Jaa kirjoitti 11.04.2005 klo 10:35:

Elän parisuhteessa jossa itsemurha kolkuttelee ovelle. Yrityksiä on puolisollani takana kolme. Välillä elän aivan varpaillanin koko ajan. Välillä olen aivan puhki enkä jaksaisi enää yhtään. Tunnen syyllisyyttä siitä, että voin itse ihan hyvin ja etten osaa auttaa. Arki on todella heittelehtivää.
Onko täällä muita joilla on samansuuntainen elämäntilanne, kuinka pärjäätte?

Meillä ei ole ihan itsemurhavaaraa (enää), mutta miehelläni on vakava psykiatrinen sairaus, joka uusii aina säännöllisin väliajoin kaikesta hoidosta huolimatta (kaksisuuntainen mielialahäiriö eli maanis-depressiivisyys). Se on minulle ja tietenkin miehelleni varsinkin tosi raskasta. Minustakin tuntuu välillä etten jaksaisi enää yhtään. 😭

Onko puolisollasi hoitoa? Itsemurhayritysten taustalla on varmaan aika joku psykiatrinen sairaus. Olettaisin että hoitoon pääsee keskimääräistä nopeammin jos tuo esille nämä yritykset. Tietenkään kaikki eivät halua hoitoa.

Hyvä että itse voit hyvin, siitä ei tarvitse tuntua lainkaan syyllisyyttä. Luulen että puolisosikin voi paremmin jos ette molemmat ole aivan maassa. Meillä ainakin on niin, että jos minä ahdistun miehen episodeista niin hän ahdistuu kahta kauheammin.

Tilanteesi on ymmärrettävästi pelottava ja ahdistava. Tuskin kukaan toivoo kumppanillensa kuolemaa.
Kuinka suhteenne muuten voi?
Miehelläsi on selvästi mielenterveydellisiä ongelmia, jotka varmasti tiedostatkin. Masennus tai maanis-depressiivisyys (kaksisuuntainen mielialahäiriö) kuulostavat tilanteessasi realistisilta tapauksilta. Myös muu mielialahäiriö on hyvin mahdollinen. Yksi asia on selvä: miehesi tarvitsee ammattiapua. Ketään ei hoitoon voi väkipakolla viedä, mutta jos haluat kumppanisi selviävän hengissä, niin suosittelen rajujakin otteita saadaksesi hänet hoitoon. Pakottaminen on ehkä väärä sana, mutta onhan sinun hänet hoitoon saatava. Muuten tilanne tuskin ratkeaa. Mielenterveyden häiriöt ovat sairauksia siinä missä fyysisetkin sairaudet ja niihin löytyy kyllä hoitoa. Harvoin ne yksinään paranevat.
Sinun ei tarvitse tuntea lainkaan syyllisyyttä omasta hyvinvoinnistasi vaikka haluaisit kumppanisikin voivan hyvin. Mikä kaikkeen on takana? Vaikea suhde? Työongelmat? Läheisen kuolema? Mahdolliset traumat? Syyllisyyden tunne jostakin? Aina syytä ei tarvitse olla. Mielenterveden ongelmat kun eivät kysy lupaa tullessaan 🙄 On kunnioitettavaa, että olet huolissasi puolisostasi ja luulen, että jos olisit myös ahdistunut ja näyttäisit väsymyksesi, se voisi ahdistaa häntä yhä enemmän. Suuttuminen ei myöskään auta, vaikka kuinka tekisi joskus mieli huutaa, että "miksi sinä haluat tehdä noin". Se masentaa entisestään monia. Tuki on parasta mitä voit miehellesi antaa.
Kannattaisi myös puhua jollekin muulle läheiselle, jos sellainen on olemassa (esim. miehesi vanhemmat tai omat vanhempasi) ja he voisivat tukea sinua tai ymmärtää tilannetta..?

