Maarit, luettelemasi oireet on ihan suoraan meidän pojasta.

😉

Ihmettelen suunnattomasti asiaa että vanhemmat pelkäävät saavansa lapselle diagnoosin, koska meillä diagnoosi on auttanut ymmärtämään lasta sekä antanut suunnattomasti mahdollisuuksia ja keinoja tulla toimeen lapsen kanssa. On apuvälineitä kouluun sekä kotiin (jumppapallot, istuintyynyt,koulunkäyntiavustaja, painokynä, sermit, painopeitto ym.) Apukeinojen avulla lapsenkin elämä helpottuu suunnattomasti. Turhat kiellot jää aikuisilta pois kun tiedetään että lapsen on saatava liikehtiä jotta pystyy keskittymään.
Tietyissä tilanteissa ennakoiminen on kultaakin arvokkaampaa näiden lasten kanssa kuten myös rutiinit. Sekä tietysti tiettyjen tilanteiden karttaminenkin on viisasta joissakin tilanteissa. Helppo tämä kaikki ei ole eikä hommaan opi yhdessä yössä vaan vaatii jatkuvaa kehitystä, oppimista myös vanhemmilta.
Tuohon lääkitykseen tunnustan suhtautuvani erittäin niukasti oman pojan kohdalla, olen ihmetellytkin sitä kuinka sitä tuputetaan joka paikassa. En kyllä leimaa ketään vanhempaa joka lapselleen sen ottaa koska jokainen vanhempi tuntee oman lapsensa ja tietää kyllä koska tilanne on lapsen kannalta niin tuskainen että lääkitystä kannattaa kokeilla. Meillä lähinnä ollaan perusteltu lääkitystä vain sillä että koulussa olisi opettajalla helpompaa. Lääkkeiden yleisimpiä sivuvaikutuksia todellakin ovat: ruokahaluttomuus, pääsäryt sekä unettomuus. Tällähetkellä poika menee painokäyrissä alaviivalla muuten perusterve ja nukkuu yöt läpeensä. Näitä kolmea asiaa en halua menettää 😀
Olen pojalle syöttänyt nyt omega-3, magneesiumia, sinkkiä, seleeniä sekä B- ja D-vitamiinia, opettajan mielestä (ei tienyt näistä vitamiinien aloituksista mitään) poika on rauhoittunut mainittavasti. Eli näillä mennään 🙂

leimaantumis ongelmat edelleenkin meillä jatkuvat, niiden kanssa minulle pitäis jo saada jonkinlaista lääkitystä 😎 , hermot, usko ja toivokin välillä koetuksilla, voiko ihmiset todellakin olla niin kapea katseisia ja omanapaisia, vai onko sisälläni asuva leijonaemo vain niin vahva ja oikeutta vaativa.

Kyllä nämä lapset vaativat meiltä paljon mutta jossakin vaiheessa/tilanteissa antavatkin meille vanhemmille suuresti. Me katselemme maailmaa hiukan eri perspektiivistä kuin muut ja se pieni rauhallinen hetki sohvan pohjalla kun oma adhd makaa kainalossa ja sanoo "äiti mie rakastan sinuu, rakastatko sie minuu!" ja halaa kaikilla voimilla auttaa kyllä meillä jaksamaan.

Toivon teille kaikille lisää näitä pieniä hetkiä, Sarkkis 🙂🌻

Maaritille jatkoa, vaikka saisitte dg adhd ei se velvota mihinkään lääkityksiin, kannattaa kokeilla ja funtsia asioita ihan rauhassa ja jos tuntuu että kokeillaan lääkitystä niin sitten kokeilette, ei se kokeilukaan sido niitä loppu elämän syömään...
Meilläkin pojalla totarissa numerot 8-10 tietysti käyttäytyminen 7 mutta oppimisvaikeuksia ei ole. Opettajan on vain hyväksyttävä asia että liikettä on ja tuleekin olla. Mahdollisuuksien mukaan vain äänekästä liikehdintää yritetään kanavoida hiljaisempaan. tällähetkellä kuminauha tuolin jaloissa niin jalkojen heiluttelu ei aiheutta semmoista "töminää" joka häiritsisi muita oppilaita... 🙂👍
-sarkkis

Hei kaikki! 🙂👍

Sarkkis ja Sussu ja te kaikki: Sinnikkäs myönteisyytenne ja konstinne arjen ja koulunkäynnin sujumiseksi ovat upeita! Tuo huumorin ja ilon viljeleminen tiukkojen tilanteiden keskellä tai niistä huolimatta myös osuu ja uppoaa!

