Minua on petetty

Minua on petetty

Käyttäjä Pete76 aloittanut aikaan 16.07.2013 klo 12:19 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Pete76 kirjoittanut 16.07.2013 klo 12:19

Vaimoni kertoi pettäneensä minua pari kertaa eri miesten kanssa. Nyt tuntuu että romahdan kokonaan. Ongelmia on suhteessamme ollut, mutta mielestäni pettäminen on väärin. Olemme hiukan jutelleet ja tuntuu ettei katumusta ole. Pelkkiä syytöksiä minua kohtaan. Syytöksiä mitkä asiat johti tähän. Meilläkin on pari lasta 3 ja 4 joita olen huolehtinut kohta 3 vuotta. Olen töissä mutta kun vaimolla on omat työt ja harrastukset. Olen jäänyt hoitamaan lapsia. Olisi kiva tietää kuinka tästä pääsee etenpäin. Voiko suhde jatkua.

Käyttäjä Pete76 kirjoittanut 21.07.2013 klo 12:00

Huokaus
Eilen pystyttiin juttelemaan vaimon kanssa hiukan. Olin koko eilisen ihan rauhallinen. Kaikki meni meillä ihan hyvin. Ehkä hän jopa heräsi ajattelemaan kuinka paljon hän on minua satuttanut. Pyysi myös anteeksi. Sanoi yhdeksi syyksi pettämiseen olevan, että halusi tuntea itsensä muuksikin kuin äidiksi. Minä olen halunnut olla isä ja sitä myös olen. En minä ole halunnut toista naista lähteä kokeilemaan.

Minulle on tarjottu asuntoa ja olen miettinyt otanko sen vai en. Olen myös kertonut tästä vaimolle. Noh eilen juttelun jälkeen lähdin illalla kävelylle ja törmäsin kaveriin. Ja menimme oluelle. En kuullut kun vaimo oli soittanut ja auta armias mikä kuulustelu ja syytely alkoi. Sain kuitenkin asian selvitettyä ja puhuimme lisää. Tuntui hassulta minun alkaa selittelee menojani vaikka mitään pahaa en ole tehnyt. Paikallinen pubikin on n.50m päässä. Hänen mukaan olin ollut jollain naisella. Ihan niinkuin jaksaisi sellaiseen ryhtyä. Alkoi vain huvittaa.

Aamulla nousin ylös ja ensimmäiset sanat vaimolta oli: -Ota minut tälläisena kun olen tai jätä. Selvästi pahalla päällä ja ärtynyt. En voinut sanoa kuin että jätän. Ei minun tarvitse alkaa yksin paikkailee ja olemaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vaimo antoi siis tällaiset vaihto ehdot ja sanoi että hänen täytyy pystyä elämään. Hohhoijaa. Tätä minä olen miettinyt koko ajan. Miten minä tai me voidaan elää. Yhdessä tai erikseen. Ero on minulle helpompi. Ei tarvitse ajatella kuinka vaimo on hakenut seuraa ja nauttinut siitä tuntematta häpeää.

Tunnin päästä sain puhelun ja hän kertoi tarvitsevansa lääkäriä. Kysyi että miksi ja mikä on hätänä. Ei puhunut mitään. Kysyin että mikä tai mitä vaivoja on? Ei alkanut selittää sanoi vain että useita. Tasipa tulla taas minulle pelkkää kiusaa. Eihän sitä tiedä mitä hän on touhunnut. Eli kaikki on mahdollista. En voi nyt muuta kuin nauraa. Luultavasti tämä on kiusantekoa. Mutta ei enää minua kaada. Nyt pitää toivoa, että lasten vuoksi ei tarvitsisi alkaa taistelee. He ovat kuitenkin syyttömiä. Ja vielä kun vaimo ei enää pärjää lasten kanssa. Olen ollut lasten kanssa niin kauan yksin kotona. Tietynlainen huoli tietenkin on, kuinka vaimo tulee pärjäämään. Toivottavasti hyvin.

