Moi mainiina2,

Kyllä se seksi oli myös samanlaista kuin sullakin, vonkaamista kunnes suostuin. Sitten vaan miehen piti saada yliote siitäkin.
Se kokemus pakottamisesta jäi onneksi vain yhdeksi. Muistan kun mies kovakouraisesti otti vaatteet mun päältä ja mä sanoin etten mä halua ja sä satutat mua, siis jo silloin satutti kun se riisu mua, vaatteet pysy ehjänä kyllä.
Se sattui ja muistan kuinka mä vaan odotin, että se mies saa "hommat hoidettua".
Lopettihan se, minuun se ei sen jälkeenkään kiinnittänyt huomiota, meni vaan kattomaan telkkaria!

Tuntuu pahalta sun puolesta kun sua on haukuttu niin rumasti, et sä sellasta olisi ansainnut😞 Onneksi sulla on nyt sellainen mies, joka rakastaa sua semmosena kuin sä oot.
Mä tajuun senkin tunteen millasta on kun ei pidä omasta vartalostaan.
Mulla oli se aika joskus paljon ennen tätä suhde kuviota, mutta samanlaisia tunteita nousee nyttekin pintaan.

Juteltiin sen ystäväni kanssa, että mistä oikein tuollaisia miehiä tulee, siis aivan uskomatonta😠 Mikä siellä ihmisen päässä oikein tollee vaikuttaa🙄
Ehkäpä se mies tarvitsisi apua.

Jossakin toisessa ketjussa kirjoitettiin narsismista ja mainittiin kirja Energiavaras uuvuttaa ihmissuhteet, niin uteliaisuudesta lainasin sen sitten itsekin, kun alkanut mietityttään, että oisko semmonen mies kyseessä tämä entinen. Mutta mutta, kyllähän siinä on semmoinen minä minä ja empaattisuuden puute, jos käyttäytyy törkeesti ja alistaa toista, niin jollakin tasolla on jotain tunnetason ongelmia tai jotain muuta. En tiedä. Mutta lähinnä lainasin ton kirjan, että ymmärtää semmoista "vaikeata" ihmistä paremmin ja sitten tossa kerrotaan kuinka pitää osata pitää puolensa ja alkaa harjoittamaan tervettä itsekkyyttä, ettei toinen voi enään satuttaa. Siis kun jollakin tasolla joutuu kuitenkin olemaan tekemisissä, kun nuo yhteiset lapset.

Jees, pelkäsin kuinka reagoi, kun olen "uskaltanut" mennä varaamaan lastenvalvojalle ajan lasten tapaamisasioiden sopimiseksi, niin alkoi vaihteeksi uhkailemaan, mutta kerrankin pysyin kovana ja sanoin, että on turha minua uhkailla. Sitten alkoi pillittämään... mutta sekin on varmaan manipulointikeino, että ei erehdy säälimään, enkä alkanutkaan, pysyin vaan kovana. Tarkoituksenahan hänellä ilmeisesti oli, että peruisin ajan, jotta voi jatkaa pompotteluani lasten kautta mielin määrin. Mutta saa nähdä, pitää jaksaa odotella edelleen sitä varsinaista aikaa tässä.

Hei.
Kyllä meillä oli tuon seksin kanssa ihan samallalailla, ei auttanut sanoa ei. Yleisesti ottaen se puoli luisti koska olen itse aika seksuaalinen ihminen, mutta jos nyt jostain syystä menin seksistä kieltäytymään, seurauksena oli murjotusta ja kiukuttelua, pihtariksi nimittelyä ja lopuksi sitten tuli se itku. Ja suurimman osan meidän 13 vuoden liitosta annoin aina periksi. Pääsin helpommalla. Vasta nyt viimeisen vuoden aikana pidin pääni, enkä antanut periksi. Sitten kuvaan tulikin paniikkikohtaukset. Kummasti juuri sopivana hetkenä ne tulivat, ja itse hän sitten lopuksi myönsikin että pystyy niitä säätelemään. Mitään, mitä voisin raiskaukseksi kuvata ei ole tapahtunut, lähinnä jotain asentoihin pakottamista jalkalukolla tai muulla vastaavalla. Mutta onhan se traumansa jättänyt.

