ei olisikaan tarkoitus selvittää kuvio ja jatkaa ns.puhtaalta pöydältä, vaan harjoittaa valtapeliä. Tai sitten se on kyvyttömyyttä kohdata oma häpeä ja syyllisyys??
Parempaa huomista teillekin toivoen🌻🙂🌻

Heitä vaan...jälleen🙂🌻
Olen pohdiskelua harjoittanut ja kyllä se tämä vuosipäivien aika on huonontanut tilaani.
Pelkään tulevaa hääpäiväämme: toivottavasti mies tajuaa ohittaa sen tavallisena päivänä muiden joukossa.
Minä selkeästi kärsin myös siitä, ettei mies muista sitä, koska juttu alkoi. Päättyminenhän tapahtui viime vuoden marraskuussa, kun asia täysin 2 1/2 kuukauden epäilyjen ja hiillostuksen jälkeen tunnustettiin.
Mies tosin selitteli, että jo aikaisemmin hän oli alkanut pelkäämään ko.naista ja tuntenut inhoa sisällään. Miksei lopettanut sitten?? Tai jättänyt vastaamatta viesteihin/puheluihin...
Poikamme häitä edeltävänä iltana mies pyöritti naista parketilla ja suudelmia vaihdettiin.
Se on äärimmäisen loukkaavaa😞
Sitten: yht'äkkiä nainen ei merkitse mitään...jotenkin tulee mieleen, että täyttä paskaa kaikki.
Sitä masennusta ihmettelen: oliko surua suhteen päättymisestä, vai sitten todellista tajua siitä, mitä on mennyt tekemään.
Ainakin häpeä oli/on hänellä asian suhteen suuri. Alussa ei voinut edes ruokailla yhtäaikaa perheen kanssa.
Olen lukenut psyykkisen alan kirjallisuutta ja alkanut pohtimaan sitä, olisiko mieheni maanis-depressiivinen. Joitain viitteitä siihen on mielestäni ollut jo aikaisemmin yhteiselämämme aikana. Hankala, että hän tyrmäsi perheterapiaan tai pariterapiaan menon. Luulen hänen pelkäävän, jos tulee tämä em.sairaus puheeksi. Tai sitten hän salaa minulta vielä jotakin ja pelkää terapian paljastavan sen.
Minä soittelin useita puheluita tämän vieraan naisen miehen kanssa alkuvaiheessa. Hän olisi myös halunnut tavata minut mutta en halunnut; pelkäsin, että kuvio sotkeutuu entisestään.
Luottamuksen puute ja tunteettomuus ovat minun pahimmat ongelmani tällä hetkellä. Aivan kuin olisi ihan yhdentekevää jatkuuko liittomme vai ei. Toisaalta olen vielä liian voimaton hakeakseni eroa.
Mies on nykyisellään tasapainoisempi ja asettanut rajat työnteolleen.
Lisäksi hän kuitenkin tavallaan, hieman kömpelösti yrittää huomioida minua ja on aidon tuntuisesti katuva.
Eilen hän kertoi, ettei varmasti koskaan pääse eroon siitä syyllisyydestä, mikä kalvaa häntä tämän pettämisen takia.
Alan jo luulla, että nyt on vikaa minun psyykkeessäni, koska tunteita häntä kohtaan ei ole.
Vai onko se itsesuojelua??? Pelkoa tulla petetyksi uudelleen...😳
menohaluja miehelläni ei ole ja ihmettelen niitä pettäjä, jotka edes kehtaavat haluta mennä yksin reissuilleen pettämisen jälkeen😭

Hei Mariella. Tuntuu jokseenkin oudolta jos miehesi oli alannut pelkäämään tätä kyseistä naista. Onko tämä nainen sitten niin hyökkäävä ja miehesi oli joutunut pinteeseen eikä osannut sanoa EI ! Jotenkin epäuskottavaa. Tunteista sen verran että itseä oikeasti harmittaa kun tunnen vaimoani kohtaan kaikesta huolimatta rakkautta ja välittämistä aika paljon, olosuhteisiin nähden liikaa mutta minkäs teet.. Jos en tuntisi näin niin olisi helpompi lopettaa koko suhde ja erota. Ei tarvisi enää tällä asialla näin paljon päätään vaivata . Voisi tähän kurjuuteen uppoavan energian yrittää käyttää paremmin. Tämä nyt on tälläistä haihattelua..että jos ja jos.😑❓

