Hei jälleen🌻🙂🌻
Sinulle Raakis: tilanteesi on tosi vaikea, varsinkin ottaen huomioon myös hoitokodissa olevan ystäväsi asian ja kaikki tapahtumat.
Ymmärrän, että rakastat ystävääsi, kuin ketä tahansa samassa tilanteessa olevaa ihmistä. Yhteinen historianne parina ehti olla niin lyhyt ennen hänelle tapahtuneita ikäviä asioita.
Mietin vaan, että kuormitatko liikaa itseäsi, kun kerrot hänelle rakastavasi häntä, vaikka suhteenne on ystävyyttä? Olet ehkä liikaa nyt velvollisuudentuntoinen.
Usein käy niin, että kun pääsee eroon vihasta ja katkeruudesta, tulee suru ja myös rakkauskin toista kohtaan esille. Rakkaudesta luopuminen vaatii taas uutta surutyötä ja sinulla ei ehkä nyt omassa tilanteessasi ole voimia sitä tehdä.
Olet siis ehkä sen takia kiinni ex-vaimossasi vielä tunteen tasolla.
Saatko mielestäsi mistään riittävää henkistä tukea itsellesi?

Minä puolestani en ehkä enää rakasta miestäni. Vuosien varrella on ollut väkivaltaakin minua kohtaan. Kun sairastuminen fyysisesti lopetti tämän väkivallan, tuli myöhemmin tämä pettäminen. Minun ongelmani on uhrautuminen. Tyttäremme, joka vielä kotona asuva teini, kärsisi erostamme ja nyt ajattelen, että jos jaksan vielä siihen asti, kun hän lähtee jatko-opiskelemaan, voin myös minä lähteä. Tämä ajatus rauhoittaa silloin, kun olo on pahin.
Onko Sinulla mitään lohduttavia ajatuksia tilanteessasi?
Voimia Teille kaikille ja toivotaan aina parempaa huomista, kuitenkin🌻🙂🌻

Mariella,
Tytärtäsi varmasti särkee ja haavoittaa myös nähdä teidät yhdessä vaikka taidatte kaikki tietää tai ainakin ajattelette eron tulevan ennemmin tai myöhemmin. En tiedä kummassako kärsisin itse enemmän tiedostaen nämä asiat. Aluksi se varmasti olisikin vaikeaa ja jossainmäärin siitä kärsisi kukin. Mutta ehkä kun on päässyt takaisin jaloilleen ja on sinut asian kanssa niin luultavasti on helpompaakin. Eikait se kärsimys tule pelkästään siitä että vanhemmat asuisivat eri osoitteissa ja näkeminen tavallaan hankaloituisi. Itse toivon tällähetkellä että vanhempani olisivat eronneet kun olin nuori, näin minun aikuiselämäni olisi luultavasti parempaa oikeasti. En tietenkään halua rohkaista tai käskeä sinua eroamaan miehestäsi, ei ole minun elämästäni kyse ja olen osoittautunut huonoksi neuvonantajaksi parisuhdeasioihin muutenkin. Kerroin vain hieman omaa mielipidettäni ja kokemusta tuosta vanhempien erosta tai lähinnä sen tilanteellisesta tarpeesta. Kyllä nyt ymmärrän omaa elämääni ja lapsuuttani ajatelleena miksi lapselle on tärkeää se onnellinen perhe. Minun vanhempieni ongelmat, riidat ja ei missään nimessä onnellisuus rikkoivat ajatusmaailmani aikalailla. Se on tehnyt sen mitä nykyään olen.
Toivotan kauheasti jaksamista sinulle Mariella, historiasi on aikamoinen koettelemus. Mutta toivon jaksamista myös tyttärellesi. Hänenkään tilanne ei ole myöskään helppo. 🌻🙂🌻

Rakastetaan ja pidetään rakkaat tärkeät ihmiset aina sydämmessä ja mielessä. 🌻🙂🌻

Hei🌻🙂🌻
Meni hieman ristikkäin nämä kirjoitukset: Rakkauden armoton sähläri, joten en ehtinyt kommentoimaan juttujasi.
Syytökset petettyä kohtaan ovat sitä huonoa omaatuntoa. Olisihan puolisosi voinut puolestaan yrittää näitä asioita muulla tavoin, kuin peittämällä hoitaa?
Liekö hänenkään kotikasvatuksensa sitten kohdillaan, kun tekee toiselle ihmiselle, läheisilleen tuolla tavalla.
Sinä olet selvinnyt valtavasta vastuusta jo nuorena. Kannattavana on ollut liian paljon asioita. Mutta se on taatusti antanut sinulle myös kosketuspintaa elämään, aitoa sellaista. Vaikka ikäviä asioita lapsuuteesi liittyykin.
Tiedän senkin, että on paljon lapsia ns.paremmista perheistä, jotka joutuvat sijoitettavaksi. Äiti ja isä uraohjuksia ja mielenkiinto muualla. Ulospäin kaikki vaan näyttää niin pirun täydelliseltä.
Älä suostu syyllisen rooliin. Kysy kumppaniltasi sitä, mikä HÄNESSÄ on vialla, kun ei osannut hoitaa ongelmianne muulla tavalla???

