Moi jälleen!

Kanssasisarilleni voimia kaiken kanssa!

Olipa Sanna_k hyvä juttu että pääsit sinne psykologille🙂👍 saisitpa sieltä tarvitsemaasi apua!
Itse menen huomenna kriistyöntekijää tapaamaan ja aloitamme asioiden käsittelyn. Vähän pelottaa mitä eteen tulee ja kuinka raskasta se tulee olemaan, mutta en mä varmaan muuten pääse asioissa eteenpäin tarpeeksi. Ja jännittäähän se huominenkin.

Ikävää sun puolesta Valkoinen mieli☹️
Toivottavasti asiat järjestyy. Miten sun lapset voi kaiken tämän keskellä?
En pidä yhtään siitä, että sinulle kostetaan kaiken kokemasi jälkeen, sitä varmasti haluaisi asioiden rauhoittuvan.

Itse en pysty nukkumaan ilman nukahduslääkettä. Viimeyönäkin valvoin taas, vaikka olin väsynyt ja ajattelin, että koitan ilman nukahduslääkettä. Sain nukuttua 4 tuntia painajaisten kera🤔
No, käytän sitten nukahduslääkettä, parempi sillä turvata yöunet.
Koulua käyty nyt 2 viikkoa, olen siellä hyvin levoton ja väsynyt. Yhtenä aamuna meinasin nukahtaa tunnille😴
Sielläkin asiat välillä vaivaa mieltä, ehkä ne rauhoittuvat kun saan niitä puhuttua ulos.

Joo, narsistilta tuo minunkin exäni vaikuttaa.
Velijeni oli eilen laittamassa viimeisenkin lampun kattoon ja juteltiin asiasta.
Huomenna menen hoitamaan vanhempien eläimiä, veljen avopuolison kanssa.
On kiva kun hän lähti kaveriksi, isossa talossa ois inhottavaa olla yksin.

Tänään taas koin kauhun hetkiä, ihan syyttä.
Olin tulossa bussilla kotiin ja samaan bussiin asteli hieman tavallisuudesta poikkeava mies, joka oli sitten paikallisliikenteen parkkipaikalla tuijottanut minua. Ja käyttäytyi erikoisesti.
Päätin varautua kaikkeen. Tein suunnitelman, jos mies lähtee seuraamaan, harhautan sen ja soitan poliisin.
Saavuin sitten kotipysäkille ja mies jäi samalla pysäkillä.
Sitten se lähti tulemaan perässä, olin ihan varma että kohta tapahtu jotain.
Hidastin vauhtiani ja mies meni ohi yhteen toiseen taloon. Sinne se sitten jäi.
Alaovella piti tarkistaa, ettei ketään näy missään😞
Mitään syytä pelkoon ei oikeasti varmaan ollutkaan, mutta niin se pelko vain pitää pintansa.

Sitä tulee niin helposti sokeaksi toisen käytökselle jos ei ole tottunut parempaan. Kaikki alkaa niin pikkuhiljaa. Henkistä väkivaltaa on todella hankala tunnistaa ja määritellä, sitä kun voi kai periaatteessa esiintyä missä suhteessa vain.

Muistan, kuinka aloin itse pikkuhiljaa herätä siihen, ettei kaikki ole ihan normaalisti. Tämä tapahtui jo vuonna 2004 tai 2005. Kirjoitin päiväkirjaani "lähtisin pois tästä suhteesta jos olisin tarpeeksi vahva". Tunsin, etten ollut . Olin niin kasvanut toiseen kiinni, että luulin elämäni loppuvan ilman häntä.

Ei narsistikaan koko ajan ole ilkeä, hän antaa juuri sen verran positiivista huomiota, että siitä saa voimia jaksaa taas. Se on niin sairas noidankehä, kun ikävää sataa niskaan lähes jatkuvasti, niin pienikin positiivinen tuntuu siinä suhteessa jotenkin niin taivaalliselta, että unohtaa sen kaiken pahan. Uskoin, että meidän suhteemme on jotain todella erityistä, kun pysyimme vuosia yhdessä, toisin kuin monet muut ystäväpariskunnat.