Samoin tuo minä-kuva on minulla aika kierossa juuri miehen kommenttien takia. Mikään iso ihminen en ole koskaan ollut, alle 60kg aina, mutta kun tarpeeksi kauan tökitään mahaa ja heitellään kommenttia vatsamakkaroista, rapisee loputkin itsetunnon rippeet. Muistan kun olin kerrankin saanut jonkun pidemmän jakson käytyä säännöllisesti salilla, ja sanoin että kiva kun vähän alkaa huomaamaankin jotain lihasta jossain, niin prissi uljaani haki jostain jonkun kehonrakennuslehden ja näytti treenatun naisen kuvaa, tökkäsi mahaani ja sanoi että on sulla kuule vielä tekemistä! Kyllä oli motivaatiot taas huipussaan sen jälkeen.. 😞

Täytyis sinne terveyskeskukseen uskaltautua.. jospa huomenna yrittäis töiden jälkeen.

Nyt on ihan kiva viikonloppu tulossa: vanha työporukka kutsui mukaansa virkistyspäivälle ja syömään sen jälkeen. Kiva vaihtaa kuulumisia, kun he elivät aika lailla siinä mukana kun suunnittelin sitä lähtöä. Onni on hyvä työporukka! ☺️❤️

Vielä on kesää jäljellä ja tsemppiä ja jaksamista kaikille!

Vitsit miten ilkeesti miehet on teitäkin kohdelleet, ei meistä kukaan ole tämmöstä kamalaa ansainnut!
Onneksi voimme olla toistemme tukena ja jakaa uskoa että selviimme, niinkuin varmasti käy, selvitään kukin tahoillamme. Toiset toisella tapaa.

On varmasti rankempaa kaikki kun on lapsia, lapset on siinä kaikessa mukana, surullista että joutuvat kokemaan tuollaista😭
Itsellä ei ole lapsia. Mikä ehkä tekee hommasta helpomman.
Tietysti mieltä painaa pettymys siitä, että kun suhteen alussa olin iloinen, että nyt saan perheen. Miten se voikin mennä niin pikkuhiljaa, että vasta kun homma on niin pitkällä että sä oot kahlittuna neljän seinän sisään huomaakin, että nyt on jotain pahasti pielessä😞

Mua pelottaa tuolla kaupungilla liikkuminen yksin.
Pelkään että joku tulee jostain ja käy kimppuun, tai se exä tulee jostain.
Asutaan nyt tahoillamme eri paikkakunnilla. Pelko on kamala tunne.
Minuun luo rauhaa se, että tiedän alaoven olevan lukossa 24h vuorokaudessa ja täällä on ovipuhelin. Kukaan tuskin lähtee kiipeemään seinää pitkin seittemänteen kerrokseen ihan vapaaehtosesti.
Mutta tuntuu kamalalta kun joutuu olemaan varuillaan ja tarkistelemaan selän taakse, ettei kukaan seuraa. Tai tule jostain nurkan takaa, sillä kaikki miehet pelottaa.

No, fysioterapeuttiani en pelkää, vaikka hän onkin mies, mutta ammattinsa puolesta ja pitkän hoitosuhteen puolesta häntä ei tarvi pelätä. Enkä tietystikään pelkää ystäväni aviomiestä, siis tälläisia tuttuja ja turvallisia miehiä en pelkää.
Tossa 500 metrin päässä on ruokakauppa ja sekin matka on painajainen.
Mutta pakko on ruokaa hakea. Sitten kun alaovi sulkeutuu takana, voin huokaista helpotuksesta
😞

Olen myös paljon kuunnellut Vesterinen Yhtyeineen uutta levyä: Erikoismihen jäähyväiset.
Levy kertoo suomalaisista, perheväkivallasta ja rakkaudesta.
Uudelleen ja uudelleen ne sanat sanottaa olotiloja.
Erityisesti koskettaa biisi Kellarissa ja Isä.