Maarit, oletko kuullut sopeutumisvalmmennuksesta? ADHD-liiton Töpinää-kurssille ei edellytetä diagnoosia, mukaan voi lähteä vaikka tutkimukset olisivatkin kesken http://www.adhd-liitto.fi/tukea/adhd-liiton-sopeutumisvalmennuskurssit

Hei!
Löysin tämän "ryhmän" eilen etsiessäni tukea ja tietoa, minulla on 7v. poika, joka sai nyt syksyllä ADHD diagnoosin. Pitkään olin tätä epäillytkin, mutta lopullinen varmuus asiasta on silti ottanut koville. Toisaalta ymmärrän poikaani nyt paremmin, ja sen, ettei nämä ongelmat johdu väärästä kasvatuksesta. Koulussa on vaikeaa, oppiminen ei suju samaa tahtia kuin muilla, miten sitä voisi oppia kun ei jaksa keskittyä asioihin 😉 🙂
Lääkitystä meillä ei ole, lääkäri olisi aloittanut, mutta olen todella paljon sitä vastaan. Ymmärrän kyllä jos jollain lapsella on katsottu se tarpeelliseksi 🙂 Mielestäni poikani pärjää kuitenkin (ainakin vielä) ilman lääkkeitä, enkä halua, vain opettajaa helpottaakseni ottaa käyttöön lääkkeitä, joista en tiedä tarpeeksi.
Arki on kyllä haastavaa, poika on välillä niin vihamielinen, joskus kun häntä oikein suututtaa, esim. läksyt kun ei suju, hän lähtee omaan huoneeseen ja sanoo: kuristan itseni, elämä on niin tyhmää 😐
Tämä on vielä uusi juttu meillä, vaikka ADHD.ta olen epäillytkin monta vuotta, jotenkin vielä asian käsitteleminen on kesken omassa mielessä 🙂
Onneksi löysin muita samassa tilanteessa olevia, toivon jaksamista meille kaikille 🙂

Hei Jara75!!

Olette saaneet vastauksen moneen kysymykseen saadessanne diagnoosin, nyt alkaa se työ🙂👍
Tutkimista, kokeilua, vääntöä koulun kanssa, opettelua kotona, heikkoja hetkiä pettymyksineen......
Sanoisin että tulevaisuus ei ole ruusuilla tanssimista mut edelleenkin "sen oikean keinon" löytyminen edes ruokailutilanteen rauhoittamiseen palkitsee suunnattomasti ☺️❤️
Parhaimpina hetkinä voisin sanoa että kun lapsi huomaa eron entiseen ja ilon oivallus valaisee kasvot, ovat niitä hetkiä joita yritän vaalia ja muistella kun törmään taas johonkin "seinään".
Käytä hyväksesi perheneuvolaa tai mitä kautta nyt olettekaan selvitelleet lapsesi tapausta. Sieltä saa ideoita/keinoa/tukea ym. älä jää yksi miettimään. Itse lainasin kirjastosta alan kirjoja joista imin tietoa...

Läksyihin sen verran et kokeileppa ihan vain 3 minuutin jaksoissa teettää läksyjä. Vähän liikuntaa väliin (1-3 minuuttia) ja sitten taas 3 minuuttia läksyjä. Aikoja voi muokata omiin tarpeisiin sopivaksi...

Voimia ja sinnikkyyttä tulevaan, Sarkkis 🌻🙂🌻

Hei!

Täällä ilmoittauttuu 28 vuotias äiti jonka -05 syntynyt poika sai vihdoin ja viimein lähetteen neurologisiin tutkimuksiin sairaalaan. Diagnoosiepäily siis ADHD.

