Huh. Emme olekaan yksin. 🙂

Meillä uusperhe jossa 6 lasta - neljä vanhinta (tytöt 12, 8, 6 ja poika 11) mieheni aiemmasta liitosta, ja kaksi yhteistä (2,5 ja 1v). Kaikki lapset asuvat meillä, isot käyvät äidillään joka kolmas viikonloppu - hulinaa siis riittää, kuten kaikki aina toteavat kun kerron lapsimäärämme. Voi kuinka tietäisivätkään kuinka paljon...

Poika 11v on adhd, käytössä nyt vuoden ollut Concerta-lääkitys. Auttoi alussa, mutta kesän kun oli lääkitys tauolla ja viettivät kuukauden yhtäjaksoisesti äitinsä luona (ei rajoja, ei noudateta pelien ikärajoja, ei rajoiteta pelaamista, valvotaan yökaudet jne jne ☹️ ) meni käytös pahemmaksi kuin koskaan. Valehteli, ei noudattanut kotiintuloaikoja, käyttäytyi välinpitämättömästi kaikkia ja kaikkea kohtaan ja lopulta jäi kiinni näpistyksestä.

Olimme hakeneet apua jo aiemmin perheneuvolasta, koulupsykologilta, koulukuraattorilta, lasten neur.polilta... taisi vain kirkko olla kokeilematta... 😯🗯️ Mistään ei saatu voivotteluja kummempaa, yksi yksittäinen perheneuvolakäynti mikä kului siihen että pojalta kysyttiin onko hänellä niin ikävä äitiä että siksi toimii väärin. 😐

Näpistys oli viimeinen niitti, ja mies soitti sosiaalipäivystykseen että APUA ON SAATAVA NYT! Poika vietti pari viikkoa lastensuojelun vastaanottokodissa, ja sen jälkeen saimme viimein aikoja sinne kasvatus- ja perheneuvolaan, nyt siellä käydään viikoittain. Poika tapaa psykologia, me vanhemmat sosiaalityöntekijää. Hiljalleen, hiljalleen mennään parempaan suuntaan - vieläkin on jäänyt kiinni valheista ym, mutta erona entiseen nyt edes myöntää ne valheensa eikä kietoudu vaan syvemmälle valheisiin kuten ennen. Jospa tuo pariviikkoinen poissa kotoa herätti pojankin?

Meillä soppaa vielä hämmentää isojen lasten biologinen äiti. Hänen mielestään hän toimii rajattomalla kasvatuksellaan lasten parhaaksi, ja meillä kotona on liian tiukat säännöt (=kotiintuloajat, nukkumaanmenoajat, kotityövelvollisuuksia kuten oman huoneen siivous, pyykit pyykkikoriin jne, peliaikojen rajoittaminen, kouluun panostamisen vaatiminen...). On tehnyt mm lastensuojeluilmoituksia, kun meillä huudetaan lapsille ja vaaditaan tekemään kotitöitä. 😟

Noh, nyt meni jo sivuraiteelle keskustelun aiheesta, mutta tällainen kombo meillä.

Ei ole aina helppoa, mutta jostain on aina vaan löydettävä aikaa ja halua panostaa parisuhteeseen ja perheen yhteiseen aikaan että taas jaksetaan. Luojan kiitos pojassa on tapahtunut muutoksia positiiviseen suuntaan, toivon todella että kasvatus- ja perheneuvolakäynnit saavat jatkua, aion vaatia sitä, meidän on saatava jossain purkaa myös omia tuntojamme eikä vaan keskenämme puida... 🤨

Hei Zinae.Nostan hattua sinulle,kun jaksat ja yrität tehdä lapsen eteen töitä.Lapselle/lapsille pitää asettaa rajat.Itse olen tiukka ja tarkka.Kotiintuloajat ja peliajat mielestäni lapsilla olisi hyvä olla.Mutta,jos toinen osapuoli ei noudata samoja sääntöjä niin silloin mistään ei tule mitään.Olen sitä mieltä,kun pystyisi luomaan ja sopimaan yhteiset säännöt joita noudattaa niin homma toimisi.Nyky päivänä vaikea saada apua.Itsekkin aikoinaan hain apua ja soitin moneen paikkaan kunnes sitten sain tarvitsemani avun.Voimia ja kaikkea hyvää teidän perheelle🙂👍🙂