Hei Mariella ja Rakkauden armoton sähläri

Olen kirjoittanut melkein koko päivän pitkää viestiä teille, mutta lähettämisvaiheessa avautui jokin Firefoxin välilehti spontaanisti, suljin sen ja hetken välkyntää näytössä ja 5 kpl Firefoxin IKKUNAA näytti teidän viimeiset viestinne, joita en ollut vielä lukenut.

Pitkä kommentointini katosi saman tien.

Rohkaisevaa. Pakko lähteä ulos. Kirjoitan uusiksi huomenna tai sitten en.

Koettakaa pärjätä! raakis

Hei🌻🙂🌻
Rakkauden armoton sähläri: otin eroasian puheeksi ja tytär meinasi, että häntä NIIN HÄVETTÄISI, jos me erottaisiin. Sitten lisäsi siihen, että kaikki puhuis siitä, että miksi ja se ( isänsä teko kuulemma ) HÄVETTÄISI vielä enemmän.
Arjessa elämme niin normaalisti, kuin se on mahdollista; emme riitele ja puhummekin keskenämme. Mieskin ehkä kuvittelee välillä asioiden olevan ok...
Tottakai tytär aistii, ettei asiat kunnossa ole mutta ei vaikuta, ainakaan vielä, kärsivän tästä. Paljon kavereita ja hyväntuulinen on. Juttelee asioistaan, kuten ennenkin.
En tiedä...miten sitten osaisi peittää pahan olonsa noinkin hyvin?
Isänsä ei ole paljon arjessamme läsnä työnsä vuoksi kylläkään. Eli eihän se käytännön tilanne tästä meillä muuttuisi eron myötä. Enemmän tunnepuoleen se vaikuttaisi.
Raakis: harmi, että kirjoituksesi hävisi. Palaamme siis uudelleen juttuun, kunhan jaksat🌻🙂🌻

Terve
Hiukan taustaa: Tiedän erään perheen johon on kuulunut 3 lasta. Ei oikeaa isää vuosiin. Lapset ovat ollet enemmän tai vähemmän heitteillä. Naisella on ollut useita miehiä ja melkein kaikki miehet lapset ovat tavanneet. Olen huomannut kuinka ennen niin fiksut lapset ovat nyt täysi ikäisenä aika hulttioita. Koulut kesken tai menee huonosti. Ei töitä ym. Totesin eilen vaimolle jos joku ajaisin autolla päälleni. Katso ettei meidän lapsista tule samanlaisia. Ja sanoin että panosta hiukan lisää lapsiin. Ja samalla talutin peilin eteen ja käskin katsoa mitä hän näkee. Kysyi mitä tämä nyt on? Sanoin että sinulla tuntuu olevan heikko itsetunto. Minä näen kauniin, seksikkään ja miehien kiinnostuksen kohteen. Tulee herättäämään miesten huomiota. Minun tässä pitäisi olla mustis. Noh mökötys siitä alkoi. Sain päivällä viestejä jossa vaimoni kertoi asioita kuten: Että olen itsetunnossa oikeassa. Vaikuttanut moneen asiaan, puhuminen on vaikeaa, puhuminen tunteista ja osoittaa niitä, Ihmisiin luottaminen ei ole itsestään selvyys. Ja jatkuu: menettämisen pelko ja muitten miellyttämisen tarve korostuneeseen hyväksytyksi tulemiseen. Näistä on koitunut paljon hyvää ja pahaa vaimolle ja läheisille. Lopuksi sanoo olevansa pahoillaan ja rakastaa meitä, rakastaa minua vilpittömästi ja syvästi.

Tulikohan jonkinlainen herätys? Taitaa olla pahoillaan. Halusin vain osoittaa mitä minä näen.