Omalla tavallaan elämä oli myös paljon "helpompaa", kun ei itse tarvinnut ajatella, itsellä ei ollut mielipiteitä eikä mitään omaa, sitä eli vain suhdetta ja sitä toista ihmistä varten. Ehkä sen vuoksi "ulkomaailma" tuntui pelottavalta paikalta. Arki oli jotenkin helpommin ennustettavissa (yhtä vuoristorataa, mutta periaatteessa saman kaavan mukaan.)

Nyt joudun itse olemaan se aikuinen, kannattelemaan itse itseäni, narsisti ei ole mua lyttäämässä, muttei toisaalta myöskään ylistämässä (saaden mua toimimaan haluamallaan tavalla).

Niin, tuosta vaatteiden ostamisesta tuli mieleeni, kun Sanna_k kirjotit.
Mä loppuaikoina ostin vaatteeni salaa ja samoin myös kengät.
Sain nimittäin aina kuulla, että pieniä vaatteitani olis pitäny isontaa, lihoin muutamavuosi sitten jonkin verran, ihan reumalääkitykseni takia, mutta nyt olen lähestulkoon normaalikokoinen.
Exäni ei hyväksynyt reumaani ja lääkkeitäni, vaan sanoi että minun pitää lopettaa lääkitys, näin minulle olisi jäänyt rahaa ostaa hänelle ruokaa.
En tietenkään voinut lopettaa reumalääkitystäni, enkä lopettanutkaan.
Pitäähän se mut työkuntosena.
Exä saneli minulle päiväjärjestyksen, kun tulen kotiin niin mitä minun kuuluu tehdä.
Jos en tehnyt, niin kuin hän halusi, sain siitä saarnan.
Hän yleensä kysyi, mitä olin tehnyt, halusi varmistaa että olin totellut.

Valkoinen mieli, hyvä kun olet päättänyt pitää puolesi lasten asioissa!
Toivon sulle paljon voimia siihen!

Voimia taas uuteen päivään
🌻🙂🌻

Jees, kaikkeen kyllä sitä elämässään joutuu, mutta siis vastaavaisuudessa tiedän, että konfliktitilanteessa kannattaa turvautua poliiseihin eikä alkaa itseä tai lapsiaan puolustamaan, kun joutuu hitto itse syytetyksi, mutta tässä meidän tapauksessa minusta eli syytetystä tulee myös asianomistaja eli se on lasten isän kanssa puoliksi ja puoliksi tilanne eli kummassakin ollut syytä. Näemmä, mutta tutkintahan on vielä kesken.

Sovitteluahan haluan, mutta voikohan toinen kiusallaan viedä asiaa vain eteenpäin, vaikka itse en halua. Uhkaili tuolla rikosilmoituksella, että sittenpähän en pääse oman alani töihin ja että se olisi minulle ihan oikein ja kyllä siis vähän mietityttää, jos sinne rikosrekisteriin tulee jokin pieni merkintä, niin eihän se kiva juttu ole, kun kyllähän se työnhaussa vaikuttaa. Että voiko toinen tahallaan terrorisoida toisen elämää tuolta osin eteenpäin. No omat ratkaisuni olen tehnyt ja en ole osannut aikaisemmin lähteä siis miehen "luota", että täytyy ikävätkin asiat sitten vain hyväksyä, että eipä siinä, mutta siis noin vain en luovuta, vaan aion ottaa asiasta jo nyt selvää.

Huoh, mutta olenpahan omalta osaltani asian selvittänyt. Toista lastani en ole neljään viikkoon nähnyt, kuulustelija kauhistui asiasta ja kehoitti vain rohkeasti ja jämäkästi hoitamaan asiaa eteenpäin, kun ei ole oikeudenmukaista, ettei lapsi näe äitiään tai sisarustaan vain koska isä ei sitä salli, siis ilman pätevää syytä. Minulla ei ole omia henkilökohtaisia ongelmia sillä tavalla. Mutta onneksi tässä on nyt monta tahoa, jotka tietää tämän tilanteen, niin kyllä se piru pikkuhiljaa alkaa asiat selvitä. Odottavan aika vain on pitkä.