Hei taas kaikka🙂

Aluksi haluan sanoa,että voimia ja halauksia teille kaikille äideille ja vanhemmille arjen hulinan keskellä,me kaikki varsinkin erityislasten vanhemmat ollaan niitä arjen ja arjenpyörityksen sankareita ja mestareita kaikesta huolimatta 🙂🌻 Näin ainakin itse tsemppaan itseäni hankalempina aikona 🙂

Kun luin zinae sinun viestisi niin ensinnäkin haluan lähettää lämpimän voimahalin sinulle,toivottavasti teillä asiat järjestyy parhain päin 🙂

Myös meillä on lähes joka päivä samat tutut päivärutiinit ja tietyt säännöt sekä rajat joita noudatetaan,tai ainakin yritetään kovasti "satunnaisista" vastusteluista huolimatta 😀

Huomaan että kuinka ne rutiinit ja rajat ja säännöt ovat tärkeitä varsinkin meidän pojalle, ja hyvin selkeästi myös sopia etukäteen jos tehdään poikkeus esim.peliaikaan,kaverille kyläilyyn tms.muutokseen ja vielä varmistaa että poika on sisäistänyt asian ettei sitten tule hepulia jos asia on mennyt ohi korvien 🙂

Jos jostain syystä on ollut ns.rennompaa esim.lomalla ja on saanut juuri esim.pelata pidemmästi tai on ollut mummolassa jossa on saanut tehdä asioita ehkä enemmän oman mielen mukaan niin sitten huomaa juuri sen eron kuinka hän on hermostuneempi ja kiukkuisempi,huutaa ja yritää viimeiseen asti saada tehdä asiat oman mielen mukaan ja siitä tasapainoon ja rauhoittuminen pääseminen meillä kestää mielestäni normaalia pidempään kuin esim.niin sanotun normaalin lapsen kanssa.
Yleensä meillä toimii kaiken turhan karsiminen pois päivästä ja juuri säännöistä ja rutiineista tiukemmin kiinni pitäminen.

Nyt tosiaan poikkeukset ovat alkaneet hieman sujua kun niistä on ennakkoon juteltu pojan kanssa ja sovittu ns.pelisäännöt esim.tämä asia tehdään nyt näin siitä ja siitä syystä mutta seuraavalla kerralla tehdään taas kuten normaalistikin.
On tämä aikamoista kikkailua välillä 🙂

Onneksi on näitä erilaisia tukiverkkoja ja paikkoja joista saa oikeasti voimaa,ymmärrystä ja tunteen siitä että en ole ainoa enkä yksin,kiitos siitä kaikille
🌻🙂🌻

Aurinkoa ja voimia kaikille 🙂

Hei!
Luin tuolta edellisistä viesteistä, että joskus jää tutkimusten jälkeen epävarmaksi onko lapsella nyt ADHD vai ei.

Meillä sellainen tilanne, että pojalla tehtiin tutkimukset ostopalvelupsykiatrin avulla toisella paikkakunnalla. Siellä tehtiin diagnoosi "määrittämätön hyperkineettinen häiriö". Kun muutimme, sen paikkakunnan lastenpsykiatri sanoi, että se tarkoittaa juuri ADHD:ta. Onko näin? Katsoin tautiluokitusta, siellä se on ADHD:n rinnalla yksi hyperkineettisistä häiriöistä. Ei siis ehkä aivan synonyymi? 😐

Tämä uuden paikkakunnan lääkäri kuitenkin hyllytti pojan diagnoosin. Koimme jossain vaiheessa että oireilu helpotti, ja käynnit perheneuvolassa loppuivat. Mutta puoli vuotta myöhemmin olemme nyt taas samassa ellei pahemmassa tilanteessa. On ollut karkailua, kouluun menemättä jättämistä, läksyjä ei tehdä juuri ollenkaan ilman tarkkaa vahtimista. Kirjat, kynät, vihkot kadoksissa. Vika on lapsen mielestä aina opettajassa, vanhemmissa, sisaruksissa. Tai sitten hän huutaa olevansa liian tyhmä ja haluavansa kuolla. .😭