Ja te hyvät kanssa lukijat. Itse olen myös rikkinäisestä perheestä. En nyt jaksa alkaa luettelee mitä kaikkea on tapahtunut, mutta paljon. Äitini ei ollut alkoholisti. Isä oli.
Mutta itse tein jo aikaisin selväksi mitä minä en halua olla. Joten vältän isäni virheitä. Kaikki aikanaan tapahtunut on vain vahvistanut minua. Isältä sain kyllä paljon positiivistakin, mutta esimerkki hän ei ollut. Olen yrittänyt sanoa monelle että pikkuasioista ei kannata murehtia. Isoja murheita kyllä tulee joskus. Jos on katsonut haulikonpiippuun ja odottanut laukausta, mutta selvinnyt hengissä ilman laukausta. Voi olla murehtimatta pienistä. Suvulta on aikanaan tullut paljon painetta tietyistä asioista, jotka hiukan aiheutti sen että muutin kauemmas. Olen monen asian kääntänyt voimavaraksi. Minä ainakin olen nähnyt elämää. Enkä katso ketään kieroon. Kunnioitan elämää.

Kuitenkin olen tyytyväinen olemiseeni tällä hetkellä. Vaimo teki mitä teki. Luottamus meni. Mutta kokeillaan nyt. Onneksi lapset voi hyvin ja saan olla heidän kanssa.

Jaksamista kaikille äärettömästi. Kokka kohti uusia ulottuvuuksia. Kyllä me pärjätään.
Näytetään se muille. Näytetään että me ei luovuteta vaan voidaan hyvin ja iloisesti. Olkoon sitten vaikka jonkun kiusaksi😋

Mariella.
Tuosta erosta. Aikanaan äitini mietti eroa pitkään. Olin 15 vuotta kun olin jo aikaisemmin pitkään tajunnut mikä tilanne on. Sanoin äidilleni että ota ero. Taisi olla lopullinen kimmoken siihen. Elämämme parantui huikeasti. Kyllä erosta tulee aina puhetta. Tuli se milloin vain. Aina on juoruajia. Vaikka syyt ovat usein piilossa.
Itse en aikanaan ajatellut mitään häpeämistä. Halusin vain äidilleni turvallisemman paikan. Ja ettei minun tarvitsisi koko aikaa vahtia ja suojella häntä. Ja kaikki on mennyt hyvin.
Toivottavasti tyttäresi ymmärtää syyn. Eikä ajattele häpeää. Se on ihan turhaa. Eikä se ole tyttäresi syy. Tietysti tulee nuo teini iän vaikeudet ja kaverien hyväksynnät eteen. Kaverit on tuosaa iässä kaikki kaikessa. Jos kaverit alkaa puhumaan asiasta ja juoruamaan se on vaikeaa lapselle. Tuntee itsensä helposti erilaiseksi.

En oikein osaa sanoa mikä tilanteellesi on järkevää. Huonossa suhteessa kyllä kärsii kaikki. Itse ottaisin eron. Ja ero se voi tulla meillekkin. Koskaan kun ei tiedä.

Toivon että teet itsellesi oikean ratkaisun. Se mikä tuntuu oikealle.

Oikein paljon hyviä asioita kaikille.

Mariella,
Tyttärelläsi on siis hyvin selvät ajatukset. Tuskimpa siis mitenkään erikoisesti asiasta kärsii. Lähinnä aiheuttaa teini-ikäiselle niitä mielenkiintoisia ajatuksia, mutta niitähän on aina 😀
Kyllä vahvat aina selviää. Ja kaverit on aina tärkeitä vaikka niille ei perheongelmistaan puhuisikaan, tai kehtaa puhua. Itselläni oli paljon kavereita teini-ikäisenä ja suurinosa on vieläkin mukana. Oli nekin oma voimavara tuolloin myös itselleni vaikka eivät tienneet perhe-elämästäni mitään. Kyllä se likkasi siis on varsin hyvillä vesillä.

Pete,
Juuri niin, menneistä tapahtuneista pitää vahvistua. Pääsi sitä oppimaan itsekkin asioita joita muut tuttuni ei varmaankaan ole vieläkään elämästä oppinut. Mutta paljon sieltä jäi myös pahaa jotka käsittelen omalla tavallani. On hienoa jos siellä toinen alkaa ottaa opikseen, mikä sen hienompaa olisikaan.
Kuljetaan päivä kerrallaan ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Itse toivon vielä suhteen paranevan ja että tästä kaikesta saisi vielä joskus nauraa.
Eteenpäin sano mummo lumessa. Kyllä me todella pärjätään tiedän sen. Elämä on liian lyhyt elettäväksi vain huonoja ajankohtia muistellessa. Järkihän siinä menee, sen haluan vielä itselläni pitää.
Sellaista iloa ei anneta muille että luovutetaan kokonaan. Taistellaan sen edestä mistä haluaa taistella ja muista voikin lähteä voittajana takavasempaan jos taisteltavaa ei ole.
Tänään on ollut hyväpäivä kun jaksan olla näinkin positiivinen. Ihana olo!