Muistan kun pojasta puhuttiin jo 2 vuotiaana tarhassa hänen tarkkaavuudestaan ja siellä kävi erityistarhanopettaja häntä monasti katsomassa. Oli näitä että poika piti istuttaa ruokailutilanteissa niin että näkee koko huoneen ettei tulisi lentäviä lautasia. olisi pitänyt olla silmät selässäkin. Nukkumaan saaminen oli tätien mielestä tuskan ja työn takana. Noh homma jätettiin siihen kun poika oli kuulemma niin pieni viellä.

Viskari iässä ruvettiiin sitten tarhalta vähän tarkemmin puuttumaan ja taas oli mukana ertyistarhanopettaja jne. Käytiin perheneuvolassa lääkärillä joka totesi että katsotaan vuoden päästä asiaa uudelleen jos on tarvis. Kymmeniä palaverejä siinä välissä kun taas mentiin sinne. Siinä oli sitten eskarin aikana adhd valmentaja, Kouluvalmius spykologitestit, toimintaterapia arviot, aistiterapia arvio yms yms, ja taas ne kymmenet palaverit tarhalla. Minullehan tilanne oli täysi katastrofi. Olinhan pojan kanssa ollut kokoajan eikä hänessä minun silmin ollut mitään "vikaa".

Edelleenkä ei tarkempiin tutkimuksiin päästy vaan haettiin pienluokkaa mahdollisuutta. Nyt poika pienluokalla. Meininki on sitä että saa äidin kielen tunnilla ehkä 3 sanaa kirjoitettu kun tarkkaavuus ei riitä. On myös luokka avustaja jouduttu kiinnittämään häneen mutta siltikään homma ei toimi. Opettaja on tehnyt kaikkensa ja vielä enemmän. Tekevät siis välitunneillakin tehtäviä, välillä poika eri tilassa yksin yms. saa koulussa poissaolokohtauksia?? :O nyt huomasin myös pari kotona.. näitä siis en ole ennen huomannut. Opettaja koulussa vähän ihmetteli mutta kun olet lapsen kanssa kokoajan ni et välttämättä huomaakaa.

Nyt sitten saimme lähetteen neurologille perheneuvolasta ja ekaluokka jo melkein käyty.

Meillä siis poika kantaa monia aukeamia koulusta kotia tehtäviä. niitä sitten tehdään välillä koko päivä itkien ja huutaen toisillemme. Tämä on kuin oravanpyörä. On sääntöjä joita noudatetaan silloin kun hän muistaa. Olen ihan loppu mutta uskon että on lapsenikin.. vuoden kuitenkin käynyt koulua ns.tuplatunteina.

Haastetta lisää vielä se että meillä on uusioperhe jossa on samanikäinen toinen poika joka osais lukea ja kirjoittaa ja laskea jo ennen koulua. Sitten 5 vuotias ja pieni vauva. Haastetta lisää sekin että poikani on aistiärsykkeinen. rupee huutamaan tosi helposti jos jotain menee vikaan tai häntä kiustaan. Onneksi hän on nyt oppinut lähtemään tilnateesta pois jossa häntä rupeaa ahdistamaan tai alkaa ärsyttämään. on myös monia tilanteita joissa lasten leikeissä kun sattuu menee se automatic poikani viaksi. helppohan häntä on syyttää. Hän ei pääse mukaan mihinkään mihin muut menee jos en itse ole mukana (mieheni muka ei pärjää kolmen lapsen kanssa). Poika on muuten tosi rauhallinen eli siis meillä kaikki näkyy tarkkaavuudessa. Myös tunnetilat menee iha yliäyrien ja nopealla tahdilla. eli siis näin suoraansanottuna nautin siitä että saan olla poikani kanssa kahden ilman ärsykkeitä 🙂

Meidän parisuhde on aika kortilla nyt koska olen mieheni mielestä liian huolehtivainen ja ressaava.. hän ei kuitenkaan halua pojan kanssa tehtäviä esimerkiksi tehdä. Niinkuin tuolla aikasemmin joku kirjoitti niin minäkin kaipaan omaa aikaa. Kun poika menee isälleen joka toinen vloppu ei riitä enää jaksaminen/kiinnostus mieheen vaan istun vaikka mielummin sohvalla tekemättä mitään.

