Lähtö, suunta kohti parempaa

Lähtö, suunta kohti parempaa

Käyttäjä Sirpale82 aloittanut aikaan 15.07.2011 klo 09:13 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Sirpale82 kirjoittanut 15.07.2011 klo 09:13

Olen aikasemmin kirjottanut tänne elämästäni huonosta parisuhteesta. Asun siis avoliitossa ja olen kihloissa.
Nyt lähden täältä ”kotoani” pois ja rakennan itseni kokoon, luon uuden paremman ehyen elämän. Vaikka aikaa ja voimia se vaatiikin, tiedän sen, mutta teen sen itseni takia, minun sieluni takia. Minä vain pystyn päättämään omasta elämästäni.

Kriisikeskuksessa käytyjen keskustelujen jälkeen, totuus kaikesta sattuneesta pahasta, on vallannut tajunnan. Nyt sanoo sekä tunne että järki, että ei ole viisasta jäädä tänne.
Väkivallan ympyrää ollaan kriisityöntekijän kanssa käyty läpi ja kaikki minuun kohdistuva on ollut henkistä väkivaltaa ja ne asiat ovat totta, sekä fyysinen alistaminen ja vallanpito erilaisilla asioilla. Kun kuuntelin itsekin mitä puhuin, ensin järkytyin, jonka jälkeen koin älyttömästi ahdistusta, jonka jälkeen mietin, miksi minä olen täällä vielä? Miksen ole jo lähtenyt pois?
Olen vain toivonut parasta, yrittänyt sovitella, pitää suhdetta kasassa, uskoa parempaan… Mutta kuka minua pitää kasassa, ei kukaan muu kuin minä. Enkä ole tehnyt sitä, olen sallinut liikaa pahaa itselleni.
Olen antanut uuden mahdollisuuden, nyt se on käytetty.
Vatsani on kipeä oikeasti, muutenkin kroppa voi huonosti, elimistö ilmoittaa että nyt on liikaa tavaraa kasaantunut.

Voimia ja jaksamista tämä vaatii, mutta mä olen vahva. Mun on pakko olla! Sitten kun olen uudessa kodissa, saan olla heikko, silloin saan olla rauhassa, itkeä pahan oloni pois. Nyt minun pitää olla vahva, ettei mies saa minusta enää otetta, enkä kuuntele lupauksia tai kauniita sanoja, kun ne eivät ole totta. Totuus on paha ja ilkeä ja vallanpito. Rakkautta en mieheeni enää tunne. Miksi tuntisin.
Mulla ei ole vielä asuntoa, mutta kyllä se löytyy. Seison vaikka päälläni sen aikaa. Tiedän, että jaksan sen, kun tälle kaikelle tulee loppu! Mun on pakko vielä se jaksaa, että löydän uuden kodin, siellä rakennan uuden elämän. Minun oman elämäni.

Käyttäjä Valkoinen mieli kirjoittanut 17.06.2012 klo 21:09

Aikaa on taas mennyt eteenpäin, lasten asiat on edelleen kesken, mutta toivon mukaan syksyllä asiat selviää. Sillä välin tapaamiset ovat pyörineet vuoronperään, miten ne pyörivät. Omaa elämääni kuormittaa lähinnä se kuinka toisen jutut ovat niin päinvastaisia kuin omat, jos sanon, että tämä asia on näin, niin toisen suusta se kääntyy päinvastaiseksi - se on niin raivostuttavaa välillä. Eniten mua harmittaa aina ajoittain lapsiin liittyvät asiat, yleensä tapaamisvaihtotilanteessa ei ole mitään ihmeellistä, mutta esimerkiksi taannoin tässä oli epäsuoraa vihjailua siitä, kuka menettää ensimmäisenä henkensä hänen "mustamaalaajistaan". Mua satuttaa se, että lapset olivat esimerkiksi läsnä kyseisessä tilanteessa, mua satuttaa myös se, että toinen syyttää mua siitä, että en ajattele lapsia, vaikka mun mielestä tilanne on täysin päinvastainen, mua satuttaa se, kun lapsi sanoo, että tahtoo jäädä äidin luokse, mutta en siihen voi ryhtyä, koska en halua toimia vastoin noita sopimuksia enkä myöskään halua lähteä pelaamaan lapsella. Samalla mua huolestuttaa se, että kuinka tämmöinen tilanne vaikuttaa lapsiin sekä mua huolestuttaa se, että mihin kaikenlaisiin tilanteisiin vielä joudun toisen vanhemman kanssa, kun mun taktiikka on se, että väistele eikä se, että haasta riitaa. Mua välillä pelottaa, mutta sitten taas muistan, että ei mun auta kuin olla rohkea ja olla pelkäämättä, mitä jos juttuja. Samanaikaisesti toivon, että kaikki menisi hyvin ja että jostain ihmeellisestä syystä toinen ymmärtäisi olla ihmisiksi, eikä kylvää negatiivista energiaa tai tekoja, mutta tällaista ihmettä ei varmaan ole odotettavissa, on vain mentävä eteenpäin.

Käyttäjä Sirpale82 kirjoittanut 21.06.2012 klo 10:02

Hejsan taasen!

Valkoinen mieli:
todella lapsellista ja typerää miehen käytös, ihan kuin ei jo saisi haluamaansa. Pitää vielä lasten kanssa pelata. Mutta sairasmieli on sairas. Sinä itse tiedät että teet oikein, joten pidä siitä uskosta kiinni, että vielä jonain päivänä mies saa ansionsa mukaan.