"Kellarissa

Ne on täällä, ne on täällä, mut niitä ei nää
mut mä tiedän, että ne meidät koittaa jäljittää

Mul on kellarissa kaikki valmiina
kahdestaan me ollaan piilossa
mul on molemmille eväät kaapissa
jos ne löytää niin me ollaan voimissa

Voinko luottaa, voinko luottaa, ettet kavalla
meidän paikkaa, meidän paikkaa vampyyreille paljasta

Mul on kellarissa kaikki valmiina
kahdestaan me ollaan piilossa
mul on molemmille miekka kaapissa
jos ne löytää niin me ollaan valmiina

Ei ne meitä, ei ne meitä voi erottaa
vaikkei täällä enää koskaan saakaan rakastaa

Mul on kellarissa kaikki valmiina
kahdestaan me ollaan piilossa
mul on molemmille ruusu kaapissa
jos sä tahdot niin me ollaan yhdessä
kahdestaan ikuisesti yhdessä "

Voimia kaikille🌻🙂🌻

Heippa Sirpale82 + muut
Pyri että et anna pelolle valtaa.
Äläkä sulkeudu omaan kotiin neljän seinän sisälle vaan mennä kaikenlaisiin tapahtumiin
missä on ihmisiä jos olisi joku aina mukana niin se helpottas elämää.
Kyllä varmasti selviät ( selviätte ) mutta yksin ei saa jäädä vaan teillä jokaisella
täytys olla sellainen turvaverkko johon kuuluis ystävät, kaverit, tukihenkilöt, ammattiauttajat
jne niin jokainen kun auttaa niin hiljakseen pääsette elämässä eteenpäin kohti
parempaa huomista.
( mulle on moni ihminen jälkeen päin sanonut että miten on hyvä olla omassa kodissa
eikä tarvitse pelätä eikä tarvitse alistua jne ja uskokaa minua viellä tekin sanotte saman
mutta se vaatii aikaa )
Sitä minä olen monesti yksin pohtinut että mikä teitä ( yleensä naisia ) saa jäämään
väkivaltaiseen, alistavaan, alkoholistin, narsistin jne
olen nähnyt et toinen puoliso alistaa toista kymmeniä vuosia ja hautaan asti
se tuntuu niin hurjalta ja uskomattomalta että ei sitä uskois jos ei tietäs tai näkisi.
Sillä jos joutuu kokemaan esim perheväkivaltaa niin pääsääntöisesti heti pitää
lähteä pois sellaisesta suhteesta.
Se on tietysti helppo täältä sanoa että lähde pois mutta kun suomessa kunta / kaupunki
on velvollinen järjestämään asunnon ja on perustoimeen tulo niin hiljakseen siitä
nousta ja elämää katsoa uusin silmin.
vastaisuuden varalle älkää ikinä katselko sellaisia miehiä joka on alkoholisti, narsisti,
väkivaltainen, rikollinen jne.
Kaikille teille minä toivon kaikkea hyvää ja menestystä elämässä.
Kaunista loppu kesää teille

Ei siinä miehen paidassa lue: olen narsisti, olen juoppo, olen rikollinen, ei se raiskaaja tule ja kerro että "hei nainen, aion nyt raiskata sut" jos olisikin noin, niin kuinkahan monen naisen elämässä tuo jäisi kokematta, varmaan kaikkien.
Minusta tuntuu ikävältä, kun sanotaan ettei pidä semmoisiin ihmisiin sekaantua.
Syyllistää vielä enemmän. Ei narsistisuus näy päälle!
Uhri on peloissaan ja täyttää vaatimukset, jotta välttyisi pahalta.

Minkäs huonoille valinnoilleen voi.
Ja ei se ole kovin helppoa lähteä, varsinkin jos suhteessa on jotain hyvääkin. Kyseinen ihminen joka tekee väärin, tekee sen niin hilljakseen, että toinen alistuu.
Se miten toinen ihminen onnistuu pääsemään sun pään sisään, on ovelakin. Ja heillä itsellään on pahaolla, eikä todellakaan elämä kunnossa.
Ehkä he jotka ovat kuolemaansa asti alistetussa suhteessa, pelkäävät, eivätkä uskalla lähteä.
Se vaatii ihan mielettömän itsensä tsemppaamisen, voimavaran ja rohkeuden lähteä.
Puolivuotta suunnittelin itse omaa lähtöäni, kunnes olin valmis sen tekemään.
Ja kun vihdoin lähdin, tein sen itseni takia ja alan rakentaa itseäni uudestaan.
Jotta taas olisin onnellinen.