Näillä eväillä mennään ja toivotan hyvää päivää kaikille.

Käyttäjä miinamamma kirjoittanut 21.07.2013 klo 20:25

Olen lukenut sinun kuulumiset...ja toivon sinulle paljon puhtia ja jaksamista
mitä sitten päätätkin tehdä...muista pitää itsestäsi huoli, että jaksat kahlata tuon suon läpi...
tee asioita joista pidät ja jotka saavat sinut hyvälle tuulelle...koita saada nukutuksi...
tapaa hyviä ystäviä...ja ajattele välillä muutakin, kun tuota petturuutta...🙂👍

Käyttäjä mariella kirjoittanut 22.07.2013 klo 01:10

Lääkäriä tarvittiin meilläkin...molemmat, sekä fyysisistä , että psyykkistä syistä. Tilanne on teillä akuutti ja taatusti tunteet ovat pinnassa molemmin puolin.
Pettämiseen ei yleensä ole yhtä syytä. Täytyy muistaa se, että se on aina valinta. Olisi olemassa tapa toimia toisin. Minua loukkasi suunnattomasti se, että aviomieheni antoi ymmärtää suhteemme olevan kunnossa ja kuitenkin tilitti elämästämme (sairaudestani) tuttavalleen ja ajautui suhteeseen saadun empatiaan myötä. Vajaa 30 vuotta avioliittoa ja ei voi kertoa VAIMOLLE tuntemuksistaan, vaikka tämä itkee ja epäilee, ettei elämä ole kunnossa. Tämä tapahtui jo ennen suhteen alkua.
Mies muuttui tarkalleen v.2012 alussa: alkoi ärtymystä, syyttely, riidanhakuisuus. Suodatin tuolloin melko paljon.
Toista naista ei tuolloin ollut vielä kuvioissa: puhelimen erittelyistä ei mitään poikkeavaa.
Eli: pettäminen on oma psyykkinen prosessi. Silloin, jos lähtee sille tielle, ei toinen voi enää vaikuttaa. Meillä ainakin minun epäilyni asetettiin naurunalaiseksi.
Nyt olen saanut vahvuutta; en syytä itseäni tapahtuneesta ja mieskin kantaa itse täyden vastuun tekemisistään.
Meillä muuten mielenkiintoinen käänne:mies haluaa erittelyn puhelinlaskustani: epäilee toista miestä. Ihan vapaasti sen voin hankkia, minulla ei ole mitään salattavaa.🌻🙂🌻

Käyttäjä Pete76 kirjoittanut 22.07.2013 klo 17:43

Heips
Kyllä tässä painitaan isojen asioitten äärellä. Minullekkin vaimo ensin naureskeli ja vain syytteli kaikesta muusta. Noh tapahtunutta ei saa takaisin. On enää kysymys yrittääkkö vielä vai ei. Mitä nyt parin tutun kanssa olen jutellut, niin pitäisi vielä antaa mahdollisuus. Raskasta tulee olemaan. Esittäisinkin kysymyksen jotka ovat olleet lukemassa juttujani. Pitääkö vielä kokeilla jos kuitenkin rakastaa toista. Ajatellen myös lapsia. Jos pitää antaa toiselle mahdollisuus. Pitääkö? Itseään pitäisi kuunnella, mutta kun järki ei enää riitä. Voi juusto kun on hankalaa. Toiset sanoo lähde pois ja lujaa. Pitää ainakin antaa ajan mennä ennen lopullista ratkaisua. Anteeksi minulta on pyydetty, mutta vaimon muutamat käytökset ja syyttelyt sekä jonkin asteinen katumattomuus vaivaa.
Auttakaa nyt tarvitaan neuvoja 😯🗯️