Minua ahdistaa, kun on niin vaikea tietää, mikä lapsella on. Kun pitää miettiä, onko vain kasvatettu väärin, onko lapsi masentunut ja sen takia ADHD-oireita, vai päinvastoin. Onko väärin toivoa, että lapsi sittenkin saisi sen ADHD-diagnoosin? Useinhan vanhempia syytetään siitä, että väistetään vastuuta ja "hankitaan" diagnoosi lapselle. Minusta vain tuntuu että jos pojan todettaisiin kärsivän neuropsykologisesta häiriöstä eikä olevan vain tahallaan hankala ja mahdoton, hän saisi enemmän ymmärrystä ja hyväksyntää osakseen esimerkiksi koulussa ja se auttaisi myös kotona jaksamaan...

Tunnen myötätuntoa kaikkia teitä kohtaan joilla on ADHD-lapsi. Meillä on tosi vaikeaa ja hankalaa välillä. Avioliittokin rakoilee, arki on välillä niin ahdistavaa ja tekisi mieli vaan kiljua tuskasta. No välillä kiljutaankin ☹️

Millaisia kokemuksia teillä on, onko diagnoosin asettaminen ollut vaikeaa lääkäreille, onko siihen päädytty kenties soutamisen ja huopaamisen kautta?

Viviaana kirjoitti 10.4.2012 12:35

Hei kaikille!

Riepuliina, tsemppiä Sinulle 5 v. poikasi ohjaamiseen! Vaatii vanhemmilta välillä leijonanluonnetta pitää kiinni rajoista, mutta pitkällä tähtäimellä se palkitaan. Tutkimuksissa kannattaa avoimesti ottaa puheeksi mieltä askarruttavat asiat.

Anksu, tosi hienoa kuulla, että poikasi on saanut yksilöllisempää tukea pienluokassa.

Äippä, tiedätkö Sinä, että ADHD-liitto järjestää perheille tuettuja lomia, joihin koko perhe pääsee pienellä osallistumismaksulla rentoutumaan hotellitason majoitukseen puolihoitojen äärelle. Hakuaika tämän vuoden lomiin on ollut nyt maaliskuun loppuun mennessä mutta paikoista voi vielä kysyä... Lisätietoa löytyy http://www.adhd-liitto.fi/tukea/lomatoiminta/tuetut-lomat-2012

Anksu ja äippä, oletteko olleet koskaan perheille tarkoitetuilla sopeutumisvalmennuskursseilla, jossa saa sekä tietoa ADD/ADHD asioista että voi jakaa ajatuksia myös toisten perheiden kanssa eli saada arvokasta vertaistukea? Sopeutumisvalmennuksista saa myös tietoa ADHD-liiton sivuilta http://www.adhd-liitto.fi/tukea/adhd-liiton-palvelut/sopeutumisvalmennuskurssit/2012

terkuin
Viviaana

Onko näitä lomia myös teini-ikäisen aadeehoodee-höpöttäjän koko perheelle? Meillä jo 14 -vuotias dynamiittipötkö.

Hei taas
Kirjoitin aiemmin pojastani jolla oli erityisen vaikeaa esikoulussa. Nyt haluaisin kertoa että tilanteeseen on tullut muutos. Pari viikkoa ollut käytössä Equasym ja poika on ollut parhaimmillaan, on ollut aivan mahtavaa kun esikoulusta ja terapeuteilta on tullut paljon positiivista palautetta ja poika on itsekin tosi onnellinen. Oloni on todella helpottunut kun haasteet on ainakin tällä erää voitettu.

Tämän halusin kertoa teille muistutuksena siitä että asiat voivat järjestyä ihan yllättäen. Täällä kirjoittaa monta huolestunutta vanhempaa, toivon että myös teidän lastenne asiat järjestyvät. Voimia jokaiselle!

Hei taas ja tiedoksi 🙂🌻

Huomenna keskiviikkona 23.10. Tukinetissä on jälleen vuorossa ADHD-liiton kuukausittainen liveryhmä eli chat. Liveryhmä on klo 18-20 ja keskustelun teemana on: ADHD -oireisten puolisot. Keskustelu on avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille. Etukateisilmoittautumisia ei tarvita, "astu" vain sisään ryhmään!