Vaikea kehua lasta joka hetkessä pistää oman elämänsä päälaelleen ☹️

Hei Kaisu!

Näytät olevan yksin vaikka poikaasi on tutkittu monen eri ammattilaisen johdosta. ☹️
Meidän tilannetta auttoi kun poika vietiin perheneuvolan kautta psykologin tutkimuksiin niin minä istuin nämä ajat sosiaalityöntekijän kanssa juttelemassa. Tästä ihanasta sossun tädistä on tullut minulle "laturi" joka lataa minuun uskoa ja toivoa pojan suhteen. Tiukanpaikan tullen hänen hihasta löytyy aina jokin kortti millä voidaan yrittää helpottaa sen hetkistä tilannetta. Sosiaalityöntekijä on ollut kaikessa mukana ja riepottelen häntä säälimättä joka palaveriin mukaani 😋
Mieheni ei vieläkään ymmärrä pojan tilannetta täysin, mutta yrittää kuitenkin. Kaikki tämä tutkimus/tukitoimet on minun takana.
Pointtini kuitenkin on että jokaisella vanhemmalla pitäisi olla joku joka ymmärtää ADHD tai ADD arkea. Kerkeää kuunnella, antaa neuvoja ja sanoo että "ymmärrän turhautuneisuutesi"
En itse ole vielä päässyt liiton järkkäämille vertaistuki tapaamisiin, sieltä voisi saada hyviä kontakteja. Sinun vain täytyy nyt saada tukea tähän hommaan, ei tätä muuten jaksa☺️

-Sarkkis☺️❤️

Hei kaikille!
Sarkkis mietti edellisessä viestissään, kuinka tärkeää vertaistuki on, enkä voi muuta kuin yhtyä häneen. Tiedättehän, että ADHD-liiton jäsenyhdistyksissä on vertaistukiryhmiä, joissa voisitte keskustella kokemistanne asioista muiden samassa tilanteessa elävien vanhempien kanssa? Jos sopivaa ryhmää ei löydy omalta paikkakunnaltasi, voi sellaisen aina perustaa itse. Kun viettää 2h kuukaudessa vertaistensa kanssa, voi ne kuukauden loputkin tunnit tuntua paljon mukavammilta 🙂 Neuvoja ryhmän perustamiseen saa ADHD-liitosta. Toiminnan ei tarvitse olla virallista. Vertaisten kanssa voi kokoontua vaikkapa lenkkipolulla.

Sarkkiksen neuvo tehdä läksyt pienissä erissä, oli oikein hyvä. Kannattaa kokeilla myös tehtävien rajaamista siten, että muut sivulla olevat tehtävät peitetään ja näkyviin jätetään ainoastaan se tekeillä oleva. Joitakin auttaa, kun saa samalla hypistellä stressilelua, liikehtiä tai äännähdellä. Palkkioita kannattaa kokeilla myös. Tehokkainta usein on, jos lapsen ottaa mukaan suunnittelemaan palkkiojärjestelmää. Voitte vaikkapa sopia, että kustakin tehdystä tehtävästä saa tarran ja 15 tarrasta saa yhdessä sovitun palkkion (esim. yhteisen retken uimahallille tai ongelle). Palkkiojärjestelmä kannattaa sovittaa lapsen ikään sopivaksi ja sellaiseksi, että palkkioiden saavuttaminen on todellakin mahdollista. Tämä voi kannustaa lasta jaksamaan ja kertyneet tarrat toimivat konkreettisena todisteena siitä, kuinka lähellä maalia ollaan. Pienestäkin onnistumisesta kannattaa kehua. Pieni lapsi iloitsee siitä, että oma vanhempi on häneen tyytyväinen ja tällä ilolla hän pötkii pitkälle. Voi olla, että olettekin jo kokeilleet tätä palkitsemissysteemiä. Jos ette ole, niin kannustan siihen 😀 Jos omat voimat totaalisesti loppuvat, voisitte ehkä miettiä esim. naapurin 16-18 nuoren palkkaamista läksyavuksi kerran viikossa?