Käyttäjä mariella kirjoittanut 23.07.2013 klo 00:56

Hei
Mielestäni tarvitaan aito katumus...ilman sitä, et voi luottaa kumppanisi.
Syy pettämiseen ei ole suhteessamme: pitäisikö vaimon käydä juttelemassa psykiatrille tai sitten teidän yhdessä yrittää perheterapiaan.
Kaivakaa kaikki luurangot kaapista, jotta voitte aloittaa ns. puhtaalta pöydältä.
Se sattuu helvetin paljon...pahimmassa vaiheessa itse keräsin kaikki lääkkeeni (vahvoja) ja päätin lopettaa elämäni. 15-vuotias tyttäreni oli syy tuolloin jatkaa kuitenkin. Pojat ovat jo täysikäisiä; toki läheisiä kaikki. Lapsilleni en voinut tuolloin tehdä sitä viimeistä, lopullista tekoa.
Uskollisuus...siihen täytyy täysillä molempien sitoutua. Sopimuksissa on pysyttävä, vaikka houkutuksia aina riittää. Toista täytyy kunnioittaa ja arvostaa, eikä pitää itsestäänselvyytenä.
Sinun täytyy tehdä päätöksesi itse...älä tee sitä hätiköiden, vihan vimmassa ja tunnekuohujen vallassa. Aikaa on...MeilläKin prosessi kesken, vaikka jo 8 kuukautta on tapahtumien julkitulosta.
Voimia Sinulle😍

Käyttäjä Miekkonen kirjoittanut 23.07.2013 klo 08:14

Niin ovat vaikeita asioita nämä. Itse paininut tuoreeltaan pian 1/2 vuotta samojen asioiden kanssa. Sitä ennen 5vuotta sitten samanaiheinen jupakka. Eipä tässä neuvoa sen kummemmin osaa antaa. Kait sitä pitäisi toimia niin mikä itseltä parhaimmalta tuntuu. Vaan mikä se sitten on se oikea toimintamalli. Meillä myös lapsia joten ei ihan noin vaan erotakkaan viittisi. Jotenkin tuntuu että tästä pääsisi yli huomattavasti paremmin jos toinen osoittaisi katumusta. Kyllä meilläkin vaimo on pyytänyt anteeksi mutta kun se vaan ei tuntunut aidolta ja muutenkaan en tunne että hän katuisi juurikaan mitään. Haluaa jatkaa yhdessä jos minä en muistuta asiasta tai ylipäätään puhu. Asiasta puhumiseen hän on täysin väsynyt ja sanookin että ei yksinkertaisesti jaksa sitä piinaa minkä asiasta puhuminen aiheuttaa, eli jos se ei lopu enkä asian kanssa pysty elämään niin sitten täytyy erota. Vaikka keskustelisin kuinka rauhallisesti niin hän pimahtaa täysin ja minä kuulemma jankutan niitä samoja asioita jotka on jo monesti puhuttu. Onhan hän siinä oikeassakin. Vaan kun tuntuu että paljon valehtelee ja on jäänyt valheistaan kiinnikkin kun näitä asioita on puitu läpi. Vakuutti ettei pidä minkäänlaista yhteyttä kolmanteen pyörään sanoi että niin inhoaa tätä miestä ,eikä halua kuulla eikä nähdä tätä kun oli 2kk.tta kiinnijäämisestä mutta niin vaan selvisi että yhteydenpito jatkui ja sehän oli taas mulla isku vyön alle. Nyt yhteydenpito on loppunut, kävin itse sen tekemässä selväksi kolmannelle pyörällekkin. Luottamus... sitä nyt ei sitten ole juurikaan. Millä sitä nyt sitten rakentaakkaan? Tässä välissä käryn jälkeen oli meillä välillä paljon hyvää ja välillä kurjuutta ja tämä kurjuus oli tai johtui siitä kun asioista kyselin/syyttelin yms.. kuulemma johti siihen että oli ottanut yhteyttä kolmanteen pyörään joka taasen itse kyseli välillä mitä vaimolle kuuluu yms.. Seksiä ei ole myöntänyt olevan kolmannen pyörän kanssa ollenkaan. Meidän seksielämä oli vilkasta tässä välissä mutta nyt se tökkii tökkii...viimeisten riitojen ja haukkumisten jälkeen ei jotenkin vaan huvita lähestyä. Kuvottaa. Kait se tämäkin jokin vaihe sitten on. Nyt tässä sitten yritetään kumminkin yhdessä elää. Vaimo ihmettelee mitenkä se voi olla niin vaikeaa mulla tämän asian kanssa elää. Neuvoi että älä ajattele sitä koko asiaa, ajattele jotain muuta. Sanoi vielä että eikö töissä ole hommia kun tätä paskaa ehdit ajatella yms.. Hän ei tajua vaikka kuinka sanon että en halua ajatella asiaa tai muistella. Tämä asia vaan automaattisesti hiipii mörkönä ajatuksiin. Välillä ajattelee että kun saisi ..muka.. asiat hyvin ja vaimon oikein onnelliseksi niin tekisi saman hänelle että tuntisi nahoissan kuinka helppoa on olla asiaa ajattelematta. Kostaisi kaiken kokemansa. . Tenavat kärsii kun kotona on aika ajoin tunnelma kun hautajaisissa. Vanhimmat lapset lähes täysi ikäisiä tietää jupakan ja sanoivat että jos ero tulee niin jäävät 100% mun luokse. Tietenkin toivovat että asiat järjestyisi parhaimmiten. Sitähän tässä itsekin toivoo. Se miksi ylipäätään meillä ollaan ajauduttu tähän tilanteeseen johtuu vaimon mukaan siitä että hän on tyytymätön.. kuin ilmaa, samantekevä, kuuluu kalustoon. Kolmannelle pyörälle ollut helpompi asioista puhua. Itsekkin voisin ajatella ihan samoin mutta eipä ole tullut ajateltua. Kun olen vaimoa huomioinut niin olen tehnyt sen väärin hän kun ei ole sellaista huomiota kaivannut mitä on multa saanut. On se tarkkaa.. en ymmärrä. Nyt joku miettii että mitenkähän on huomioinut. Olen tuonut kukkia.. se on ollut väärin ei välitä sellaisesta.. Siivoillut ja laittanut ruokaa.. se on ollut oikein mutta kuuluu muutenkin tehdä. Matkoja.. ihan ok mutta hän ei välttämättä sellaisista perusta koska ei se korvaa sitä kun on ollut niin laiminlyöty... En vaan oikein ymmärrä enää mitään. Ei tiedä nauraisiko vai itkiskö🤨 Että tälläistä. Nyt ollaan oltu lomalla mökkeilemässä ja hän sanoi että juuri tälläistä hän kaipaa yhdessä oloa kuten nyt, tämä on sitä hyvää. Että näin meillä. Samassa suossa räpiköidään alkuperäisen kirjoittajan kanssa. Toivon kaikille kurjuutta kokeville jaksamista. Kyllä me tästä noustaan päivä kerrallaan.

