Elän parisuhteessa jossa itsemurha kolkuttelee ovelle. Yrityksiä on puolisollani takana kolme. Välillä elän aivan varpaillanin koko ajan. Välillä olen aivan puhki enkä jaksaisi enää yhtään. Tunnen syyllisyyttä siitä, että voin itse ihan hyvin ja etten osaa auttaa. Arki on todella heittelehtivää. Onko täällä muita joilla on samansuuntainen elämäntilanne, kuinka pärjäätte?

😯🗯️: Kertokaa kokemuksia erosta selviämisestä!! Ja siitä, miten saa pois mielestä toisen aiheuttamat syytökset ja pelon siitä, että on uhkailtu itsemurhalla!

Kuten otsikkokin jo kertoo mietiskelen kuinka suhde toimisi tästä eteenpäin. Olen 36-vuotias ja seurustellut miesystäväni kanssa n.1,5 vuotta. Minulla on teini-ikäinen tytär ja miehellä edellisestä avioliitosta 3 ala-asteikäistä lasta, jotka ovat isällään joka toinen viikonloppu. Nyt on sitten tullut tilanne, että olemme alkaneet harkita yhteenmuuttoa. En ole koskaan ollut avoliitossa,…

Koko ikäni olen hakenut hyväksyntää omilta vanhemmiltani. Oikeutta olemassaololleni ja sille että saisin olla minä, sellaisena kuin olen. Kaikki se vuosia kestänyt selittämätön pahanolon tunne, mikä on jäytänyt sisimmässäni löytämättä ratkaisua. Ihan kuin olisin ollut väärässä paikassa väärään aikaan. Kanssaihmisiä miellyttäen, olemalla kiltti lapsi ja olemalla huomaamaton olen oppinut, että…

Ihmissuhteeni ovat aina menneet ennemmin tai myöhemmin poskelleen. Olen miettinyt asioita, ja alkanut epäillä, että osaankohan ollenkaan oikeasti rakastaa? Onkohan minulla joku persoonallisuushäiriö? Allekirjoitan joitakin ominaisuuksia, joita kuvaillaan narsistisen persoonallisuushäiriön tapauksessa. Voinko oppia rakastamaan ihmistä ihmisenä, sensijaan että olen kiintynyt häneen ”omaisuutena”? Minusta on ristiriitaista, että olen kyllä sosiaalinen, ja…

Oikeat isä ja äiti ovat kuolleet, sitten mut adoptoitiin. Aloin jostain syystä heitäkin sanomaan isäksi ja äidiksi. Mulla on välillä todella ikävä kuolleita vanhempia enkä osaa tai kehtaa heistä kelleen puhuu, kun tuntuu, että sitten kaikkia loukkaan. Mutta pahin ongelma mulla on, kun mun kuolleet isä ja äiti ilmestyvät mulle…

Tämä ei nyt liity parisuhteeseen, kotiin eikä perheeseen. Ellei niitä sitten tulkita oikein laveasti. —– Minulla on jonkunlaisia ihmissuhteita 3-5 semmoiseen ihmiseen, joiden seurasta en nauti ollenkaan. Yhteydenpito heihin suorastaan syö energiaani ja hyvää mieltäni. Eräässä stressin hoito-oppaassa kehoitettiin ”välttämään negatiivisia ihmisiä”. En tiedä, ovatko he erityisesti negatiivisia, mutta minä…

Asuin avoliitossa lähes koko sen ajan, mitä ihminen normaalisti kokeilee vastakkaisen sukupuolen kanssa, ja vielä paljon pitempään. Minulta jäi ikäänkuin kokematta se ”nuoruus”. Nyt kun minut on kolmekymppisenä jätetty yksin, niin nyt sitten vedän jalkaan muovihousua ja värjään lettiä (mitä en ole ikinä ennen tehnyt), ja minua luullaan poikkeuksetta 25-vuotiaaksi.…

Olen nuori nainen ja olen löytänyt itsestäni kamalan vian. Se häiritsee minua varmasti yhtä paljon kuin kumppaniani. Kun joudun uhkaavaan tilanteeseen riidellessämme, saatan lyödä häntä. En haluaisi niin tapahtuvan, mutat joku minussa pistää puolustamaan itseäni. Hän ei lyö minua, eli itsepuolustuksesta ei ole kysymys, mutta tilanteen ajautuessa siihen, joku minut…

Olen seurustellut nykyisen kanssa parisen vuotta, ja oikeastaan koko ajan on ollut luottamuspulaa, eli juttu rassannut minua alusta alkaen. Mies oli vielä aivan kiinni entisessään kun aloimme seurustelemaan, vaikkakin kielsi tämän minulta. Piti salassa yhteyttä ja tapaili tätä joskus, sanoi minulle tekevänsä ihan muuta. Heillä ei ole lapsia tms. suhdekaan…