Itsellä oli eilen viimeinen käynti turvakodilla, asiat on nyt saatu loppuun käsiteltyä😀
Tunnen enemmän kuin koskaan olevani vapaa, muistot on jättäneet rauhaan ja painajaisetkin!
Mun oma koti on valmis, siitä tuli juuri sellainen kun halusin.
Nyt voin vain keskittyä olennaiseen, oman elämän elämiseen!
En alkuun uskonut tätä päivää tulevan, että olen onnellinen ja iloinen, mutta se tuli kuin tulikin.
Minusta alkaa myös tulemaan entisen minän piirteitä taas, kun saan olla oma itseni. Sellaisia asioita mitkä minussa on olleet piilossa suhteen ajan.
Olen saanut takasin jo omaa positiivisuutta, ystävä sanoi eilen, että uskallat jo suunnitella tulevaakin☺️
Kaikista parhainta on huomata myös ettää kissanikin on oma itsensä, kun ex-mies oli kotona se lymyili piilossa, mutta nyt se touhuu, koheltaa, leikkii ja nauttii kissan elämästä.
Olen voittanut sen väkivallan hirviön, eikä se saa enää minusta otetta, olen alistanut sen.

Käyttäjä Sirpale82 kirjoittanut 28.07.2012 klo 16:44

Vitsit mä vihaan vuosipäiviä😠
Olipa sitten eroni vuosipäivä, raskaat tunnelmat, muistot...
Selvisin siitä loppujen lopuksi suhteellisen hyvin, ystäväni oli kahvilla mun luona ja kyllä me vähän siitä erostakin puhuttiin.
Mietin vain, että mahtoikohan se exä miettiä mitään erikoista, mahtoiko se edes muistaa mitä tapahtui 23.7. vai oliko se hänelle vain päivä muiden joukossa, veikkaan jälkimmäistä.
En yllättyisi jos hänellä olisi uusi nainen, paitti mitäpä sillä tiedolla tekisin. Tietty tuntisin myötätuntoa sitä naista kohtaan.
Monta kertaa eron jälkeen olis tehny mieli satuttaa exää, kiusata sitä, kostaa sille.
Mielessään saa tehdä vaikka mitä hirveyksiä, mutta niitä ei saa toteuttaa, se on rikos.
Enkä mä oikeasti halua olla väkivaltainen, enkä ole, eikä minusta sitä tule.
Omaan kuitenkin moraalin ja tiedän mikä on väärin.
Vaikka minulle on tehty pahaa, en voisi tehdä pahaa kellekään, koska tiedän kuinka suunnattoman paljon se satuttaa, repii hajalle, syö itsetunnon rippeetkin, saa tuntemaan häpeää.... nämäkin tunteet kävi mielessä useaan otteeseen.

Muistot vain tuli lähelle ihan liikaa, ne taas kosketti ilman lupaa paha tuli lähelle, mutta se paha on nyt helppo nitistää, sillä ei ole enää voimaa eikä valtaa alistaa minua.
Onneksi on olemassa apua, soitin turvakodille.
Tärkein pointtihan tässä on se, että menneeseen ei tarvi enää palata, ei enää ikinä.
Se on loppu, slut, the end, ero oli ihan oikea päätös.
Mutta tuollainen päivä olis saanu mennä ohi, ilman että muistan sitä.
Luulin jo kyseisen päivän iltana, että kaikki menee suhteellisen kivuttomasti, hieman olin vain alakuloinen, mutta sitten iski se suru ja itku ja masentunut olotila. Suurin tunneskaala on jo helpottanut, mutta vielä on jotain rippeitä mielessä.
Nää tunteet menee onneksi ohi ja sit elämä jatkuu taas normaalina vapautena.

Käyttäjä Sirpale82 kirjoittanut 30.07.2012 klo 15:18

-Apulanta: Pihtiote-

Jos tuntisit mun mieleni
Mun ajatukset ja sieluni
Jos kuulisit sydämen
Sen rytmin merkityksen

Muutos roikkuu ilmassa
Juurineen repii mukaansa
Ei kutsu vaan käskee
Ja hullu tottelee
Ja väittää ettei voinut muutakaan
Et vaikka taisteltiin
Se heti hävittiin

Ravistaa nyt myrsky huonetta
Kuin roska tuulessa
Oon sen pihtiotteessa

Vaikka pitäisit niin itke en
Kun hautaan kuolleena syntyneen
Unelman jostain siitä
Mikä rakkaudeksi piirrettiin
Päätös lienee tässä vaikeinta
Sen jälkeen helpottaa
Kun kädet irrottaa

Ravistaa nyt myrsky huonetta
Kuin roska tuulessa
Oon sen pihtiotteessa

Raskaita
Nämä päivät niin
Enkä tiedä kuinka tästä pois omin jaloin pääsee

Elämään en saa varoitustarraa
Ja vaikka saisikin
Kuka niitä noudattaa

Ravistaa nyt myrsky huonetta
Kuin roska tuulessa
Oon sen pihtiotteessa

Kurittaa nyt myrsky ihmistä
Ja perustuksiltaan
Kaataa huoneensa

Niinpä niin, tarvinneeko muuta sanoa...