Hei🌻🙂🌻
Mietin viime yön...jotenkin tein mielessäni sellaisen ratkaisun, että yritän joksikin aikaa irrottaa ajatukset pois pettämisestä.
Eli sehän käytännössä tarkoittaisi myös sitä, jotta katoan täältäkin...ainakin joksikin aikaa.
Nyt on tullu uniongelmia: näen painajaisia, enkä saa unta tai herään aamuyöllä. Juuri samoin, kuin vuosi sitten, kun pettäminen paljastui😭
Silloinkin muuten, ennen miehen tunnustusta, näin painajaisen, jossa hänellä oli toinen nainen. Heräsin ja herätin hänetkin kertoen unestani. Siihen mies vaan totesi, että mistähän tuollainen uni voi oikein tulla, ihmeissään oli...eli alitajunta kertoi jo aiemmin minulle vastauksen.
Jos kuitenkin ns.unohtamisterapia olisi parempi vaihtoehto. Arki sujuu...seksiäkin, vaikken sitä oikeasti halua.
Luulen, että olen masentunut tai riskeissä saada se, joten yritän unohtamista. Olkoonkin se pakokeino mutta en oikein jaksa näinkään.
Kiitokset isot teille kaikille tuestanne. Olette olleet äärimmäisen tärkeitä ja toivon sydämestäni, että myös teidän ongelmanne ratkeavat teille itsellenne hyvällä tavalla🌻🙂🌻

On kauheaa kun menettää yöunet. Itse nukkunut kanssa todella huonosti kun alitajunta työstää kysymyksiä toinen toisensa jälkeen. Ruokahalukin on aika huono mutta saan syötyä siitähuolimatta.
On sinulla ollut aikamoinen "enneuni" vaikka ei hyvää enteillyt. Itse en ajatuksia pääse täysin karkuun. Aina on takapiru niskassa. Masennusta kannattaakin varoa, itse kävin lukemassa oireista jotta huomaisin josko alan painummaan sille suunnalle. Jos niin tapahtuu, otan jalat alleni ja lähden. Olisi ihanaa päästä vain siihen normaaliin. Muuten kyllä meillä normaalia mutta ei mitään läheisyyttä ellen sitä hae "väkisin".
Lähinnä ainakun kosketan tai yritän suudella emäntä koittaa paeta tilanteesta jollain keinoin. Satuttaa sekin. Jos ei olla vielä tollakaan asteella niin kaaaauukana normaalista menosta olemme. Alkaa jo ajatus pyörimään että ketä se haittaisi jos läheisyydet haen joltain toiselta. Eise kyllä ratkasulta kuulosta. Mut jos ei toista kiinnosta läheisyys ja toista kiinnostaa niin eikö sen voi hakea ulkopuoleltakin.....
Aargh
En ole pettäjä, eli en.

Hei jälleen🌻🙂🌻
Olin tässä tauolla täältä ja huomasin, että näin myös muut??
Minua jäi vaivaamaan Raakiksen tilanne: hän lupasi kirjoitella ja mitään ei näy?
Mutta: eihän se tauko apua tuonut. Jonkun verran olemme nyt puhuneet tapahtuneesta miehen kanssa ja en tiedä; vaikuttaa jonkun sortin psyykehäiriöltäkin hänen tekonsa.
Eilen kertoi, että hän jotenkin havahtui viime syksynä, pojan häissä siihen, että mitä hän on mennyt oikein tekemään. Koko ajan hän on toistanut, ettei tunnejuttu ollut tuo tuttavaamme, olo oli ollut jotenkin outo koko ajan. Hän ihmetteli eilen sitä, että mikä se olisi voinut hänellä olla??
Olihan hän syvässä masennuksessa tuon tapahtuman jälkeen ja sanoi eilen, että joku ihme vauhti hänellä oli päällä suhteen aikana. Sen tarkemmin pystymättä sitä selittämään.
Miten te muut??
Onko tilanteenne jo parantuneet, edes vähän? Joku kirjoitti, että vaimo kaihtaa kosketusta (pettänyt vaimo). Se varmasti tuntuu tosi pahalta. Meillähän se olin minä, joka ei halunnut toisen kosketusta, koska minua oli petetty.
Olemme nyt tämän viikon kahdestaan, kun tytär on reissussa. Ihan ok on aika mennyt...
Seksin puutteesta myös täällä kerrottiin. Meillä sitä on mutta ongelmana on se, etten tunne vielä mitään. Halukkuus on poissa 😭
Ennen olen ollut suht viriili, aloitteet ovat tulleet minulta, vaikka olen nainen. Yleensä lienee toisinpäin🙂
Olen löytänyt jo kadonnutta itsetuntoani tämän prosessin myötä. Voisihan sitä hakea lohtua muualtakin (toisilta miehiltä) mutta se ei ole minun juttuni.
Haluan katsoa peiliin puhtaalla omallatunnolla 🙂
Kuulumisiin, ehkä jälleen 🌻🙂🌻