Käyttäjä mariella kirjoittanut 24.07.2013 klo 01:05

Hei miekkonen ja muutkin 🙂🌻
Luin kirjoituksianne vielä ja mietitytti tuo katumattomuus...Meillähän se tuli rajuna masennuksena ja syyllisyydentuntoinen miehellä. Tajusi tehneensä koko perheelle väärin. Mutta: mielestäni kuvion vieras nainen, tuttuni sensijaan ei kadu aidosti. Yritti häiriköidä vielä viestillä, vaikka toisin oli asiat suoraan hänen kanssaan puhuttu.
Se, että jatkaa suhdetta, vaikka sanoo lopettaneensa on huono asia.
Ja Mitä tulee tuohon olemiseen ja tekemisiin, olen sitä mieltä, että ei toisen kaikkia tarpeita ole edes tarkoitus tyydyttää. Ei voi koko ajan parisuhteessa olla varpaillaan...yhdessä pitää touhuta ja tuumata, mitä tehdään. Arkipäivän huomioimista on juuri tuo siivoaminen, ruuanlaitto jne. Joillain tuntui olleen yhteisiä lomamatkojakin: ne on varsinaista luvusta. Mikäli sellaisesta elämästä ei saa tyydytystä, pitää ihmisen kyllä katsoa peiliin 😑❓