Liveryhmän ohjaajina toimivat ADHD-liiton asiantuntijat.

Tervetuloa mukaan!

Vällä kirjoitti 18.10.2013 3:2

Hei taas
Kirjoitin aiemmin pojastani jolla oli erityisen vaikeaa esikoulussa. Nyt haluaisin kertoa että tilanteeseen on tullut muutos. Pari viikkoa ollut käytössä Equasym ja poika on ollut parhaimmillaan, on ollut aivan mahtavaa kun esikoulusta ja terapeuteilta on tullut paljon positiivista palautetta ja poika on itsekin tosi onnellinen. Oloni on todella helpottunut kun haasteet on ainakin tällä erää voitettu.

Tämän halusin kertoa teille muistutuksena siitä että asiat voivat järjestyä ihan yllättäen. Täällä kirjoittaa monta huolestunutta vanhempaa, toivon että myös teidän lastenne asiat järjestyvät. Voimia jokaiselle!

Hei Vällä ja kaikki muut 🙂

Meidänkin 6-vuotiaalle pojalle on ehdottettu kokeiltavaksi juuri tuota Equasym-lääkitystä vaikka meillä tosin tutkimukset vielä kesken mutta tähän astiset tutkimukset lääkärin mukaan viittavat vahvasti ainakin adhd mutta mahdollisesti voi olla muutakin.
Me ei olla vielä haluttu lääkitystä aloittaa vaikka pariin ottiin lääkäri on sitä ehdottanut.
Voinko kysyä,että onko teidän pojalle tullut sivuvaikutuksia ja jos on niin millaisia?Miten teidän poikanne on suhtautunut lääkitykseen,onko itse huomannut myös eron?

Myös muut jos on kokemuksia Equasym-lääkkeestä niin olisi kiva tietää kuinka ne ovat toimineet ja millaisia sivuvaikutukset ovat olleet?

Lämpimät voimahalit kaikille 🙂🌻

Tumpelo79 kirjoitti 13.10.2013 22:29

Viviaana kirjoitti 10.4.2012 12:35

Hei kaikille!

Riepuliina, tsemppiä Sinulle 5 v. poikasi ohjaamiseen! Vaatii vanhemmilta välillä leijonanluonnetta pitää kiinni rajoista, mutta pitkällä tähtäimellä se palkitaan. Tutkimuksissa kannattaa avoimesti ottaa puheeksi mieltä askarruttavat asiat.

Anksu, tosi hienoa kuulla, että poikasi on saanut yksilöllisempää tukea pienluokassa.

Äippä, tiedätkö Sinä, että ADHD-liitto järjestää perheille tuettuja lomia, joihin koko perhe pääsee pienellä osallistumismaksulla rentoutumaan hotellitason majoitukseen puolihoitojen äärelle. Hakuaika tämän vuoden lomiin on ollut nyt maaliskuun loppuun mennessä mutta paikoista voi vielä kysyä... Lisätietoa löytyy http://www.adhd-liitto.fi/tukea/lomatoiminta/tuetut-lomat-2012

Anksu ja äippä, oletteko olleet koskaan perheille tarkoitetuilla sopeutumisvalmennuskursseilla, jossa saa sekä tietoa ADD/ADHD asioista että voi jakaa ajatuksia myös toisten perheiden kanssa eli saada arvokasta vertaistukea? Sopeutumisvalmennuksista saa myös tietoa ADHD-liiton sivuilta http://www.adhd-liitto.fi/tukea/adhd-liiton-palvelut/sopeutumisvalmennuskurssit/2012

terkuin
Viviaana

Onko näitä lomia myös teini-ikäisen aadeehoodee-höpöttäjän koko perheelle? Meillä jo 14 -vuotias dynamiittipötkö.

Kyselit Tumpelo79, onko näitä tuettuja lomia myös teini-ikäisten perheille. Lomat on tarkoitettu perheille, eikä lasten iällä ole keskeistä merkitystä. Löydät ensi vuoden lomat täältä http://www.mtlh.fi/index.php?k=21250 Lomatukihakemus ja ohjeet sen täyttämistä varten löytyvät myös tuolta Maaseudun Terveys- ja lomahuolloin sivuilta. Mukavaa syksyn jatkoa!