Mainiina2,

toi on niin totta! Niin ikävää kuin se onkin.
Sitäpä juuri, että narsisti antaa itsestään juuri sen verran hyvää, että saa uhrin pysymään luonaan. Ja ne hyvät hetket oli jotain niin ihanaa, että ne auttoi jaksamaan.
Kunnes minäkin kirjotin päiväkirjaani,että homma oli sekasin ja pahasti.
Puolikin vuotta menee nopeaa ja kun tajuaa jonakin päivänä, että nyt minä jaksan pakata kamppeeni ja lähteä, niin se homma tulee jollain alyttömällä tavalla tehtyä, jolloin olet se vahva ja tiedät että päätös jonka teet on oikea.
Kyllähän se mies siinä ruikutti ja oli surkeana kun lähtöä tein, hän halusi minun jäävän, tottakai,hänellä ei ollut enää ketään, jonka elämää hallita.
Lupauksia ja lupauksia...jotka ois ehkä kestäny viikon-kuukauden, mutta sitten homma ois taas ollut sama.

Kyllähän se auttoi kun sain puhua sille kriistyöntekijälle. Se oli ihan mukava ihminen🙂👍

Joo-o, usko on ollut kyllä niin itselläni koetuksella sen suhteen, että voinko minä luottaa ja uskoa itseeni, että tosiaan olen oikeassa siinä, miten asiat näen. Kauan siinä on mennyt, mutta nyt olen niin varma näistä asioista, että miten nyt saattaa olla. Siis kun toinen osaa manipuloida ja syyllistää ja alistaa, siinä on täytynyt olla jo heikko itsetunto varmaan alkumetreilläkin, siis minulla, mutta sitten miten se ajan kanssa on muuttunut se asia, minähän uskoin, mitä toinen minulle syötti, siis palturia, vaikka kyllä mielessäni kuitenkin ajattelin, että onkohan nämä asiat noin. Vaikka niistä aloin pikkuhiljaa puhumaankin siis muille, niin kyllä tämä henkilö sai sitten minut taas "pauloihinsa".

Semmoistahan se on, että alkaa epäilemään omaa järkeään, kun ei osaa ajatella, että se onkin se toinen, jonka mieli ei ole ihan tasapainoinen. Ja kun toinen on korvaan koko ajan sanomassa, että sinä olet syyllinen, sinä olet hullu ja sinä olet sitä ja tätä. Nooh, onneksi en ole enään näiden asioiden kanssa yksin, vaan minulla on perheeni, kavereideni sekä monen viranomaistahon tuki tässä asiassa.

Heippa jälleen!

Valkoinen mieli sanoit, että pääasia kun ei ole yksin asioiden kanssa, se on kyllä voimavara. Itsellä myös on perhe, ystävät, kriisityöntekijä ja rakkaimmat ihmiset ympärillä, jos itseltä loppuu voima jaksaa huomiseen, niin sen voiman saa sitten muilta.
Hyvä kun sun ei tarvi yksin kaikkea hoitaa.

Tänään matkustelin aamulla bussilla kouluun ja kuski oli vallan mukava ja hyvännäköinenkin.
Se hymyilikin mulle aamusti ja se oli päivän kohokohta ja piristi aamulla. Harmi kun se ei olut enää iltapäivällä ajelemassa.
Kunnes tuli aika palata kotiin, oli fiilikset ihan maassa ja siinä hieman kyyneleet tuli silmiin, kun kuuntelin biisejä kännystä.
Apulannan biisi: Ilona, sai taas tunteet vyörymään.
Suurimpana syynä varmaan oli se kun koulussa puhuttiin työpaikkakiusaamisesta, persoonallisuushäiriöistä, väkivallasta...

Eilen ja tänään olen kaivannut mahdottomasti läheisyyttä, syliä johon käpertyä.
Tarkennukseksi, etten kaipaa siihen paikalle ex-miestä, vaan jonkun sellaisen joka haluis pelastaa mut surulta. Sanois, että kaikki kääntyy parempaan😭

Meen huomenna lääkäriin, kun mun rinnassa vasemmalla puolella pistää aina välillä.
Voihan se olla ihan lihasperästä ja liittyä reumaankin, mutta parempi se on käydä varmistamassa tai sitten se on näitä psyykkeen juttuja, kun se on niin kovasti rasittunut.
No, joka tapauksessa, saan mielenrauhan siitä.