Käyttäjä mariella kirjoittanut 25.07.2013 klo 00:50

Sen verran lisään vielä, että tämä meidän uskottomuuskriisi ei olisi voinut sattua pahempaan aikaan: ensimmäiset häät perheessämme, lapsella. Valmisteluja ja ostosreissua yhdessä paljon...taustalla tämä vieras nainen.
Kesän alussa vein lahjoituksena kaikki häissä olleet vaatteeni, sekä kalliin korun kirpparille.
Ne olivat mielestäni saastuneet☹️
Sitä pelkään, että kun pojan ensimmäinen häiden vuosipäivä lähestyy, miten nousee tämä asia esille.
Niin kahta eri persoonaa/maailmaa mieheni tuolloin eli.
Jälkikäteen ajatellen: puheet olivat outoja ja vauhti kova.
Toivon, että te pystytte käsittelemään asianne...Pettäjän pitää ymmärtää se tosiasia, ettei ajatuksia voi petetty hallita. Ei voi elää nykypäivää, ennenkuin menneisyyden kanssa on täysin sinut.
Voimia Teille 🙂🌻

Käyttäjä mariella kirjoittanut 27.07.2013 klo 01:35

Hei Miekkonen ja Pete76🌻🙂🌻
Miten teillä menee, kun ette ole palstalla enää vierailleet, tai ainakaan mitään viestiä jättäneet tänne?
Mietin tänään todella rauhallisena hetkenä tätä tilannettamme ja löysin ehkä ns. punaisen langan siihen, miksi tämä satuttaa niin paljon.
Minähän olen sairastellut ja viisi isoa leikkausta on takana. Kolme niistä päähän. Muistan, kun päätä leikattiin kolme kertaa peräjälkeen ja aina tuskat olivat sietämättömät. Oksensin ja tuntui, että pää räjähtää. Silloin ajattelin, että jos tästä selviän, kestän mitä tahansa...
Mutta eihän se ihan niin mene. Sielun tuska on erilaista. Se satuttaa, kun aviomies, joka on nähnyt kamppailuni, kipuni, satuttaa minua vielä henkisesti teoillaan.
Se tekee hänestä kylmän, välinpitämättömän oloisen ihmisen. Ihmisen, joka ajattelee vain itseään ja omia halujaan, sekä tunteitaan.
Se, että miehellä burnout out, ilmeisesti mania tai hypomania, sekä masennus, ei kuitenkaan lievitä tuskaa sydämessäni😭
Tänään tuntui siltä, että ikinä en voi antaa tätä hänelle anteeksi😭
Mutta...miten aika ja sen myötä unohdus vaikuttaa tunteisiini, sitä en voi varmuudella tietää.
Olisi mukava kuulla ajatuksiani, ettei mene ihan yksin ajatteluksi nämä asiat🙂🌻