Hei jälleen🙂🌻
Nyt on sellaiset fiilikset, että on pakko avautua.
Keskustelimme mieheni kanssa avioliitostamme, siitä, kuinka vähän meillä oikeastaan on ollut yhteistä aikaa näiden vuosien aikana.
Selityksiä löytyi (miehellä työnarkomania ja jos vapaata, pitää aina tehdä jotain rakentelua yms. harrastuksina.
Yleensä hän on lopetellut päivän hommat yhdentoista maissa illalla...
Nyt varsinaiseen aiheeseen: hänen mielestään yhteisen ajan pitäisi alkaa siitä. Häntä kuulemma suunnattomasti ärsyttää, kun olen tuohon aikaan I-padillani netissä makuuhuoneessamme. Tämän laitteen olen saanut lapsilta lahjaksi synttäripäivänäni.
Eli nyt on ongelma tämä sos.media, koska siinä menee mahdollisuus yhteiseen aikaan.
Kuitenkin hän sänkyyn tullessa valittaa jo väsymystään, eli siitä saa käsityksen, että hän haluaa nukkumaan😴
Hänellä on kuitenkin kuudelta aamulla herätys ja on ollu väsynyt siten, että ottaa torkut illallisen jälkeen, kun siivoilen ruokailun jälkiä ja ruokin koirat.
Sen jälkeen menee ulos tekemään noita harrastuksiaan ja pieni kävelylenkki on heitetty siinä sen jälkeen yhdessä.
Nyt meinasi, ettei se kävelykään ole oikein hänen juttunsa, vaan mieluummin tekisi noita ns.hyötyhommia noiden rakennusharrastuksiensa parissa.
Eli sain palautetta, että minusta johtuen sitä aikaa ei ole.
Nyt kyllä olen surullinen: oletin hänen nauttineen lenkeistämme ja sekään, ettäkerroin tämän koneellaolemisen olevan henkireikä ja keino saada unta, eivät menneet hänen ymmärrykseensä ollenkaan.
Eli yhteinen aika tulee olla silloin, kun hän sitä haluaa tai sitten hän ei sitä ihan oikeasti edes halua 😑❓
Koko avioliiton HÄN on määrittänyt, onko aikaa, vai ei😠
Kerroin, että mielestäni liitostamme on puuttunut fyysinen läheisyys ja, että olisin toivonut enemmän häneltä aloitteita seksissä, koska minähän ne aloitteet olen tähän mennessä aina tehnyt. Toki hän on mukaan lähtenyt mutta olisihan se kiva, jos toinen vähä vonkais välillä. Ja kun kuitenkin pidän huolta kehostani ja pyrin olemaan houkutteleva...
Minua syytetään nyt siis vuorostaan näistä ongelmistamme.
Olisiko helpompi vaan jo pakata maallinen omaisuus ja lähteä😑❓
Aivan kuin kaiken pitäisi tapahtua hänen ehdoillaan ja aikatauluillaan.
Otan tämän koneen illalla tosiaan rentotumismielessä ja mikäli hän vähääkään ilmaisisi, että haluaa jotain muuta, en näin tekisi. Valitettavasti en osaa lukea hänen ajatuksiaan.
On tämä aika lukkotilanne: meidän toiveet ja tarpeet eivät näytä kohtaavat, vaikka yhteistä taivalta on takana jo hiton pitkä aika.
Siihen sitten vielä otettiin mukaan kolmas pyörä...ehkä aina valmiina joka tarpeeseen☹️
Nyt vituttaa ja raskaasti😠 😞

Tervehdys kaikille,

Luin paljon koskettavia viestejä ja niissä oli paljon tuttuja tuntemuksia. Juuri nyt ei ole oikein voimia niitä kommentoida. Joudun vain kirjoittamaan vähän omasta tilanteestani jotta pääsen alkuun. Tämä on ensimmäinen viestini ja toinen kerta kun kirjoitan. Ensimmäisen kerran kirjoitin kun kirjoitin kirjeen vaimolleni. En ole koskaan ennen purkanut sydäntäni kirjoittamalla mutta nyt on ollut pakko yrittää.