Mun ei ole lainkaan ikävä exääni. En edes kaipaa sitä.
Jossain vaiheessa mun rakkaus miestä kohtaan kuoli ja kun mieskään ei sitä osoittanut niin ei se voinu uudestaankaan syttyä.
Siksi en varmaan ikävöikään, koska en rakasta.
Mietin vaan, että mitä rakastettavaa miehessä oli, tällä hetkellä en löydä mitään rakastamisen arvoista.

Koitan selvitä päivän kerrallaan, tänään sain reuma-asiani järjetymään, verikokeet ja sain tietää mistä tavotan lääkärin ja kuka on mun hoitava lääkäri, jolta saan lähetteen tarvittaessa reumapoliklinikalle, vein myös asumistukihakemuksen kelaan.
Huomenna ois aamuvuoro sijaisuus. Työpaikka on mukava, samoin henkilökunta siellä. Tulee varmasti ihan mukava päivä, pääsee taas tekee hoitotyötä ihan käytännössä🙂👍

Tämä viikko on ollut aika rankka, siis henkisesti. Alkuviikosta pelkäsin niin yksinkertaista asiaa, että kuinka ex reagoi lastenvalvoja-asiaan, kun sitä temperamenttia tunnetusti on... Jees, kun muuta ei sitten keksinyt alkoi uhkailemaan rikosilmoituksella. Tarkoituksena ilmeisesti se, että luopuisin lastenvalvoja-ajasta, jossa sovittaisiin lasten tapaamisista, kun pompottelee minua ihan kympillä siinä asiassa eli lasten tapaamiset ei toimi normaalisti, eikä niitä pysty normaalisti aikuisten tavalla sopimaan, vaikka olen useaan kertaan yrittänyt, vaan asiat pitää tehdä vaikeiksi. Eilen tuli soitto poliisiasemalta kuulosteluun, minua syytetään pahoinpitelystä - viitaten juhannus-tekstiini tällä parisuhde, koti ja perhe -kategoriassa. Eihän siinä, menen selvittämään miten asiat ovat menneet. Epäilenpä että siellä voi olla "mielenkiintoisia" syytöksiä minua kohtaan. Kaikista naurettavinta tässä on se, että minä alunperin olin siellä turvakodissa, mutta enpä ole ajoissa tajunnut pysyä erossa tästä miehestä. Jos ei muuta hyvää niin ainakin sen olen tajunnut ja myös sen, että riidasta kannattaa vetäytyä tässä tapauksessa, ettei ala tämmöisen ihmisen kanssa väittelemään, kun hän ei varmasti luovuta ikinä. Mutta nyt vain hoidan sen mitä täytyy ja sovin lasten tapaamisista, kyllä kai se ajan mittaan helpottuu tämä asia.

Hei Valkoinen mieli!
On sulla varmasti raskasta. Kävin lukemassa sun kirjotuksia juhannuksesta ja kyllä aikamoinen tilanne oli. Toivottavasti kaikki mennyt ihan hyvin ja saitte asiat sovittua.
Uskon kuinka vaikea tilanne keskenään on sopia jos toinen osapuoli ei siihen pysty.
Mä olen ajatuksella mukana. Mulla oli kans samanlaista, ei me pystytty keskenämme sopimaan, sitten siinä kävi usein niin, että minä joustin ja usein hyvinkin väärissä asioissa.

Sukulaistapaamiset on kamalia.
Tänään tapasin toiset isovanhempani, kun olivat vanhempieni luona kylässä.
Vaari kysyi heti ensitöikseen missä mun mieheni on. Mä menin vaikeeksi, apua mitä mä sanon. Sitten isä sanoi, että näytä sormeasi niin tietää! Mullahan ei ollut kihlasormusta sormessa. Voi apua! Sain kakistettua ulos, että ero meille tuli.
Sitten ryntäsin toiseen huoneeseen itkemään😭
Isä tuli hetken päästä perässä, pyysi anteeksi kun oli sanonut tyhmästi. Ja hänen ei olisi niin pitänyt sanoa.Isä oli vilpittömästi pahoillaan ja huomasi kuinka karmee olo mulle tuli. Siinä sitten rauhotuin ja olin taas kunnossa liittyäkseni seuraan.
Myöhemmin oli pakko selittää, että huonosti kävi rakkaustarinan, henkistä väkivaltaa😞
Siitä ei sitten sen enempää puhuttu.
Tiesin jo kotoa lähtiessäni, että asiasta tulee puhetta. Ja psyykkasin itseäni siihen..mutta romahdus oli ensimmäinen reaktio☹️