Käyttäjä Amsee kirjoittanut 01.08.2013 klo 15:46

Moi
Vaimollani henkinen pettäminen pomonsa kanssa paljastui vuosi sitten. Sitä ennen jo aavistelin asiaa ja voin sen takia pahoin. Vaimoni kärähti asiasta kahteen otteeseen minun lukiessani hänen tekstiviestejä, asia josta en ole ylpeä. Pieniä lapsia meillä on kaksi. Asian paljastuttua vaadin vaimoani vaihtamaan tehtäviä talon sisällä tai vaihtamaan mielellään kokonaan työpaikkaa. Ei suostunut, koska työ on hänelle niin tärkeä. Hän pelkäsi masentuvansa jos ei pääse tekemään himoitsemaansa työtä. Hän halusi kuitenkin jatkaa avioliittoamme. Haluaisin itse saada asian jo työnnettyä taakse, mutta se tuntuu hyvin vaikealta vaimoni jatkaessa saman pomon alaisuudessa. Katkeruus tulee minusta aika-ajoin esille varoventtiilin tavoin, jolloin vaimoni ahdistuu puhuessani tiukkaan sävyyn asiasta. Tämä ei lisää mahdollisuuksia keskinäisen tunneyhteyden takaisin rakentamisessa. Rakastan vaimoani, mutta olen hänelle katkera , että työ on avioliittoamme tärkeämpää. Olemme puhuneet, että jos hän löytää nykyisen kaltaista työtä muualta, hän voisi vaihtaa tehtäviään. Mitään ei ole kuitenkaan löytynyt, enkä tiedä löytyykö. Kävimme parisuhdekursseilla alkuvuodesta, jolloin pyrin hyväksymään faktan, ettei hänen tarvitse vaihtaa töitä minun takiani, vain jos hän itse niin tuntee/haluaa. Tunnen suurta vihaa myös hänen pomoaan kohtaan. Lähteä nyt iskemään alaistaan, joka on naimisissa. Pelkään, että jos mikään ei muutu, katkeroituminen kumuloituu sisälläni. En ole agressiivinen luonteeltani, enkä pidä itsestäni kun epäilen vaimoni tekemisiä, mutta työkuvioiden pysyessä ennallaan pitää se minut varpaisillaan. Haluaisin päästä taas normaalin elämisen makuun ja antaa/saada rakkautta naisen kanssa.😑❓

Käyttäjä mariella kirjoittanut 02.08.2013 klo 01:37

Hei Amsee 🙂🌻
Mietin tuota kirjoitustasi ja sitä oletko aivan varma siitä, että pettäminen oli vain henkistä?
En vähättele sitäkään mutta meillä asia esitettiin ensin vain henkisen tuen antamisena. Sitten, riittävän kauan asiaa vatvottuani paljastui fyysinen puoli. Kaksi kertaa kuulemma yritettiin sitä, onnistumatta. Tästäkin on jäänyt minulle epäluulo😐
Mistä voi tietää sen, onko toinen rehellinen kertomuksessaan?
Meillä tänä kriisiaikana jo on joitain ristiriitaisuuksia esiin tullut.
Nyt on tilanne se, etten saa puhua asiasta enää täällä kotona. Mies menee ihan mykäksi ja makaa sohvalla vaikka koko päivän, mikäli vahingossakaan mainitsen jotain asiaan liittyvää. En tiedä, onko se hänen vaikeutensa käsitellä tunteita, vai keino hallita minua?
Eli terapeuttini on ainoa, jolle voin olla oma itseni.
Aika surullista, vai mitä?
Mies ei lähtenyt yhteiseen terapiaan. Sanoi, ettei tarvitse sitä. Mietin vaan sitäkin vaihtoehtoa, että jos hän pelkää, että siellä tulisi esiin vielä jotain, mitä en tiedä.
Hänellä on ollut avioliittomme aikana paljon mahdollisuuksia pettää ja yksi orastavasuhde on ollutkin jo ennen tätä.
Minä aavistin molemmilla kerroilla, että jotain on..On ikävä, että tulee leimatuksi hulluksi jopa lasten edessä silloin, kun toinen törkeästi valehtelee esim. kännykkänsä piilottelusta
Kyllähän tuollaiset asiat huomaa.
Muuten juttu oli tosi outo: vanhempi nainen, tuttu perheellemme...
Ei näistä haavoista heti toivu. Vuosikin on lyhyt aika luottamuksen rakentamiseen tai pettämisen unohtamiseen.
Voimia myös sinulle omaan tilanteeseesi🙂🌻