Perjantaina illalla vaimoni oli jättänyt sähköpostinsa saapuneet viestit epähuomiossa auki ja mennessäni hänen jälkeensä katsomaan omat viestini, kone tarjosi valmiiksi avattua sivua. Olin sen kummemmin ajattelematta sulkemassa sivua kun huomasin nimen johon en ollut ennen kiinnittänyt huomiota. Vaimo oli maininnut jotain nimestä tavalla joka jotenkin pomppasi asiayhteydestä. En silloin kiinnittänyt asiaan mitään huomiota mutta nyt aivot yhdistivät tilanteen tähän nimeen. Avasin viestin, vaikka jo ajattelin, ettei välttämättä kannata mennä urkkimaan. Sitten olikin myöhäistä, vatsaa kouristi, veri tuntui syöksähtelevän miten sattuu ja päässä humisi. Pettäminen töihin liittyvän miehen kanssa oli tapahtunut jo muutama vuosi aikaisemmin, pari herkkää viestiä oli vain haluttu säästää.

Vaimo ja lapset katsoivat elokuvaa ja vaimo luki nuorimmalle tekstitystä. Suljin viestit ja jäin tuijottamaan tietokoneen ruutua. En tiennyt mitä tehdä. Elokuvan lopun menin katsomaan, en voinut katsoa vaimoa. Menin melkolailla suoraan nukkumaan kun lapset oli saatu peiteltyä. Vaimo päätteli, että olen väsynyt ja huonolla tuulella. Vatsaa kiersi niin, että nukahdin vasta joskus viiden, kuuden aikoihin aamulla.

Lauantaiaamuna olin väsynyt enkä saanut juuri sanaa suustani. Vaimo tiuskaisi, että voisinko jo kertoa mikä vaivaa. Totesin, että kerron sitten kun meillä rauhallisempi hetki. Vielä lounaallakaan en meinannut saada mitään syötyä. Kaikenlaista oli hoidettava lauantaina mutta päässä pyöri taukoamatta se, että vaimo on pettänyt. Alkoi olla niin paha olo, että oli pakko tietoisesti alkaa miettiä rakentavammin miten tästä eteenpäin ja mitä hyvää tässä voi olla. Illalla aloin kirjoittaa vaimolle kirjettä.

Kerroin asian selviämisestä kuten tässäkin, kerroin miltä tuntuu, kerroin miten emme ole oikein koskaan keskustelleet ristiriitaa aiheuttavista asioista syvällisesti ja rakentavasti ja kuinka nyt viimeistään täytyy ja että siitä voi pidemmän päälle seurata jotain hyvää.

Vaimo havahtui hereille kun printtasin kirjeeni sunnuntain puolella yhden aikoihin yöllä. Vaimo halusi lukea kirjeen saman tien yöllä, vaikka varoitin, että voi mennä yöunet. No tietysti varoitukseni takia yöunet olivat muutenkin pilalla.

Vaimo meni lukemaan kirjettä rauhassa olohuoneeseen, hiljainen odotus tuntui ikuisuudelta. Takaisin tuli totinen vaimo joka kokosi itsensä kertomaan asiallisesti mistä oli kyse. Syinä olivat: epävarman työtilanteen takia pako arjesta, huonon itsetunnon aiheuttama heikkous kehuille, lasten saamisesta seurannut kadotettu naiseus ja sopiva hurmuri. Näin lueteltuna näyttää kovin raadolliselta mutta kun yhdessä on katsottu elämää 20 vuotta, osaan kyllä myös nähdä nämä syyt ainakin jollain tasolla.

Kyse ei ollut siitä, että vaimo olisi halunnut vaihtelua makuuhuoneeseen, vaan hän oli aidosti ihastunut mieheen ja hän oli jonkin aikaa ajatellut, että saattaisi yrittää tämän miehen vaimoksi. Oli kuitenkin muutaman kuukauden päästä tietoisesti haudannut ajatuksen. Näin jälkikäteen muistan hyvin ajanjakson jolloin pienenkin riidan syntyessä vaimo oli todennut, että pitäisiköhän meidän erota.