Mariella: Tuo miehen pelko salarakkaaseen on kai tyypillistä ja se on molemmin puolista. Se on menetyksen ja paljastumisen pelko. Sillä voidaan manipuloida toista tapaamisiin, niin kuin minun mieheni salarakas teki. Ellei löydy tapaamisaikaa, paljastan sinut. Tosin oli hänellä mies, joten puoliskoni olis voinu tehdä saman, mutta kun oli niin rakastunut, ettei raskinut edes ajatella moista.
Oletteko Pete76 ja Miekkonen varmat, ettei vaimolla ole vielä vipinää kolmanteen osapuoleen? Vaatii pettäjältä valtavasti sisua laittaa välit poikki, ettei niitä jäädä vielä käsittelemään yhdessä puhelimen ja tapaamisten yhteydessä. Tämä on kovaa tekstiä, mutta omalla kohdalla tapaamiset jatkui muka sen varjolla. Ja mihin se johtikaan. Oltiin taas yhdessä kuin ei olis erottukaan. Kyllä sen vain jotenkin huomasi, että yrittäminen kotona oli näennäistä!
Oletteko muuten tehneet koetta: Kirjatkaa suhteenne plussat ja miinukset. Puolisotkin mukaan omalla lomakkeella. Tulee hyvin neuvoa antavia viitteitä, mitä tulevaisuudessa pitäis tehdä. Mutta rehelliset vastaukset!
Tuosta prosessista, kun paljastuminen tapahtuu. Ensinhän tuli shokki. Kestää viikon päivät. Ihan turrana ja tunteettomana tekee tekoja, joita saattaa katua. Sitten tajusi mitä on tapahtunut. Takerruin puolisooni kuin oljen korteen. Ensin halusin erota heti ja sitten halusin olla yhdessä. Puoli vuotta rakastin ja vihasin. Sitten alkoi tulla suru. Suru tapahtuneesta ja menneestä ja tulevasta ja vaikka mistä. Ja semmonen toivoton olo, että kannattaako tämä. Vuoden päästä kävi tapahtumia vuosi sitten. Missä olin minä, kun sinä.... Ja ihmetteli, miten toinen on tuon tehnyt ihan pokkana. Sitten alkoi miettiä, pystynkö minä antamaan tämän kaiken anteeksi. No enhän minä vieläkään kaikkea, mutta oon sinut itteni kans siinä, ettei mun tartekkaan. Jokainen kun vastaa itse teoistaan. Kolmas vuosi on helpottunut olo. Ollaan käyty tämä läpi ja selvitty. Niin ei käy varmaan monellekaan. En usko ikuiseen yhteiseen tulevaisuuteen. Elämä muuttuu koko ajan, mennään sen mukaan. Toista ei voi vangita, se menee kun menee. Jos niin käy, ainoa vaatimus on, että se heti puolisolle kerrotaan, eikä valehdella. Ja tuosta poikki, jos näin käy. Se on helpompi sitten, kun asiat on käsitelty. Mutta eihän tämän ruljanssin jälkeen enää sellaista toivo.
Hyvä, että jäitte selvittämään omat tilanteenne, se on tulevaisuuden kannalta hyvä asia🙂

Niin. Kyllä mä olen varma että juttu on ohi. Kävinhän tämän toisen osapuolen luona tekemässä asioista selvyyttä ja kyllä ne niin selväksi tuli että kun kysyin että tulenkohan samoissa merkeissä uudestaan kylälle jolloin sitten olenkin varsin tuohduksissa vai onko tämä asia tässä ? Niin vakuutteli ettei varmasti tarvi tulla , hän tekee kaikkensa etten tule kyläilemään uudelleen.