Lääkäri reissusta selvitty.
Kuten jo edellisellä kerralla rintakivustani epäilin, syy on reumaattista. Pelästytti vaan kun kipu on ollut poissa jo hyvän tovin.
Reuma se vaan hermostui taas, no perjentaina onneksi meen fysioterapiaan ja saan hoitoja.

Ihmispelko on nyt hyvin pysynyt hallusssa, mikä varmaan kertoo muutenkin pelon vähenemisestä. 500 metrin kauppamatkakaan ei enää tuota tuskaa.

Juu on se hyvä, että on niin monta tahoa, joista saa tarvittaessa tukea. On se vain niin hassua, että kun on siinä lähellä asioita, niin ei näe sitten kunnolla, millaisen ihmisen vaikutuspiirissä on ollut. Eilen oli lastenvalvoja-aika, johon lasten isä tuli paikalle. Varmaan kuuntelemaan, etten vaan valehtele siellä, niinkuin hän väittää minun tehneen, siis muille tahoille. Onko se sitten sitä pelkoa vai mitä ihmettä se on? Sain ainakin tuotua esille sen siellä lastenvalvojalla, miten haluan lasten tapaamisasian olevan, itse sopimuksiahan ei allekirjoitettu. Tapaamisessa lasten isällä oli pääasiana minun tenttaaminen, että olenko valehdellut poliisille. Kaikkia mahdollisia huomautuksia, olet tainnut laihtua, kun vaivaa huono omatunto, ei kannattaisi valehdella poliisille, se on rikos, nyt poskesi alkoivat punoittaa, taitaa hermostuttaa jne. Mitäköhän se työntekijäkin ajatteli tilanteesta... Kaikista mielenkiintoisinta tässä on se seikka, että olen kertonut asiat niinkuin ne ovat minun näkökannastani tapahtuneet. Lasten isähän joutuu uudestaan kuulusteluun, siksi kai yritti tentata, että mitä minä siellä olen kertonut eli meidän kertomamme eivät ole pitäneet yhtä. Tämähän nyt oli aika selvää, kun hän yrittää varmaan mustamaalata minua kaikin mahdollisin keinoin ja tämä on nyt se ainoa keino sitä yrittää. En minä tiedä, toivottavasti tilanne ei enään pahemmaksi mene, vaan saataisiin tarvittavat asiat sovittua ja siten elämää jatkettua eteenpäin kukin omilla tahoillamme. Ei meinaa vain välillä käsittää, että mitä järkeä tässä kaikessa touhussa on, ei yhtään mitään.

Valkoinen mieli
Voi mikä touhu,siis sillä miehellä. Käsittämätöntä, että hän jaksaa vieläkin jatkaa tuota kaikkea!
Et sinä ole sitä ansainnut, kun nyt saisit olla rauhassa ja asiat järjestyisi.
On ihmeellistä, että vaikka olet lähtenyt, niin silti mies jaksaa olla kimpussasi.
No, kai he sitten käyttäytyvät noin😑❓ ihmisen mielen tarvii olla todella kieroutunut.
Toivon että jaksat olla vahva!
Ehkä mies saa sitten mielihyvää kaikesta tuosta ja sen avulla jaksaa kiusata.
On hyvä, että mies kutsuttiin uudestaan kuulusteluun, toivottavasti viranomaistaho ymmärtää millaisen ihmisen kanssa ovat tekemisissä.
Se on vaan ärsyttävää, että kaikkien viranomaisten on kuunneltava kumpaakin ja tehtävä ratkaisut molempien tarinaa kuunneltuaan ja joutuvat ottamaan molemmat huomioon.
Ja kun mies sepittää eriversiotaan kuin oikeasti on ollut, niin tilanne ei ole kovin yksinkertainen. Kumpa ratkaisu olisi oikea ja sinua helpottava.