Hei Vällä! Ihana kuulla hyviä uutisia 😀

Hei Fanniina

Minusta tuntuu että lääkityksen aloittaminen pojalla oli kyllä todella hyvä päätös. Sivuoireita ei ole tullut. Ennen lääkityksen aloittamista otettiin verikokeet ja sydänfilmi, niistä on kontrolliaika pari kuukauden päästä.

Poika on itse suhtautunut asiaan todella reippaasti ja lääkkeen ottaminenkin sujuu mallikkaasti kun kyseessä on pieni kapseli. On itse kertonut että hänen on nyt on helpompi keskittyä koulussa. Lääkityksestä on kyllä ollut todella suuri hyöty! 🙂
Niin ja pojan mielestä hänen sininen dosettinsa on tosi cool 😎

Viljatar kirjoitti 8.10.2013 23:4

Hei!
Luin tuolta edellisistä viesteistä, että joskus jää tutkimusten jälkeen epävarmaksi onko lapsella nyt ADHD vai ei.

Meillä sellainen tilanne, että pojalla tehtiin tutkimukset ostopalvelupsykiatrin avulla toisella paikkakunnalla. Siellä tehtiin diagnoosi "määrittämätön hyperkineettinen häiriö". Kun muutimme, sen paikkakunnan lastenpsykiatri sanoi, että se tarkoittaa juuri ADHD:ta. Onko näin? Katsoin tautiluokitusta, siellä se on ADHD:n rinnalla yksi hyperkineettisistä häiriöistä. Ei siis ehkä aivan synonyymi? 😐

Tämä uuden paikkakunnan lääkäri kuitenkin hyllytti pojan diagnoosin. Koimme jossain vaiheessa että oireilu helpotti, ja käynnit perheneuvolassa loppuivat. Mutta puoli vuotta myöhemmin olemme nyt taas samassa ellei pahemmassa tilanteessa. On ollut karkailua, kouluun menemättä jättämistä, läksyjä ei tehdä juuri ollenkaan ilman tarkkaa vahtimista. Kirjat, kynät, vihkot kadoksissa. Vika on lapsen mielestä aina opettajassa, vanhemmissa, sisaruksissa. Tai sitten hän huutaa olevansa liian tyhmä ja haluavansa kuolla. .😭

Minua ahdistaa, kun on niin vaikea tietää, mikä lapsella on. Kun pitää miettiä, onko vain kasvatettu väärin, onko lapsi masentunut ja sen takia ADHD-oireita, vai päinvastoin. Onko väärin toivoa, että lapsi sittenkin saisi sen ADHD-diagnoosin? Useinhan vanhempia syytetään siitä, että väistetään vastuuta ja "hankitaan" diagnoosi lapselle. Minusta vain tuntuu että jos pojan todettaisiin kärsivän neuropsykologisesta häiriöstä eikä olevan vain tahallaan hankala ja mahdoton, hän saisi enemmän ymmärrystä ja hyväksyntää osakseen esimerkiksi koulussa ja se auttaisi myös kotona jaksamaan...

Tunnen myötätuntoa kaikkia teitä kohtaan joilla on ADHD-lapsi. Meillä on tosi vaikeaa ja hankalaa välillä. Avioliittokin rakoilee, arki on välillä niin ahdistavaa ja tekisi mieli vaan kiljua tuskasta. No välillä kiljutaankin ☹️

Millaisia kokemuksia teillä on, onko diagnoosin asettaminen ollut vaikeaa lääkäreille, onko siihen päädytty kenties soutamisen ja huopaamisen kautta?