Tuo pelko vaan vainoaa joka ikisessä paikassa jossa olen yksin ja jos läsnä on miehiä.
Tänään odotin bussia ja kuinka ollakaan olin yksin ja paikalle asteli mies.
Tunsin kuinka pelko nousi kovemmaksi. Pysyin kuitenkin tyynenä ja selvisin bussiin😟
Perjantaina on aika kriisitapaamiseen ja asia tulee esille varmasti.
Kriisityöntekijä sanoi, että pelko on aivan normaali tunne tässä tilanteessa.

No hyvää tässä on se, että uusikoti alkaa jo tuntua kodilta ja viihdyn täällä!

Heippa sirpale82
Olen pahoillani jos olen kirjoituksella pahoittanut sinun mielesi enkä todellakaan
ole tarkoittanut että syyllistäisin naisia.
Vaan tarkoitin että jos esim joutuu narsistin uhriksi niin siitä kyllä pitää lähteä
pois ja heti ja kun narsisti vie uhrilta hiljakseen voimat niin pitää osata pyytää
apua on sosiaali toimi, poliisi, turvakodit jne apua kyllä saa mutta on itse oltava vähän
aktiivinen niin viranomaiset kyllä auttaa.
Tiedän kyllä millainen ihminen narsisti on se hiljakseen vie uhrilta voiman ja ihmis arvon
uhrilta kestää nousta siitä ylös toisilta vähemmän toisella pitemmän aikaa.
olen itse ollut pisimpään lähes kymmenen vuotta narsistin uhrin tukena ja kun vielläkin
tulee ihmiselle heikkoja hetkijä niin olen sanonut että minulle voi soittaa yöllä tai
päivällä ja onneksi on päässyt jo jollakin lailla jaloilleen.
Hyvä kun sinulla on työtä ja tekemistä niin saat muuta ajateltavaa ja usko minua
rakenna itsellesi turvaverkko ja ikinä et jää ongelmien kanssa yksin vaan kun tulee
elämässä heikko hetki niin heti haet apua.
sillä jokaiselle ihmiselle tulee elämässä heikkoja hetkijä.
Minä toivon sinulle elämääsi kaikkea hyvää ja menestystä.
Kaunista loppu kesää sinulle

Niin, helppohan se on ajatella että kun on suhteessa narsistin kanssa, niin pitäisi lähteä. Itse olin 13 vuotta naimisissa, enkä tajunnut kuin vasta lähdettyäni että kyseessä oli narsisti. Vaikka tiesin hänen isänsä olevan, en silti ajatellut mieheni olevan. Niin salakavalaa se on. Tiesin vain että joku on hullusti kun voin henkisesti niin huonosti, ja kaikki elämän perustilanteet olivat tosi vaikeita.
Huomaamattani olin kadottanut oman elämäni, minut oli eristetty ystävistäni pikkuhiljaa, omat cd:ni olivat vaihtuneet toisiin, lempiruokani oli sama kuin miehellä, elin täysin hänen elämäänsä. Konsti oli näin jälkikäteen ajatellen aika helppo: aina kun tein jotain oman tahtoni mukaista, seurasi konflikti. Ja koska kilttinä ja mukautuvana ihmisenä yritän välttää konflikteja ja riitoja, luovuin tavoista ja käytöksestä ja menoista jotka niitä aiheuttivat. Eli kaikesta omasta. Jos tein 'virheitä', seurasi henkistä kouluttamista. Jos kotiavaimien ottaminen mukaan kauppareissulle jäi miehen vastuulle, hän lukitsi minut puoleksi tunniksi ulos. Muistinpa ottaa seuraavalla kerralla mukaan... Jos ostin alennusmyynnistä uudet kengät ilman hänen lupaansa, seurasi raivokohtaus, jossa kaikki vaatteeni ja kenkäni lensivät kaapeista lattialle. jne...