Tsemppiä teille kaikille! Iloitkaa pienistä onnistumisista kovaäänisesti ja rinta rottingilla, niin suurempia onnistumisia seuraa perässä 🌻🙂🌻 Oikein kaunista ja rentouttavaa kesää!

Hei.
Vieläköhän tämä keskustelu virkoaisi? Rekisteröidyin juuri ja toivoisin saavani täältä jonkinlaisia neuvoja. Itselläni on 6-vuotias poika jolla on diagnosoitu adhd. Esikoulun alettua pojan adhd oireet ovat korostuneet huomattavasti. On suositeltu että pojalle aloitettaisiin lääkitys ja haluaisinkin kuulla muiden kokemuksia. Mikä lääkitys, millainen hyöty, mahdolliset sivuvaikutukset...

Heippa kaikki 🙂

Meillä myös 6-vuotias poika jolla adhd-tutkimukset meneillään.Silti lääkäri ehdotti jo Equasym lääkityksen kokeilemista vaikka diagnoosia ei ole vahvistettu.
Poika käy päiväkodin eskaria joka kestää vain 9-12, silti poika kotona todella levottomampi ja hermostuneempi kuin aiemmin.Ennen eskarin alkua oireet paljon lievemmät ja tuntuu että pojan kanssa pärjäsi paremmin.Meillä pojalla suurimmat ongelmat ovat tarkkaavaisuuden,keskittymätömyyden ja impulsiivisuuden puolella.
Hirmuisen ylivilkas poika ei kuitenkaan ole,sanoisin pikemmminkin että eloisa 🙂

Nyt meillä myös mietitään aloitettaisiinko lääkekokeilu vai ei. Jollain tavalla ajatus,että antaisi omalle lapselle niin vahvoja lääkkeitä jotka luokitellaan huumausaineeksi niin pelottaa ja hirvittää.
Mitä lääkkeet vaikuttaa lapseeni nyt tai mahdollisesti myöhemmin elämässä.
Täytyy myöntää että pelottaa,arveluttaa ja eipä tuo itkukaan välillä kaukana ole kun yrittää vanhempana miettiä oikeaa ja parasta ratkaisua 😯🗯️

Sivuvaikutuksista meille kerrottiin,että yleisimpiä ovat unettomuus,ruokahaluttomuus,päänsärky,vatsakivut ja mahdollisesti aggressiivisuus.
Mutta meille sanottiin että kun oikea annoskoko löytyy niin siitä pitäisi olla apu ja sivuvaikutukset lievät,tiedä tuota sitten..
Silti hieman edelleen epäilyttää koko lääkityksen aloitus
🙄

Onneksi voimat tuntuu palautuvan viimeistään silloin kun poika kömpii syliin,pusuttaa ja rutistaa voimalla ja sanoo "äiti olet ihana"🙂

Hei

Meillä siis suurimmat haasteet juuri esikoulussa, tuntuu etteivät pärjää lapsen kanssa. Ovat lähinnä yrittäneet siirtää kaiken vastuun meille vanhemmille. En tiedä mitä minun pitäisi tässä tilanteessa tehdä. Toisaalta ymmärrän että lapsi on häiriöksi muille ja teettää varmaan töitä henkilökunnalle mutta hänhän kuitenkin on lapsi. Oman lapsen kun itse tuntee parhaiten ja arki on meillä aina ollut haastavaa mutta varmaan juuri siitä syystä en oikeen ymmärrä miten esikoulussa on niin vaikeaa, itse kun on niin tottunut niihin haasteisiin.
Ja todellakin kaikkien haasteiden keskellä oppii iloitsemaan pienestäkin edistyksestä ja parasta maailmassa tietenkin on kun lapsi kertoo rakastavansa.