Pahinta tässä on se, että joutuu sen tosiasian eteen, että vaimo voi valehdella näin tärkeässä asiassa. Vähän ristiriitaisesti uskon hänen kuitenkin kertoneen rehellisesti mistä on kyse. Todellakin kävimme asiallisemman, läsnäolevamman ja syvällisemmän keskustelun kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Vaimo painotti sitä, että hän on vaikeuksista huolimatta edelleen siinä ja itse totesin, että olen valmis hyväksymään menneet kunhan jatkossa keskustellaan avoimesti ja niin, että pyritään aidosti ymmärtämään toista.

Lauantaina päivällä ennen kirjeen kirjoittamista pelkäsin, etten pystyisi enää koskemaan vaimoon mutta sunnuntaina, molempien ollessa huojentuneita rakentavasta keskustelusta jossa saimme hyvän yhteyden toisen mielenliikkeisiin, rakastelimme hyvin emotionaalisesti.

Nyt mieli on huomattavasti tasaisempi mutta vaikea sanoa miten asia tulee jatkossa pyörimään mielessä. Jossain mielessä olisi helpompi, jos en olisi saanut asiaa selville. Nyt sitä vaihtoehtoa ei enää ole mutta tässä on mahdollisuus, että tulevaisuudessa osaamme olla läsnäolevampia, avoimempia ja ymmärtää toista paremmin.

Hei🌻🙂🌻
Kirjoittelen hieman ajatuksiani, mitä kertomuksesi minussa herätti. Olet varmaan lukenut tekstejäni ja vaikka mieheni nyt viimeksi pettäessään lääkärinkin arvioin mukaan ei ollut psyykkeeltään kunnossa, hän oli poistanut kaiken todistusaineiston. Raju masennus tuli asian tultua julki. Mietin vaan sitä, oliko nuo viestit vahingossa jääneet poistamatta?
Miten vaimosi pystyi elämään lähes normaalisti, vaikka hänellä oli rinnakkaissuhde?
Minulle syötettiin ensin sievistelty versio mutta parin päivän sisällä tuli esiin uusia, raskauttavia asioita.
Onko suhde loppunut aivan varmasti...Täältä lukee usein tarinoita, joissa suhde jatkuu, entistä salatumpana. Miksi suhde aikoinaan loppui???
Meillähän se loppui vasta asian tultua tietooni ( jos loppui???) vaikkakin mies kertoi jo tunteteneensai jonkinlaista inhon ja häpeän tunnetta ennen sitä.
Mies meillä murtui täysin; makasi lattialla ja itki...sanoen,että nyt varmasti jättäisin hänet.
Tuo käytös sai minut epäilemään suhteen kestoa ( teen niin vieläkin) ja sitä, että ei se pelkkää viestittelyä ja soittelua ole ollut. Käytöksellään mies paljasti, että pidemmälle oli yritetty mennä ja jopa kaksi kertaa😳
Sitäkin epäilen, että entä jos puheet intiimin kanssakäymisen onnistumattomuudesta ei pidäkään paikkaansa? Toki; siinä ei jäänyt heille enää mahdollisuutta sopia kertomuksista, koska puhelin oli jo avoimesti pöydällä ja mies makasi masentuneena sohvalla.
Kävin varmuuden vuoksi lääkärissä kuitenkin.
Jotenkin on sellainen käsitys, että pettäjä kertoo vain sen, mikä tekee asiasta ns.keveämmän.
Vaimosi panttasi tietoa parisen vuotta...ja nytkin se tuli vahingossa tietoosi, eli hän ei olisi sitä muuten kertonut.
Ihme, ettei asia painanut häntä, muuten, kuin tuon mainitsemasi riidan yhteydessä. Meillä mies oli ärtyinen, haukkui mint jopa lasten edessä. Mutta me ihmiset olemme kaikki erilaisia ja jokainen käsittelee asiansa omalla tavallaan. Sitten on tosiaan nämä tapapettäjät. He pystyvät salaamaan asiat kokonaan ja aina.
Toivon, että pääsette sopuun mutta jollain tapaa Sinun on hyvä käsitellä tämä asia. En oikein usko, että muutama syvällinen keskustelu ja sovintoseksi saa sinut ihan kuntoon.
Meillä on nyt vuosi tapahtuneesta ja ikävät asiat ovat nousseet pintaan jälleen. Kävin tosiaan juttelemassa pariterapiaan erikoistuneen psykiatrin kanssa. Mies ei sinne lähtenyt. Hän kertoi käsittelevänsä asian omalla tavallaan. Joskus käy mielessä ajatus, että pelkäsikö hän, että siellä vahingossa paljastuisi muutakin, kuin se, mitä minä asiasta tiedän😑❓
Kuitenkin: kaikkea hyvää teille ja jos tuo homma on ollut hetken hairahdus, teillä on mahdollisuus jatkaa elämää yhdessä avoimin kortein🌻🙂🌻