Käyttäjä Miekkonen kirjoittanut 02.08.2013 klo 12:21

Niin sehän on teilläkin kuten meillä. Olen tässä lähes samoja asioita kirjoitellut toisiinkin osioihin. Asiasta ei sovi kysellä tai puhua , vaimo pimahtaa heti. Pitäisi vaan muka nähdä eteenpäin ja tulevaisuuteen eikä katsella taaksepäin. Että miksi muistelet vanhoja...... Voi hitto kun voi olla paha olla☹️ Yrittänyt olla kelpo perheenisä, eli en ole väkivaltainen enkä ryyppää ja rällestä. Mutta kun en ole huomioinut tarpeeksi? Kait se sitten niin on , tässä kiireellisessä perhe-elämässä nyt vain ei aina huomaa huomioida. Kaikki menee arkisesti omalla painollaan. Tottakai se on eri kun kohtaa uuden ihmisen ja on ikään kuin irti arjesta. Vaimolle sanoin että olen minäkin saanut naisilta ihan suoriakin ehdotuksia mutta olen tyrmännyt asian ja kertonut että mulla on vaimo, lapset ja perhe. Toinen naisista suuttui sydänjuuriaan myöten ja toinen sanoi että kunnioittaa minua päätöksessäni olla uskollinen ja lisäsi että on kyllä aika harvinaista tänä päivänä ja joo niin tuntuu olevan. Välistä tuntuu vahvasti että antaa koko tämän kurjuuden olla ja erota. Antaa toisen huomata/herätä että mitä menetti vai menettikö mitään? Mutta perhe hajoaisi totaalisesti ja mahtava riidoissa erota.Eli ei tunnu sekään hyvältä . Nyt pitäisi lähteä perheen kanssa mökkeilemään ja arvatkaa vaan onko helppoa olla normaalisti ja ajatella vain ihanaa tulevaisuutta, olla puhumatta tästä asiasta mitään. Se nyt vaan on kait niin että mä sain vaimon joka ei ole tyytyväinen siihen mitä on. Sanoi itsekkin tapahtuman alkuaikoina että miksei hän ole tyytyväinen siihen mitä on ja itki/ihmetteli itseään. Silloin se tuntui aidolta mutta nyt huokuu kaikessa kylmyys eli mua kohtaan ei kait tunteita ole, tai onhan niitä negatiivisiä, eli olen painostava ja kaavoihini kangistunut jankuttaja. Tahtoisin vain että vaimo kertoisi ihan kaiken ja rehellisesti, kaunistelematta ja että mitkä ne kaikki syyt ovat. Sen jälkeen puntaroitaisiin että lähteä vai jäädä. Niin ja meilläkin on niin että tämä mies on samassa työpaikassa. Vaimo kyllä sanoi että vaihtaisi työpaikkaa johon kysyin että minkä takia? Kun puheittesi mukaan ei ole mitään tapahtunut johon hän vastasi että tietää sen että minä saisin paremman rauhan asiasta. Mahtavaa koko tälläinen hiton sotku sen takia että vaimo oli jonkun henkisenä tukena.... oon ihan hiilenä taas kun asia painaa mieltä. Mitä tekivät tai olivat tekemättä. Kuinka se voi olla niin helppoa? Miksi ei voi ajatella järjellä ennen kun ollaa tälläisessä tilanteessa. Sanoi kyllä että ei koskaan enää mutta niin kait ne aina sanoo.

Käyttäjä girl71 kirjoittanut 02.08.2013 klo 15:09

Kyllä se on niin että joka kerran pettää pettää toistekin. Tiedän miehelläni edellisessä suhteessa olleen muita, minä mukaan lukien. Aikanaan sanoi ettei minulle ikinä niin tekisi, mutta toisin kävi. Välillä käynyt mielessä että näin sai paha (minä) palkkansa... Tuolloin ei mukana ollut lapsia, nyt on ja kaikki kovin, kovin hankalaa. Mies muuttaa kun koulut alkavat, siihen asti sinnitellään saman katon alla. Toinen tekee tilauksia uuteen asuntoonsa ja näyttää siitä kuvia lapsille (toinen suostui käymään mukanaan katsomassa, toinen ei), aivan kuin kiusaa tehden. Arvaan ettei mene kauaa kun tämä uusi rakas on saman katon alla.

Käyttäjä Pete76 kirjoittanut 05.08.2013 klo 07:26

Hei vaan ja tervehdys mariella.