Itselläni on ollut masennusta ja maanis-depressiivisyyteen viittaavia oireita ja silloinen kumppanini jätti kaikki asiat huomiotta, jopa pahensi niitä henkisellä väkivallalla ja omalla vihastuksellaan. Hän suuttui minulle ajatuksistani ja vaikeista hetkistäni. Olisin toivonut hänen olevan tukena ja apunani. Koskaan hän ei ilmeisesti tilanteen vakavuutta kyennyt ymmärtämään. Tasapainoiset ja rakastavat kumppanit varmasti tukevat toisiaan, sen uskon. Silloisella kumppanilla oli itsellään joku mielensisäinen ongelma (ei masennus-tyyppinen) ja häneltä ikään kuin puuttuivat empaatiset kyvyt lähes kokonaan.
Masennukseen ja vaikeuksiin tulisi antaa kärsivällisyyttä ja rakkautta ja olla pitkäjänteinen hoitoasioissa. Saat kumppanisi suostumaan ammattiauttajalle, kun jaksat ehdottaa sitä rauhallisesti. Jos hän haluaa niin voit itse mennä mukaan kertomaan, kuinka raskasta elämänne on ajoittain ollut. Voit myös tuoda omaa ulkopuolisen näkökulmaa asiaan, joka auttaa ammatti-ihmistä ymmärätmään tilannetta paremmin. Jos miehesi haluaa puhua yksin ammattilaiselle, anna hänen tehdä se. Pääasia että hän pääsee puhumaan asioistaan ja saa niihin apua! Hän ei välttämättä tule koskaan itse hakeutumaan hoitoon, vaan jonkun täytyy tehdä se hänen puolestaan ja auttaa häntä. Joskus vaikeudet ovat hankalia myöntää. 🤔

Voimia! 🙂🌻

Puolisoni on masentunut. Hoitoon hakeutuminen on hänelle todella vaikeaa ja siitä on myös huonoja kokemuksia, mikä ei ainakaan edesauta asiaa. Tällä hetkellä mitään hoitoa ei ole. Ja valitettavasti itsemurhayrityskän ei vaikuta kunnallsien puolen resursseihin mitään. Edellisen yrityksen jälkeen ei ole tapahtuntu mitään...

Yritä kuitenkin saada hänet hellävaroen auttajalle. Ei tuosta yksin selvitä, on riski että voimat loppuvat molemmilta tuota menoa. Yritä jaksaa olla hänen tukenaan.
Ympäri mennen itseeni tullen, kumppanini puhui minulle tänään kuinka vaikeina aikoina itsemurha on mielessä. Eli olen itse nyt sitten samassa tilanteessa. Tämä ei ole ainutkertainen tilanne hänelle, vaan hän on ollut näillä rajoilla ennenkin jo. Luulin se menneen jo ohi. Tästä voin itsekin oppia ettei se taida noin vain loppua. Tarvitaan apua, että täällä jaksettaisiin. ☹️

Olen samassa tilanteessa. Puolisoni on masentunut, ja mun on todella vaikea saada häntä hakemaan apua. Hän on puhunut siitä, miten loppu hän, ettei hänellä ole mitään, ettei hän tunne mitään eikä jaksa mitään, ei jaksaisi elää. Hellävaraiset ehdotukset mennä lääkäriin tai etsimään joltain ammattilaiselta keskusteluapua hän torjuu. Hän kokee viestin "Mene hoitoon"- lauseena, jossa on tosi vahva negat. lataus. Omanarvontunto on nollissa, ja tämä ehdotus avun hakemisesta kuulemma vain pahentaa asiaa. Alkoholi on tominut lääkkeenä ja se vain hankaloittaa asioita ja tuo lisää painolastia perheen elämään. Myös hänelle syyllisyyden tunnetta ja raskaita fiiliksiä.

Hän on minulle todella rakas ihminen. Olemme olleet pitkään naimisissa, ja meillä on kaksi kouluikäistä lasta. Jotenkin puolisoni on menettänyt kokonaan uskon siitä, että voisi olla minulle rakas ja tärkeä ihminen. Sitä hän on, mutta minä en saa tätä viestiä hänelle menemään. Masentunut olo tekee sen, ettei hän jaksa mitenkään uskoa, että minä todella häntä rakastaisin. "Sun elämä on jossain muualla. Sulla on jotain parempaa. saat vaikka ketä miehiä. Kyllä sulle löytyy parempia." Hitto, en halua, en halua. Ajattelen, että tämän tilanteen selviämisen jälkeen me olemme yhdessä entistä vahvempia yhdessä. Kun vain löytäisimme keinoja tähän.