Hei🙂🌻
Mietin tuota pelkoa naista kohtaan ja se oli sitä, että pelkäsi soittoa väärään aikaan. Lisäksi oli jotenkin ns.herännyt tilanteesa: nainen vanhempi, enemmän kuin äiti ja suhdettanne oli todella alkanut naisen antamasta henkisestä tsemppauksesta koko meidän perhettä ajatellen.
Mutta pikkuhiljaa taisi nainen ihastua ja tuki muuttui erilaiseksi. Tämän ovat molemmat osapuolet myöntäneet.
Mies kertoi n.kuukautta ennen asian tunnustamista kokeneensa ensimmäisen ahdistuksen tunteen...ja inhoa tapahtuneesta. Kotona mies oli ärtyisästi käyttäytyvä (=syyllisyyttä).
Millään paljastamisella ei olla uhkailtu:juttu haluttiin ja yritettiin sitten ihan viimeiseen asti esittää kaveripohjalta tapahtuneeksi. Tietenkin minä mieheni tuntevana tajusin, että ei se sitä ole ollut.
Tuossa vaiheessa kun olisi tullut se rehellinen tunnustus, olisi tässä ehkä tunteet toiset mutta ei...Molemmat valehtelivat ja lopulta panin sellaiset kyselyt pystyyn, että totuus tuli esille.
Ja senkin jälkeen tämä tuttu nainen kehtasi esittää empaattista ja arvostella mm. sitä, kuinka sairauttani (fyysistä) oli huonosti hoidettu koko perhe huomioiden. Hän myös esitti toiveen saada olla mukana, kun keskustelin hänen miehensä kanssa (puhelimessa).
Vuosi taaksepäin kyseinen nainen oli laitattanu avioeropaperit miehelleen postitse, kertomatta mitään asiasta etukäteen. Oli kuulemma ollut melkoinen yllätys miehelle😐
Epäilen, että uskottomuutta tuolloinkin.
Minusta petetty ansaitsee koko totuuden, sillä sen varaan hän perustaa ratkaisunsa. Myös nuo plussat ja miinukset vaikuttavat päätöksentekoon.
Sitä ihmettelen todella paljon itsessäni, etten tunne enää mitään😞
Olihan minullakin nuo alkushokit, ehkä ripaus vihaa ja sitten voimakas suruntunne. Nyt on vain tämä tunteettomuus...
Tavallaan kaksi ihmistä pettivät minut...
Mies selkeästi kärsii tilanteestani: yrittää kysellä vointia ja sitä luotanko vieläkään häneen. Näen, että häntä sattuu myös☹️
Tämä juttu tuli niin pahaan aikaan: fyysinen terveyteni alkoi olla parempi, takana rankat ajat ja voimat vähissä jo lähtötilanteessa. Kolmen vuoden aikana viisi isoa leikkausta toipumisjaksoineen.
En kerjää sääliä...mutta minä itse en ikinä voisi tehdä tällä tavalla, kun toisella jo lähtöjään vaikeaa.
Onneksi on ihanat lapset🌻🙂🌻 Nyt pari nuorta lähti opiskelemaan ja hiljaisempaa on. Ehkä siksikin on vähän jo liikaa aikaa pohdiskella tätä elämää 😟
Kuitenkin...me palaamme vielä ja hyvää loppuviikkoa teille kaikille🌻🙂🌻

Hei🙂🌻
On vähän pakko purkautua edelleen: ystäväni mies petti häntä viime kesänä. Jatkoivat avioliittoa ja nyt on kuulemma jälleen sama pettämiskuvio alkanut. Ystäväni kertoi, että hän on nyt sen edessä, että isoja päätöksiä tekee = hakee eroa.
Lisäksi poikamme on sotkenut asioitaan samalla tavoin: avoliitto, pieni vauva ja jotain viritystä ex-suhteen suuntaan. Avovaimo kävi juttelemassa minulle asioista.
Helvetti sentään, mikä näitä ihmisiä oikein vaivaa😞
Täytyykö tämän elämän aina, jokaikinen päivä olla niin kivaa, ettei lohtua ulkopuolelta haeta😮
Miksi pitää sotkea toisten elämät, jos ei itse osaa käsitellä pahoja olojaan tai pysty niitä oman, pitkäaikaisenkin kumppanin kanssa jakamaan?
Meillä vaikuttaa tässä suvussa kulkevan (miehen puolelta) tuo työnarkomania. Sekin on paha sairaus, sillä burnout:issa ja masennuksessa ihminen voi uskoa helpotuksen löytyvän kodin ulkopuolelta.
Ja huomioon ottaminen: sen suhteen olen nyt tullut siihen päätelmään, että mikäli lapset eivät näe isän huomioivan äidin tunteita, siirtymä omaan parisuhteeseen siitä tavasta voi tapahtua
😞
Jotenkin tuntuu nyt siltä, että kaikki asiat muistuttavat minua meillä tapahtuneesta☹️