Tässä sitä mennään päivä kerrallaan. Oli pari päivää ohan ok, mutta kun nuo kaikki ajatukset jyllää päässä. Kyllä vaimo osasi laittaa minut todella pahasti sekaisin. Hän haluaisi jatkaa ja on muuttunutkin. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. On hän pyydellyt anteeksi, mutta syyttää edelleen olosuhteita. En usko yhteiseen tulevaisuuteen. Pakko ainakin hetki katsella lasten vuoksi. Pari kertaa olen ilmaissut tunteeni ja sanonut miltä tuntuu aika voimakkaasti. Muuten tulee oltua aika hiljaa, ellei ole se hyvä päivä. Pitäisi lähteä lomamatkalle lauantaina, mutta ei oikein kiinnosta yhtään. Nyt mitä ollaan oltu ja eletty, alkaa tuntua ettei mikään muuta meillä mihinkään. Sitä samaa, vaimo käy töissä ja jumpalla sekä lenkillä. Minä olen töissä ja loput ajat kotona lasten kanssa.

Mariella. toivottavasti saat voimaa jatkaa eteenpäin pää pystyssä. Sinulla ei ole ollut helppoa. Voin uskoa miltä sinusta tuntuu. Varsinkin kun olet ollut niin kipeä. Mielestäni jos ei toinen kykene puhumaan asioista, on jotain salattavaa. Itse olen kysellyt sen mitä olen halunnut ja saanut vastauksia. Kaikkia en halua tietää. Olin tuossa pari viikkoa sitten lasten kanssa kävelyllä kun näin ilmiselvän salaparin. Ei jäänyt mitenkään huomaamatta salasuhdetta. Paikka ja heidän kohtaaminen oli kyllä järjestetty.
Teki mieli sanoa pari valittua sanaa.

En tiedä. Olen niin pirun väsynyt. Tulee valvottua aika paljon. Ei jaksaisi olla töissä.
Nyt pitäisi päästä pois näiltä kulmilta. Tiedän kyllä minne lähden joku päivä huilaamaan ja keräämään voimia ja ajatukset kasaan. Kyllä se on niin että pettäminen on pahinta mitä voi tehdä toiselle. Se satuttaa niin uskomattoman paljon. Ja ne haavat ei umpeudu. En voi koskaan antaa anteeksi.

Noh lähdetään nyt kuitenkin tähän päivään sillä mielellä, että parempaan ollaan menossa. Kävin miten kävi. Ei ainakaan huonommin voi mennä. Kyllä asiat tuppaa järjestyä aikanaan. Mariella ota nyt itsellesi pieni loma. Sen ei tarvi olla kuin puoli päivää tai päivä. Enemmän jos mahdollista. Tee ihan mitä haluat. Minäkin tekisin niin jos voisin. Olen hiukan saanut hengähdettyä yksin ja ai että teki hyvää.

Käyttäjä Jurro kirjoittanut 06.08.2013 klo 17:18

girl71 kirjoitti 2.8.2013 15:9

Kyllä se on niin että joka kerran pettää pettää toistekin. Tiedän miehelläni edellisessä suhteessa olleen muita, minä mukaan lukien. Aikanaan sanoi ettei minulle ikinä niin tekisi, mutta toisin kävi. Välillä käynyt mielessä että näin sai paha (minä) palkkansa... Tuolloin ei mukana ollut lapsia, nyt on ja kaikki kovin, kovin hankalaa. Mies muuttaa kun koulut alkavat, siihen asti sinnitellään saman katon alla. Toinen tekee tilauksia uuteen asuntoonsa ja näyttää siitä kuvia lapsille (toinen suostui käymään mukanaan katsomassa, toinen ei), aivan kuin kiusaa tehden. Arvaan ettei mene kauaa kun tämä uusi rakas on saman katon alla.

Olet oikeassa. Kerran pettäjä, aina pettäjä.
Monta kertaa miettinyt, että mistä rakentuu se luottamus pettäjään, joka pettää saadakseen sen luottamuksen.
Aikasmoisen absurdi jo pelkkänä ajatuksena koko tilanne.