Hei ja kiitos kommenteista,

Emme ole koskaan kytänneet toistemme tekemisiä niin kuin olen joidenkin kuullut tekevät; katsovat kalenteria, tutkivat tiliotteita, kännykän sisältöä jne. Jos vaimo olisi halunnut, että suhde paljastuu, olisi hän todennäköisesti erolla uhkailun lisäksi vihjaillut, että olisi niitä muitakin ottajia. Lähinnä huolestuttavaa, että viestit oli halutta säilyttää muistona.

Heidän suhteensa kerrottu jatkuminen ja loppuminen osuu aika hyvin yksiin vaimon käytöksen kanssa. Ja meidän keskinäisessä suhteessa oli muutakin takkuilua mutta siinä ei ole sellaista konkreettista kerrottavaa mikä eroaisi mistä vaan parisuhteen tavanomaisista ristiriidoista. Tuo pikainen toistuva eromahdollisuuden esiin tuominen oli sellainen konkreettinen ilmentymä. Koska en usko, että pari viestiä oli jätetty tahallaan näkyviin, eikä uudempia viestejä ollut säästetty, niin se tukee sitä, että ainakin kiihkeä/romanttinen vaihe loppui. Viestit eivät siis olleet suoraan ruudulla näkyvissä, vaan s-postin jälkeen oli käyty muilla sivuilla mutta alla (välimuistissa) oli s-postiohjelma josta uloskirjautuminen oli jäänyt tekemättä. Vaimo ei ollut kertonut suhteesta, koska oli ajatellut, että näin asia vahingoittaa vähemmän meidän suhdetta, että vain hän joutuu käsittelemään asiaa. Todennäköisesti olisin pyrkinyt vastaavassa tilanteessa toimimaan samalla tavalla.

Vaimon myöhempi tavanomainen käytös viittaa siihen, että hän on lopettanut varsinaiset suhdeajatuksen mieheen ja ainakin jossain mielessä jättänyt asian taakseen. Eli varsinaista rinnakkaissuhdetta ei ilmeisesti jatkunut kauaa ja meidän avioliitossa oli ilmiselviä häiriöitä mutta ne helposti hukkuvat arjen kiireisiin, ainakin suurelta osalta miehiä. Asiayhteydet näkee vasta myöhemmin kun tietää mitä hakee. Lisäksi olen aina halunnut luottaa, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Jatkuva kyttääminen vain olisi liian kuluttavaa.

Varmasti vaimolla on tietty pyrkimys kertoa niin, että pienentäisi tuhoa ja tämä saattaa hyvinkin liittyä siihen millä tavalla mies on nykyään hänen mielessään. Miehen nimi pomppasi kuitenkin jälkeenpäin tunnistettavalla tavalla hänen puheestaan ja siitä ei ole kovinkaan kauaa. Arki kuormittaa niin, että juurikaan ei jää mahdollisuutta salaisille tapaamisille. Kaiken kaikkiaan en voi tietää tarkasti mikä heidän suhteensa luonne on tällä hetkellä. Olen ajatellut, että annan ajan vähän kulua ja katson miten tilanne kehittyy. Asiahan on vielä hyvin tuore ja en tiedä sitäkään mitkä ovat jatkossa omat mielenliikkeet.

Vaikka sovintoseksi ihmeitä tekeekin😳, tunnen tietysti selkeästi sisimmässäni, että asian käsittely jatkuu eri tavoin, todennäköisesti jollain mielen tasolla niin pitkään kuin elän. Niin kuin totesin, en ole aikaisemmin kirjoittanut tuntemuksiani mutta nyt oli jonkinlainen pakko jäsentää asiaa ja tässä sitä ollaan. Jo tämä lyhytaikainen tilanteen laittaminen kirjoitetuiksi lauseiksi on auttanut huomattavasti siinä, että mieli on rauhallisempi ja ajatukset pysyvät jotenkin järjestyksessä.

Joka tapauksessa tällä hetkellä molemmat haluavat ehdottomasti panostaa yhteiseen avioliittoon. Jos vaimo haluaisi etäisyyttä, olisi tämä helppo ja hyvä tilaisuus.