Jälkeenpäin kuulostaa todella hullulta, mutta minulle se oli normia. En tiennyt muusta. Ja koska minulle aina selitettiin hyvin vakuuttavasti miten se oli minun aiheuttamaani, uskoin siihen. Enkä kertonut kenellekään. Vasta kun uskalsin puhua ystävälleni 'perhe-elämästämme' aloin nähdä asioita ulkopuolisen silmin ja ymmärsin miten sairasta kaikki oli. Mutta vielä tässäkään vaiheessa ei ole helppo vain lähteä. Se vaatii todella paljon henkistä kanttia ja rohkeutta lähteä tyhjän päälle. Varsinkin kun koko itsetuntosi on rakennettu tuon yhden ihmisen luoman kuvan mukaan. Olen mitätön, tyhmä, lihava, ruma surkimus ilman puolisoani, ja hän on pyhimys joka siitä huolimatta haluaa olla kanssani. Voi kuvitella miten vaikeaa on itsensä sieltä mudasta kerätä!
Tällaisella alistetulla ihmisellä ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa jäljellä. Jäämällä hän lopulta tuhoaa itsensä tuon toisen ihmisen vuoksi.

Olen tässä nyt muutaman kuukauden aikana pyöritellyt näitä asioita päässäni, ja aika hyvällä mallilla mielestäni olen, mutta silti tulee vielä tunteita häntä kohtaan, ajatuksia että pitäisikö sittenkin palata niiden hyvien hetkien vuoksi. Mutta järjellä kun aina hiukan ajattelee kaikkea tapahtunutta tai puhuu jonkun ystävän kanssa, ei voi tulla muuhun päätelmään kuin että olisi mahdotonta mennä takaisin. Se olisi loppuni.

Sain vihdoin tänään soitettua kaupungin psykologille ja sain ajan parin viikon päähän. Jos vaikka siitäkin olisi jotain apua. Lomaa olisi tiedossa pari viikkoa tämän viikon jälkeen, ja pelkään hiukan sitä vapaata aikaa, etten liikaa vajoaisi itsesäälin syövereihin. Onneksi on tiedossa 5 päivän reissu Italiaan työkaverin kanssa! Vähän maisemanvaihdosta edes.

Jaksamista ja rohkeutta kaikille! ☺️❤️

Joo, todella hyvä lukea näitä tarinoita täältä, niin alkaa yhä enemmän näkemään sen todellisuuden, mikä on ollut. Olen luullut, että ainoita ongelmia on ollut päihde- ja siihen liittyvä väkivaltaisuus, mutta luulen, että se syvin ongelma miehellä on myös tuo narsismi. Siksi olen ollut niin pihalla, kun toinen on vakuutellut, että minä olen syypää ja en ole uskaltanut sitten nähdä asioita siten, kuten itse olen nähnyt.

Olemme muuttaneet erillemme jo noin pari vuotta sitten, mutta lasten tapaamisasioita emme ole sopineet, vaikka niin olisin itse halunnut heti alunperin tehdä. Mies ei halunnut. Olen vain ajatellut, että jos asiat ei toimi, niin sitten on pakko tehdä ne kirjalliset sopimukset. Olen joustanut omalla kustannuksellani tähän päivään asti, mutta tilanne on muuttunut siihen, että mies sanelee ehtoja sille milloin vanhempi lapseni voi tulla luokseni. Nyt hän rankaisee minua lastemme kustannuksella ja ei ole suostunut tuomaan vanhempaa lastani luokseni useista pyynnöistäni huolimatta, koska hän katsoo olevan oikeutettu minun rankaisemiseeni.