Hei Viljatar,
todella ikävä kuulla, ettei poikasi asiat ole hoituneet niin kuin niiden pitäisi. On totta, että monesti tuon adhd-diagnoosin saaminen ei ole ihan yksioikoinen asia, ja siinä sitä soutamista ja huopaamistakin voi tapahtua. Diagnosointi vaihtelee todella paljon paikkakuntakohtaisesti, ja sen lisäksi vielä lääkärikohtaisestikin (mikä sattuu olemaan kyseisen lääkärin tietotaso adhd:n suhteen). Asiaa monimutkaistaa vielä sekin, että Suomessa lääkärit saattavat käyttää kahta eri tautiluokitusjärjestelmää, joissa kummassakin adhd:tä lähestytään hieman eri näkökulmasta. Siksi monesti vanhemmilta itseltään vaaditaan lehmän hermoja ja leijonan mieltä, että saa lapselleen asianmukaiset tutkimukset alulle. Monesti tilanne tässä vaiheessa vain on niin vaativa, ettei voimia enää meinaa tällaiseen riittää. Toivottavasti kuitenkin jaksatte puskea asiaa eteenpäin ja saatte kattavat tutkimukset käyntiin. Tärkeintä on saada tieto siitä, mikä kaiken taustalla on, oli kyseessä sitten adhd tai jokin muu. Vasta tuon tiedon pohjalta voidaan hoitoa ja tukitoimia suunnitella niin, että niistä todella on hyötyä. Voimia teidän koko perheelle.

Hei
Meillä pojalla ADHD todettiin 10 v sitten. Alkuun olin melko järkyttynyt vaikkakin tiesin ettei kaikki ole niinkuin pitäisi olla pojan elämässä. Hän oli silloin 7v. Itse jäin silloin puoleksitoista vuodeksi kotiin häntä tukemaan mm. koulun käynnissä. Vaikka se taloudellisesti silloin otti lujille mutta näin jälkeenpäin ajatellen se kannatti. Poika alkoi jonkin ajan kuluttua harrastamaan jääkiekkoa, mikä oli myös oikea ratkaisu vaudikkaalle pojalle jonka piti opetella keskittymään. Se kun oli mieleistä niin siellä hän keskittyi ohjaukseen yms... Siellä tuli kavereita ja oppia ryhmässä toimimaan. Vaatihan se alkuun paljon itseltä. Ihmeelliseltä tuntui alkuun kun ennenkuin edes oli poikaa tutkittu niin lääkärin kanssa kun ensi kerran keskustelin puhelimessa hän olisi aloittanut lääkityksen, johon en silloin suostunut ja poika ei edelleenkään syö lääkkeitä. Ymmärrän toki niitä kenen lapsi saa lääkkeitä jotta arki sujuisi, mutta meillä ei ilmeisesti ole niin hallitseva kyseinen sairaus ja jo hyvissäajoin puuttuminen auttoi. Jokainen lapsi on oma persoonansa ja sellaisenaan heidät tulisi hyväksyä. Meillä ei poika silloin käynyt terapiassa jolloin paljon jäi omalle vastuulle eteenpäin meneminen ja uskon että monipuolinen harrastelu silloin auttoi asiaan. Poika pelaa edelleen kiekkoa, menestyy koulussa kohtuullisesti ja kavereita on. Edelleen huomaan hänessä mm. keskittymisen puutetta, mutta hän kuitenkin pärjää elämässä. Tsemppiä teille kovasti lapsukaisen kanssa.

Hei erityisesti Fanniina ja Vällä!
Kerroitte molemmat että teillä on 6-vuotiaat pojat, joilla ollut ongelmia eskarissa ja ADHD oireita. Olen itse myös 6-vuotiaan eskarilaisen äiti ja pojalla ollut tosi rankka eskarin aloitus ja nyt meneillään neuropsykologiset testit ja itselläni hyvin vahva epäilys, että ADHD diagnoosi tulossa. Nyt on jo aloitettu eskarissa koulukeskustelut siitä millaiselle luokalle poika voi mennä. Tällä hetkellä hän ei ole missään nimessä kouluvalmis, mutta meillä on ollut niin haastavaa jo pitkään että ajattelen, että jos lääkkeitä tarjottaisiin niin ottaisimme ne kyllä vastaan. On lohdullista kuulla, että niistä on ollut joillekin apua ja jaksaminen ja käytös muuttunut. Olisin kiinnostunut kuulemaan, mitä teille on ehdotettu kouluun siirtymisen suhteen ja erityisesti, onko suunnitelmat muuttuneet tuon lääkkeen aloittamisen jälkeen, kun siitä kerran on ollut nopea ja huomattava apu?