Vällä kirjoitti 10.9.2013 22:43

Hei

Meillä siis suurimmat haasteet juuri esikoulussa, tuntuu etteivät pärjää lapsen kanssa. Ovat lähinnä yrittäneet siirtää kaiken vastuun meille vanhemmille. En tiedä mitä minun pitäisi tässä tilanteessa tehdä. Toisaalta ymmärrän että lapsi on häiriöksi muille ja teettää varmaan töitä henkilökunnalle mutta hänhän kuitenkin on lapsi. Oman lapsen kun itse tuntee parhaiten ja arki on meillä aina ollut haastavaa mutta varmaan juuri siitä syystä en oikeen ymmärrä miten esikoulussa on niin vaikeaa, itse kun on niin tottunut niihin haasteisiin.
Ja todellakin kaikkien haasteiden keskellä oppii iloitsemaan pienestäkin edistyksestä ja parasta maailmassa tietenkin on kun lapsi kertoo rakastavansa.

Hei!

Kurja kuulla,että eskarista yritetään siirtää lähes kaikki vastuu teille vanhemmille kun ajattelisi että lapsen edun mukaista olisi kodin ja eskarin hyvä yhteistyö.
Jos teillä on käytettävissä esim.kiertävä erityislastentarhanope niin meillä ainakin hän teki/tekee yhteistyötä nyt päiväkodin kanssa ja meidän vanhempien,että pojalle löydettäisiin niitä keinoja,että tunnin seuraaminen olisi helpompaa.
Eräs asia mikä ainakin meidän poikaa helpottaa niin kotona kuin eskarissa on uuden tiedon ja ylipäänsä ohjeiden pilkkominen osiin,eli pieninä palasina ohjeet yms.sekä päiväjärjestys kuvina
Eskarissa myös poikamme istumapaikka on rauhallisempi jne.

Teidän pojalla on yhtälailla oikeus oppia kuin muillakin ja kysy/ehdota esim.että ovatko he kokeilleet ympäristön rauhoittamista,ohjeiden pilkkomista osiin tai että pojallanne saisi olla jokin oma rauhoittumispaikka (ei rangaistusmielessä oleva)vaan paikka jonne hän voisi mennä tietyksi ajaksi kun hänestä alkaa tuntumaan ettei jaksa enään olla rauhassa/keskittyä.

Voimia teille kovasti ja toivottavasti eskarissa tajuttaisiin että yhteistyöllä saavutetaan enemmän kuin osoittelemalla/syyllistämällä vanhempia ja että hekin voivat tehdä jotain poikanne hyväksi eskarissa,ettehän te vanhemmat sitä ole pitämässä ja voi istua eskarissa mukana 🙂

Tsemppiä ja voimia teille hurjan paljon
🙂

Hei ja tiedoksi 🙂🌻

Tänään keskiviikkona 25.9. Tukinetissä on ADHD-liiton liveryhmä klo 18-20. Keskustelun teemana on: ADHD - Arki toimimaan. Keskustelu on avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille. Etukateisilmoittautumisia ei tarvita, "astu" vain sisään ryhmään!

Liveryhmän ohjaajina toimivat ADHD-liiton asiantuntijat.

Tervetuloa mukaan!

🙂🌻

Hei kaikille,
Fanniina teidän lapsen eskarissa on osattu hienosti ottaa huomioon adhd ja sen aiheuttamat vaikeudet. Juuri tuo kodin ja eskarin välinen tiivis yhteistyö on se väylä, millä parhaita tuloksia saadaan aikaiseksi. Eskarin aloitus on aina lapselle suuri muutos ja ponnistelujen paikka. Adhd-oireiselle lapselle tällainen muutostilanne on monesti vielä paljon vaikeampi. Siksi kotona ollessa nähdyt lievät oireet saattavat muuttua paljonkin eskarin alkaessa ja korostua suuremmassa ryhmässä toimittaessa. Apu- ja tukikeinoja on kuitenkin olemassa, mutta niitä päästään käyttämään vasta, kun on onnistuttu muodostamaan avoin keskusteleva yhteys eskarin kanssa. Esimerkiksi tuo erityislastentarhanopettaja voisi olla yksi väylä alkaa purkamaan ja pohtimaan tilannetta.