Varasin ajan siis lastenvalvojalle, mutta mies oli soittanut ja sanonut tälle lastenvalvojalle, että aika ei ole aiheellinen, että sitä pitää siirtää. Ensi lokakuusta puhui lastenvalvoja. Minä en asiaa hyväksynyt, vaan kysyin, että voinko vaikka itsekseni tulla paikalle ja tämä onnistuu, sillä lähden viemään asiaa eteenpäin itse, jos mies ei ilmaannu paikalle, siis oikeuteen. Sehän nyt on selvää, että mies tahallisesti toimii tuolla tavoin. Pelottaa ja kylmää tämä asia, kun kiusataan sillä, ettei saa nähdä omaa lastaan. Toisinpäin asia toimii siten, että miehen tarvitsisi vain kysyä ja sopia nuoremman lapsensa näkemisestä, olen ilmaissut hänelle tämän asian kyllä, mutta eipä ole itse kysellyt tätä lasta, että näkisi ja tässä vaiheessa olen ajatellut, että toisenkin lapsen osalta sovittaisiin ne tapaamisasiat kirjallisesti. Mutta onneksi tämä asia on nyt julkituotu ja kai se siitä pikkuhiljaa myös etenee.

Joo ja lasten asioista en kyllä ala joustamaan. Enkä ole vaatimassa itselleni enemmän, vaan 50-50 tilannetta eli vuoroviikkoja, siis vanhemmasta lapsesta, nuoremmasta lapsesta aluksi muutamia tapaamisia kuussa, mutta ajan kanssa hänellekin vuoroviikot, kuten sisarukselleenkin. Haluan, että lasten isä on yhtälailla mukana lasten elämässä, omaan elämääni kyllä en enään sitä miestä halua. Mutta hänelle näyttää olevan tärkeämpää kostaa minulle, mutta toivon, että ajan kanssa hänelle tulisi se järki päähän ja hyväksyisi eroasian ja olisi lapsille kunnollinen isä. Kun nämä asiat tosiaan voisi saada helpostikin sovittua, mutta pitää haluta sitten mennä vaikeimman kautta, niin sitten mennään. Kun on tosiaan tähän pisteeseen tultu, niin en minä nyt enään ala hyssyttelemään ja tukemaan isän toimia ja alistumaan hänen tahtoonsa, vaan aion tehdä kaikkeni, että sisarukset saavat olla myös keskenään, mutta että kumpikin lapsi on myös sillä isällään. En ihan ymmärrä, mitä lasten isän päässä liikkuu, mutta tämmöinen tilanne ei varmaan ole mikään harvinainen.

Heippa Sanna_k
Sinun kirjoituksesi oli todella upea vaikkakin surullinen mutta siinä on myös
toivoa paremmasta ja eteenpäin menemisestä ja se on hyvä.
Kyllä siinä tuli kaiki asiat millaista on olla narsistin puoliso ja ne millaiseksi
elämä menee.
Mutta sinullekkin muistutan että rakenna itsellesi sellain tukiverkko ( ja onhan sinulla jo )
johon kuuluu ystävät,kaverit,tukihenkilöt, ammattiauttajat jne
Sillä heikkoja hetkijä tulee yleensä ja silloin käytät tukiverkkoa niin tiedät
että et ole yksinja näin pääset elämässäsi eteenpäin.
muista myös ( minun neuvoni ) että vaikka mikä olisi niin et palaa narsistisen
puolisosi luokse äläkä ikinä mieti koko asiaa ( se on yllättävän yleistä että
moni palaa väkivaltaiseen suhteeseen takaisin )
Usko minua kyllä elämä järjestyy mutta hiljakseen etenet elämässä ja rakenna parempaa
huomista muista myös että ikinä et jää yksin sinua autetaan mutta itse pitää
olla aktiivinen.
laitan sinulle viellä tuon osoitteen missä on opas väkivaltaisesta liitosta eroavalle
http://www.turvakoti.net toivottavasti olisi vähän apua.
Pyri ajattelemaan elämääsi pidemmälle ajalle ja ajattele kaikesta huolimatta asioita
positiivisesti.
Tuossa kirjoitan viellä muutaman asian mihin kannattaa reakoida parisuhteessa
Kun ihminen rajoittaa toisen ihmisen elämää.
Omaa käyttäytymistään joutuu muuttamaan toisen takia
kun on vaikea / ahdistava olo kotona
alistamista, toisen vähättelyä, jne
sillon hälyytys kellojen pitäisi soida.
Minä niin sinulle toivon kaikkea hyvää ja menestystä elämääsi.
Kaunista loppu kesää sinulle