Luin just ammattilehteäni jossa oli muutama lainaus väkivallasta:

" kun ihminen joutuu niin ahtaalle, että turvautuu väkivaltaan, hän tarvitsee apua. Hyvinvoiva ihminen ei tapa" ja " suomessa tunteita ei saa mielellään näyttää. Se ei kuulu hyviin tapoihin. Sen takia me loistamme väkivaltatilastoissa"

Niimpä, apua nämä ihmiset tarvitsisivat, mutta kun he eivät tajua sitä itse että ovat avun tarpeessa. He ovat mielestään normaaleja, mutta kumppani tarvii hoitoa🙄

En tiedä, mistä nyt tuulee, mutta eilen tämä lasten isä kysyi tätä pienempää lastamme, mitä ei ole tehnyt ennen tätä. Vastasin, että minulle sopii ja että sovitaan vain aikatauluista niin tietää, milloin tuo ja milloin hakee. Tällä mielellä olen ollut koko ajan, niinkuin pitääkin olla, en minä halua sitä estää, että lapsi näkee isäänsä. En minä ole mainostanut kyllä liikaa, että kysyy tätä lasta myös luokseen, muutaman kerran olen asiasta maininnut ja ensimmäisen kerran, kun mainitsin asiasta niin toisen kommentti oli, että aijaa, pääset sitten muita miehiä tapaamaan. Että semmoista. No hyvä juttu jokatapauksessa, oliko sitten jotain taka-ajatuksia tai ei. Voihan se olla, että nyt yrittää vakuutella minulle, että mitään kirjallisia tapaamissopimuksia ei tarvita, kun katsos nämä asiat toimii, kun vain sovitaan, mutta kokonaistilanne on ollut aivan eri. Ja tässä on mennyt monen monta viikkoa, kun isompi lapsi on ollut luonani, enään en edes jaksa kysyä, kun tiedän jo valmiiksi vastauksen, vaan odotan, että tälle miehelle menee lappu, jossa on, että suostuuko allekirjoittamaan tapaamissopimukset molemmista lapsista vai täytyykö asiaa viedä eteenpäin, siis oikeuteen asti, jonka päätöksestä ei sitten voi ennalta varmaan tietää, voihan olla, että lapsien edun katsotaan olevan, että lapset on enemmän toisen vanhemman luona kuin toisen. Yksi sotku on koko tilanne, kun olen ollut liian nössö ja aina joustanut toisen mielen mukaan, niinkuin vähän eilenkin, mutta sen eilisen asian tein lasteni takia, että näkevät toisiaan ja että myös pienempi näkee isäänsä. Itseäni hermostutti koko lasten isän näkeminen, odotin jotain huutoa, mutta ei onneksi ollut mitään ihmettä, oli minulla pikkuveljeni mukana, siis tukenani. Semmoista, en edes tiedä kuinka nämä asiat "kuuluvat" tänne, mutta kai se on jotain semmoista, että saa omia ajatuksia kasaan ja ei anna nyt itteänsä manipuloitavan.

Hei Valkoinen mieli,
ei kai ole olemassa mitään sääntöä, kuuluuko joku asia tänne vai ei. Minusta ainakin on hyvä, että on paikka jossa purkaa tuntojaan. Ja kyllähän se toisen tarina aina toisellekin jotain antaa.

Niin se varmaan menee, että tuntee itsensä nössöksi, kun on joustanut silloinkin kun olis pitäny pitää rajat. Arvaa vaan tunnenko minä itseni ihan tyhmäksi ja sinisilmäiseksi, kun vain uskoin kaiken ja annoin kohdella itseäni niin huonosti ja vielä jaksoin kaiken keskellä yrittää parantaa suhdetta! Miksen vaan voinut lähteä jo aikaisemmin😠
Tyhmäksi sitä ihminen itsensä tuntee, vähän niinku itse sais maksaa omasta typeryydestään.