Adhd-lääkityksen aloittaminen lapsella on myös iso ja pohdintaa aiheuttava asia vanhemmille. On luonnollista, että asia arveluttaa ja mieli on täynnä huolta ja kysymyksiä. Näistä huolenaiheista kannattaa keskustalla hoitavan lääkärin kanssa mahdollisimman avoimesti. Näin ehkä osaan noista kysymyksistä saadaan vastaus. Lopulta päätös pitää vain tehdä sen arvion pohjalta, että onko lääkityksestä enemmän hyötyä kuin haittaa. Läheskään aina lääkitys ei ole tarpeellinen, mutta silloin kun se on, ja annostus sekä tukitoimet ovat kohdallaan, siitä voi olla merkittävää apua. Pitää kuitenkin muistaa, että pelkkä lääkitys ei koskaan ole oikotie onneen. Siinäkin tapauksessa, että lääkäri katsoo lääkityksen aiheelliseksi saadaan paras lopputulos sekä lääkehoidon että muiden tukitoimien yhdistelmällä. Kannattaa siis ehdottomasti vielä keskustella lääkärin kanssa ja katsoa sen jälkeen uudestaan vieläkö asia arveluttaa vai saitteko vastaukset kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Nämä ovat vaikeita asioita ja vaikeita päätöksiä. Voimia teille kaikille ja mukavaa syksyn jatkoa.

Jara75 kirjoitti 12.3.2013 7:0

Hei!
Löysin tämän "ryhmän" eilen etsiessäni tukea ja tietoa, minulla on 7v. poika, joka sai nyt syksyllä ADHD diagnoosin. Pitkään olin tätä epäillytkin, mutta lopullinen varmuus asiasta on silti ottanut koville. Toisaalta ymmärrän poikaani nyt paremmin, ja sen, ettei nämä ongelmat johdu väärästä kasvatuksesta. Koulussa on vaikeaa, oppiminen ei suju samaa tahtia kuin muilla, miten sitä voisi oppia kun ei jaksa keskittyä asioihin 😉 🙂
Lääkitystä meillä ei ole, lääkäri olisi aloittanut, mutta olen todella paljon sitä vastaan. Ymmärrän kyllä jos jollain lapsella on katsottu se tarpeelliseksi 🙂 Mielestäni poikani pärjää kuitenkin (ainakin vielä) ilman lääkkeitä, enkä halua, vain opettajaa helpottaakseni ottaa käyttöön lääkkeitä, joista en tiedä tarpeeksi.
Arki on kyllä haastavaa, poika on välillä niin vihamielinen, joskus kun häntä oikein suututtaa, esim. läksyt kun ei suju, hän lähtee omaan huoneeseen ja sanoo: kuristan itseni, elämä on niin tyhmää 😐
Tämä on vielä uusi juttu meillä, vaikka ADHD.ta olen epäillytkin monta vuotta, jotenkin vielä asian käsitteleminen on kesken omassa mielessä 🙂
Onneksi löysin muita samassa tilanteessa olevia, toivon jaksamista meille kaikille 🙂

hei ! itselläni on 11 v adhd poika jolla myös monitahoinen kehityshäiriö. epäiliin itse myös lääkityksen aloittamista(conserta ) mutta nyt 4 vuoden jälkeen lähes vannon lääkkeen nimeen . pojalla itselläkin helpompi olo koulussa kun hieman paremmin pystyy keskittymään opetukseen (erityiskoulussa ). joskin on muistettava että conserta ei ole rauhoittava lääke ja vaati taukoja lääkkeen käytössä. maksa-arvoja seurata. voi aiheuttaa riippuvuutta .kesät ja viikonloput poikani on pääsääntöisesti ilman lääkitystä paitsi esim syntymäpäiville mennessään.
pointtini on sanoa että kannattaa miettiä myös pojan mielentilaa ja kokonaisuutta lääkitystä harkitessa. joskus lapsi turhautuu ja voi masentua tai oireilla muuten kun ei pysty keskittymään tai ymmärtämään adhd tai sen aiheuttamia ongelmia. eli joskus lääkitys on paikallaan vaikka itse vastustaisikin lääkkeitä .voimia teille jatkossakin !🙂👍