Kiitos etukäteen vastauksista!

katri123 kirjoitti 8.11.2013 10:34

Hei erityisesti Fanniina ja Vällä!
Kerroitte molemmat että teillä on 6-vuotiaat pojat, joilla ollut ongelmia eskarissa ja ADHD oireita. Olen itse myös 6-vuotiaan eskarilaisen äiti ja pojalla ollut tosi rankka eskarin aloitus ja nyt meneillään neuropsykologiset testit ja itselläni hyvin vahva epäilys, että ADHD diagnoosi tulossa. Nyt on jo aloitettu eskarissa koulukeskustelut siitä millaiselle luokalle poika voi mennä. Tällä hetkellä hän ei ole missään nimessä kouluvalmis, mutta meillä on ollut niin haastavaa jo pitkään että ajattelen, että jos lääkkeitä tarjottaisiin niin ottaisimme ne kyllä vastaan. On lohdullista kuulla, että niistä on ollut joillekin apua ja jaksaminen ja käytös muuttunut. Olisin kiinnostunut kuulemaan, mitä teille on ehdotettu kouluun siirtymisen suhteen ja erityisesti, onko suunnitelmat muuttuneet tuon lääkkeen aloittamisen jälkeen, kun siitä kerran on ollut nopea ja huomattava apu?

Kiitos etukäteen vastauksista!

Hei katri123 🙂

Meillä pojalla on jossain määrin mukautettu esiopetus,jota ei kuulemma kovin usein ja helpoin perustein tehdä(meidän poika siis päiväkodin eskarissa).
Poika saa tukea muun muassa kerran viikossa kun erityislastentarhanopettaja pitää eskaria tukea enemmän tarvitseville ja sielä erityisesti keskitytään jokaisen lapsen pulmakohtiin.Myös ryhmäavustaja on tarvittaessa käytössä (tai näin ainakin luvattiin,tiedä sitten käytännössä)Mutta joitain kertoja tiedän että poika on saanut avustajan tukea ja hyötynyt siitä.

Koulua varten täytimme yhdessä erityiseskariopettajan kanssa lomakkeen jossa käytiin läpi niitä tukitoimia joita poikamme jo saa/käyttää ja missä tarvitsee erityisesti huomiota ja lisää tukea.
Tämä lomake täytetään kuulemma yleensä vasta koulun alettua mutta nyt se tehtiin jo valmiiksi asioiden mahdollista nopeuttamista toivoen.

Poikaamme on mietitty tällä hetkellä normaaliluokkaan mukautettuun opetukseen ja sieltä tarvittaessa käy erityisopetajalla(joka sijaitsee samassa koulussa) ns.tukiluokassa.
Itseä hieman tämä epäilyttää sillä toiveissa olisi henkilökohtainen avustaja,vaikka tiedän että sen saaminen on nykyään hankalaa ☹️
mutta olen yrittäny olla murehtimatta vielä liikoja.

Lääkitystä meillä ei vieläkään ole sillä tilanne on taas hieman tasaantunut,mutta olen miettinyt että varsinkin oppitunteja ajatellen poika varmasti voisi niistä hyötyä.
Nyt meillä alkaa kohta kolmas jakso toimintaterapiaa jossa keskitytään erityisesti ryhmäterapiaan ja katsotaan olisiko siitä apua pojalle tulevaa koulua ajatellen(poika kun on häiriöherkkä ympäristön ärsykkeille tunneilla ja muutenkin)että jos poika löytäisi keinoja "hillitä ja hallita" ärsykkeitä 🙂

Tutkimukset ovat meillä loppusuoralla ja diagnoosia odotellaan joten voi olla että sitten vielä tulevat suunnitelmat tarkentuu vaikka kaikki ovat siitä lähes yhtämieltä että ADHD-poika meilläkin arkea piristää ja vilkastuttaa 🙂

Toivottavasti pystyin antamaan sinulle edes hieman tukea 🙂
Voimahalit sinulle ja jaksamista koko perheelle
🙂🌻

Terkuin:
Fanniina