Mutta kortin kääntöpuoli on se, että vastassa minulla oli ihminen joka ei ollut ihan täysissä sielun voimissa ja että hän olisi tarvinnut apua. Niin itsekäs ja omahyväinen, ovela, että sai minut olemaan kiinni hänessä.
Se mikä tässä kismittää kaikista eniten, että kyseistä ihmistä en saa vastuuseen teoistaan.
Se, että se voi jatkaa jonkun uuden naisen kanssa samaa peliä ja hajottaa kenties uudestaan toisen elämän. Se, etten mä saanut mitään muuta kuin pahanolon hänen toimistaan, en saa häntä "tilille" teoistaan. Todennäköisesti hän ei edes ajattele, että on tehnyt jotain väärin.
Se ihminen ei ansaitse sääliä, eikä empatiaa, ainakaan minulta.
Hän oli niin äitinsä poika, että äiti ei varmasti ajattele tässä erossa muutakuin poikansa parasta. Mä olen varmaan se paha, ilkeä ja kaikkea muuta. Kai hän haukkuu minutkin uudelle naiselleen, niinkuin haukkui entisensä minulle.

Noh, kai tässä sitten lienee jokin punainenlanka tulevaisuutta ajatellen. Tiedänpähän nyt ainakin millainen avoliiton ei kuulu olla.
Noh, ehkei tässä sitten auta kuin yrittää pysyä jotenkin järjissään ja saada pää kuntoon ja itsensäkin taas tajuamaan että onkin se arvokas ihminen.

Harmittaahan se, jos toinen jatkaa vain samaa toimintaa, mitä on kohdistanut Sirpale82 myös sinuun, mutta sitä taakkaa sinun ei onneksi tarvitse kantaa. Jokainen on vastuussa omista teoistaan ja sinä, kuten minäkin olen vihdoin löytänyt sen vahvuuden irtaantua toimimattomasta parisuhteesta. Pohdituttaa itseäkin tulevaisuus esimerkiksi, jos tällä entisellä miehelläni joskus tulee olemaan uusi naisystävä, niin minkähänlainen kuvio siinä mahtaa sitten olla, kun meillä on edelleen ne yhteiset lapset. Että jos mies pahasti purkaa pahaa oloaan sille uudelle, niin sitten minua voi olla vastassa kaksi ikävää ihmistä yhden sijaan, toisaalta ei minun tarvitse ovenkynnyksellä olla kuin sen verran, että vie/hakee lapsia.

Heheh, tämä lasteni isä on sanonut minusta, että tykkäsi, kun olin semmoinen kiltti ja hyväsydäminen alussa = helposti alistettavissa, mutta ei tykkää nykyisestä minästäni, joka on alkanut pitää siis normaalin terveen ihmisen tapaan myös puoliaan, ei se ole liika itsekkyyttä.

Tällä miehellä on myös ongelmallinen suhde äitiinsä ja sisarkateutta. Aloin itseasiassa analysoimaan ääneen hänelle asiasta, mutta totesi, että olenko jokin psykologi. : D No enhän ole, mutta siis jos olen oikeassa olettamuksessani narsismista, niin se millaiseksi ihminen on muotoutunut, siis ne ylisuuret projektiot itsensä puolustamiseksi (ei ole normaalia empatiakykyä, itsekorostus, tahtoo aina viimeisen sanan ja olla oikeassa) juontuu lapsuudesta ja siis niitä lapsuuden asioita ei ole käsitelty terveellä tavalla ja tietoisesti, vaan ne on kielletty, niin syntyy vahvoja projektioita, joita kohdistetaan sitten viattomiin ihmisiin, kuten esimerkiksi seurustelukumppaniin (seurustelukumppani = äiti). Lapsuudessa esimerkiksi äiti on ollut määräävä persoona ja lapselle ei ole annettu mahdollisuutta sanoa omia mielipiteitään tai muuten on semmoinen kokemus, niin on sitten tietoisesti tai tiedostamattaan päättänyt, että aikuisena ei ainakaan jää enään kenenkään tallomaksi. Tarkoituksenahan tällä ihmisellä on säilyttää se harhainen kuva itsestään ja kieltää tosiasioita, pohjimmiltaan ihmisellä on heikko itsetunto, vaikka ulkopuolisesta käyttäytymisen uhmakkuus viittaisi aivan muuhun. Siis nämä on yhden kirjan juttuja, Energiavaras uuvuttaa ihmissuhteet, mutta siis minusta ihan asiaa. Ja tällöisen mahdottoman ihmisen kanssa vuorovaikutus on semmoista, että täytyy muistaa pitää ne omat rajat ja ei lähteä mukaan niihin toisen juttuihin, vaan pompauttaa takaisin hänen luokseen. Eli turha alkaa esimerkiksi väittelemään, koska se ei johda mihinkään. Tällainen ihminen voi itse vain tajuta sen, että hänellä on työstettävää.

Sitten siinä kirjassa oli tästä toisesta osapuolesta energiaa antavasta semmoista juttua, että hänellä on heikko itsesuojelun vaisto ja että haluaa aina olla mieliksi ja liikaa ottaa muiden tunteita omikseen. Niinkuin vähän itse, liikaa olen murehtinut toisen ajatuksia ja ihan toimiakin, vaikka en minä niihin pysty sillä tavalla loppukädessä vaikuttamaan. En ole myöskään osannut pitää normaalilla tavalla puoliani, en ole ollut hyvä sanallisestikaan, kun toisella on jo kielenpäällä vaikka mitä sanaa ja sanomista, niin minä jään vain paikoilleni. Mutta siis en kyllä aiokaan olla tyrkyttämässä omia näkemyksiäni lasten isälle, koska minun pitää vain nyt huolehtia omasta jaksamisestani, hän on sitten taas itse vastuussa itsestään, että jos minä alan tässä toista tukemaan jollakin tavalla, niin se voi olla äkkiä taas, että hän saa minut siihen vaikutuspiiriinsä eli parempi pysyä vain niin kaukana kuin mahdollista. Tässä täytyy vain itse alkaa eheytymään ja alkaa oppimaan jämäkäksi, että osaa pitää normaalilla tavalla puoliaan, eikä anna itseään taas jyrättävän.

Sanoja piirteita löytyy omasta sudekuviostani kuin sulla Valkoinen mieli, ja samanlainen olen myös minä kuten itsestäsin kirjotit.
Mulle kans exä sanoi ihan samaa että hienoa kun olet tuollainen kiltti ja hyväsydäminen.
Mun tarvii tutkia tota kirjaa,josta kerroit.

Mun mielessä on kaaos asioista jota tarvis käsitellä. Tuntuu typerältä kun ne vaivaa mieltä.
Mutta onhan mulla uus aika sille kriisityöntekijälle.
Ehkä mä hänen kanssaan saan asiat kuntoon.

Onneksi tosiaan miehen tulevaisuus ei ole minun kädessäni, vaan voin unohtaa sen. Jäljet se vaan taas jättää. Arvet sieluun.

Sitä kaaosta mielessäsi tosiaan varmasti saat sen kriisityöntekijän kanssa purettua. Sulla on varmaan vielä niin paljon tunteita, siis kaikenlaisia sitä ihmistä kohtaan ja tota koko kuviota kohtaan, mitä on ollut, niin se varmaan aiheuttaa osaltaan sen kaaoksen tunteen sussa. Mutta kun siitä pääsee vähän etääntymään, niin alkaa pikkuhiljaa sitten helpottaa, siis luulisin tuolla tavoin helpottavan, tämä nyt on vain minun olettamustani. Hyvähän niitä vaikeita asioita on käsitellä, ei varmasti tekisi itsellenikään pahaa, että kävisi juttelemassa ihan jollekin vastaavanlaiselle ihmiselle tai jopa jotain keskusteluterapiaa.

Toinen juttu on varmaan se, että tarkastelee itseään, että tulee vahvemmaksi siis itse, että osaa järkevällä tavalla myäs puolustaa itseään, niin ei joudu vastaavankaltaisten ihmisten uudelleen tallomaksi. Mä oon vieläkin selainen, että pelkään niin ton toisen reaktiota, että miten se ottaa asiat, mutta siis täytyisi muistaa etäännyttää yhä vain niitä asioita, ei mun tarvi olla vastuussa toisen älyttömistä tekemisistä.

Mutta hyvää viikonalkua! Tältä viikolta itse toivon, että toinen olisi järkevä, eikä alkaisi olemaan vaikea noiden lasten tapaamisasioiden sopimisen suhteen, muuten voi vähän venyä asiat, jos joutuu käräjille asti asiaa setvimään. Jokatapauksessa noi asiat ratkeaa ennemmin tai myöhemmin, se nyt on selvä.